Seija Aunila
Yle
"Ylioppilastutkinto kahlehtii opettajan työtä. Opetus on pakko keskittää niihin seikkoihin, jotka ovat tärkeitä ylioppilastutkinnon kannalta eli vähäpätöisiin asioihin." Näin ajateltiin vuonna 1969.
Vuonna 1969 ylioppilaskirjoituksiin suhtauduttiin erittäin kriittisesti. Niitä arvostelivat opettajien ja oppilaiden lisäksi myös opetuksen asiantuntijat. Kotona vanhemmatkin saivat osansa hermopaineesta.
Asiantuntijat olisivat olleet valmiita korvaamaan toisen kotimaisen kielen kirjoittamisen matematiikalla, jota 1960-luvulla kirjoitettiin suhteellisen vähän. Myös suullisista kuuluisteluista oltiin valmiita luopumaan.
Molemmat ehdotukset ovat sittemmin toteutuneet. Oppilaita kirjoitukset stressasivat 1960-luvulla yhtä paljon kuin tänäkin päivänä.
Ylioppilastutkinnon tarkoituksena on selvittää, että oppilaat ovat omaksuneet lukion opetussuunnitelman ja saavuttaneet lukion tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Kuulustelut olivat aluksi suulliset, mutta vuonna 1853 niihin liitettiin myös kaksi kirjallista koetta, äidinkielen kirjoitus ja käännös vieraalle kielelle, joka oli yleensä latina.
