Hyppää pääsisältöön

Lex Nokia läpi

Harvoin on mikään lakiesitys nostanut pintaan niin kuumia tunteita kuin sähköisen viestinnän tietosuojalaki, lempinimeltään Lex Nokia. Eduskunta hyväksyi lain maaliskuun alussa 2009 äänin 96-57.

Lain vastustajat ristivät lakiesityksen urkintalaiksi. Lisää sytykkeitä kuuma keskustelu sai, kun viestintä- ja liikenneministeri Suvi Lindén tokaisi omien sanojensa mukaan vitsinä, että yrityksillä on jo ennen lain säätämistä oikeus vaatia työntekijäänsä riisuutumaan vaikka alasti, kun työntekijä lähtee työpaikaltaan.

Lain vastustajien tykityksen kohteena oli myös toinen kokoomuslainen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi.

Uusi laki antaa yrityksille oikeuden tarkkailla työntekijöiden sähköpostien tunnistetietoja eli sitä, kuka on yrityksestä lähettänyt viestejä ja kenelle niitä on lähetetty. Viestin sisältöä ei kuitenkaan saa avata.

Lain tarpeellisuutta on perusteltu mm. yritysten tietosuojalla ja yritysvakoilun estämisellä. Vastustajien mielestä kysymyksessä on urkintalaki, jonka myötä kansalaisten perusoikeuksia rajoitetaan.

Mielenosoitusten ja nettikampanjoiden lisäksi lakia vastustettiin mm. televisiomainosten avulla, mikä suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on ainutlaatuista.

TV1:n A-talkissa käytiin helmikuun alussa 2009 kipakka keskustelu lain valmistelusta ja merkityksestä.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila vaati Arto Nyberg -ohjelmassa, että väitteet Nokian painostuksesta Lex Nokia -jupakassa pitäisi selvittää. Ollilan mukaan viransomaisten painostus ei kuuluu yhtiön toimintatapoihin.

Teksti: Reijo Perälä