Hyppää pääsisältöön

Suomi poisti kuolemantuomion varhain

Kuolemantuomiota käytettiin Suomessa rangaistuksena 1600-luvulta 1800-luvulle asti. 1820-luvulla kuolemantuomio muuttui elinkautisrangaistukseksi tai Siperiaan karkotukseksi. Tuomiolla-ohjelma pohti kuolemantuomiota vuonna 2009.

Ylen Tuomiolla-ohjelma käsitteli kuolemanrangaistusta ilmiönä. Sanallisen arkkunsa aiheesta avasivat keskiajan tutkija Hannele Klemettilä, entinen oikeusministeri Cristoffer Taxell ja toimittaja Maria Friman. Ohjelmassa pohdittiin paitsi kuolemantuomion historiaa, myös nykyihmisten asenteita kuolemaan tuomitsemista kohtaan.

Vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistus oli yleinen kaikissa Euroopan maissa. Usein teloitus oli julkinen kansanhuvi, jossa vakavista rikoksista tuomittu tapettiin mahdollisimman hitaasti ja tuskallisesti.

Näin kuolemanrangaistus toimi myös pelotteena ja varoittavana esimerkkinä. Tutkija Hannele Klemettilä näkee, että kuolemanrangaistukset eivät ole koskaan onnistuneet estämään rikollisuutta.

Klemettilän mukaan kuolemanrangaistuksen tärkein tehtävä oli näyttää oikeuden valtaa ja sitä, että lain rikkomisesta seuraa ankara rangaistus. Tavoite oli ensisijaisesti näyttää kansalle, että järjestystä valvotaan.

Kuolemantuomio oli 1600-luvulla yleistä sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Hirtto- tai mestaustuomion saattoi 1600-luvun Ruotsi-Suomessa saada yhtä lailla ihmisen tappamisesta kuin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta.

Teloitetuksi saattoi joutua murhasta, taposta, törkeästä omaisuusrikoksesta, seksuaalirikoksesta, kaksinnaimisesta, kaksinkertaisesta huorista eli sellaisesta aviorikoksesta, jonka molemmat osapuolet olivat naimisissa tahoillaan, sukurutsasta tai eläimeen sekaantumisesta.

Erehdysekspertti Raimo Tyykiluoto haastatteli radio-ohjelmassaan vuonna 2016 historioitsija Teemu Keskisarjaa. Keskisarja oli kirjoittanut elämäkerran Toivo Harald Koljosesta, joka on viimeinen siviilioikeuden kuolenrangaistukseen tuomitsema ja teloitettu Suomessa. Tuomio johtui Koljosen 1943 tekemästä kuuden ihmisen kirvesmurhasta.

Useimmiten vietiin henki hengestä: miehistä 64 prosenttia mestattiin henkirikoksen takia. Lähes kolme neljästä naisesta taas tuomittiin lapsenmurhasta. Yleisin mestaustapa Suomessa oli kaulankatkaisu kirveellä.

Suomessa mestattiin ja hirtettiin aihetta tutkineen tietokirjailija Mikko Moilasen arvion mukaan vuosina 1625–1825 noin 2 000–2 500 ihmistä.

Laajasti arkistolähteitä ja kuolemantuomion historiaa Suomessa tutkinut Mikko Moilanen oli Kalle Haatasen vieraana radiossa puhumassa aiheesta vuonna 2021.

Kuolemanrangaistus pysyi Suomessa yleisenä tuomiona aina 1700-luvun lopulle saakka. Viimeinen rauhan aikana tapahtunut teloitus on vuodelta 1825, jonka jälkeen Venäjän alusmaaksi joutuneessa Suomessa kuolemantuomio vaihtui Siperiaan karkotukseksi.

Suomi oli 1820-luvulla tuomioissaan edistyksellinen suhteessa moniin muihin valtioihin muuttaessaan kuolemantuomiot karkotusrangaistuksiksi. Moni Euroopan maa piti kuolemantuomion voimassa kauemmin.

Viimeinen rauhan aikana teloitettu suomalainen oli renki Tahvo Putkonen, jonka tuomio pantiin täytäntöön vuonna 1825 Pieksämäellä. Putkonen tuomittiin miestaposta, oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta.

Kuolemantuomio poistui, kun asenteet alkoivat muuttua. Tutkija Hannele Klemettilän mukaan alettiin katsoa, että ihmisellä ei ole oikeutta riistää henkeä toiselta ihmiseltä.

Kuolemantuomioita on jaettu ja toteutettu Suomessa kuitenkin sota-aikoina, niin vuoden 1918 sisällissodassa kuin toisen maailmansodan aikaankin. Viimeinen siviilioikeuden päätöksellä teloitettu oli vankikarkuri Toivo Koljonen, joka surmasi kirveellä kuusi ihmistä Huittisissa vuonna 1943.

Ajoittain Suomessa on esitetty kuolemantuomioiden käyttöönottoa. Mutta edes 1930-luvun Suomessa ajatus ei saanut tarpeeksi tukea.

Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui laista vuonna 1949, ja kokonaan eli myös poikkeusoloista rangaistusmuoto hävisi laista vuonna 1972.

Kuolemantuomio on tänä päivänä edelleen käytössä muun muassa monissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Lukumääräisesti eniten teloituksia tehdään kuitenkin Kiinassa.

Radiotoimittaja Perttu Häkkisen ohjelmassa käsiteltiin kuolemantuomiota vuonna 2013. Ohjelmassa kysyttiin, miksi Suomessa ei ole käytössä kuolemanrangaistusta. Studiovieraina olivat Kansallisen kivääriyhdistyksen Runo K. Kurko ja Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Toimittaja Virpi Väisäsen toimittama ohjelmasarja Rikoksesta ja rangaistuksesta käsitteli vuonna 2021 kahden jakson verran kuolemantuomion historiaa. Väisäsen haastattelussa olivat tietokirjailija Mikko Moilanen ja tohtori Miikka Vuorela.

Henkirikos, varkaus, huoruus – näistä tuli kuolemantuomio 1600-luvun Suomessa

Heidät Suomi mestasi

Kommentit