Hyppää pääsisältöön

Suomi siirtyi ydinenergiaan itänaapurista tilatulla voimalalla

Suomen ensimmäinen ydinvoimala päätettiin ostaa Neuvostoliitosta vuonna 1969. Kaksi vuotta myöhemmin laitosta alettiin pystyttää Loviisaan yhdessä venäläisten kanssa.

Imatran Voima Oy rakennutti Loviisan ydinvoimalan Hästholmenin saarelle 12 kilometriä kaupungista. Tähän aikaan puhuttiin vielä yleisesti "atomivoimasta".

Loviisan laitoksen mallina oli Keski-Venäjällä sijaitseva Novovoronezin voimalaitos, jossa suomalaiset teknikot kävivät saamassa oppia. Suomessa laitoksen turvajärjestelyjä kuitenkin parannettiin.

Ydinvoimalahanketta perusteltiin mm. luonnonvarojen ja ulkomaanvaluutan säästämisellä sekä kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisellä.

Vuonna 1975 tehdyssä ohjelmassa arvellaan, ettei Suomella ole varaa ainakaan ensimmäisenä nostaa tunnusta "kehitys seis".

Monet loviisalaiset toivottivat voimalan tervetulleeksi, koska se lisäsi työpaikkoja. Mutta myös kriittisiä mielipiteitä alkoi kuulua.

Keskustelu ydinvoiman turvallisuudesta olikin ohjelman mukaan jo "ryöstäytynyt valloilleen". Puhuttiin myös aurinkovoimasta ja muista "fantastisista", ts. mielikuvituksellisista energialähteistä.

Suomalais-neuvostoliittolaista ystävyyttä ja yhteistyötä juhlitaan Loviisassa yhteisessä illanvietossa vuonna 1975. Työmaan omien esiintyjien lisäksi mukana ovat kommunistipuolueen Uudenmaan piirin pomo Markus Kainulainen ja sinipaitainen taistolaislauluryhmä.

Tietolaatikko

Loviisa-1-yksikkö otettiin käyttöön vuonna 1977. Sen jäljessä seurasivat Olkiluoto-1 vuonna 1979, Loviisa-2 vuonna 1981 ja Olkiluoto-2 vuonna 1982.
Säteilyturvakeskuksen mukaan Loviisan voimalan suunnittelussa ja rakentamisessa todettiin jälkikäteen puutteita. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui reaktoripaineastian säteilyhaurastuminen, jota hidastettiin onnistuneesti heti 80-luvun alussa tehdyillä korjauksilla.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto