Vedenpitävä ulkoiluvaate ei pidä vettä ikuisesti. Kallis takki tai kenkä voi mennä pilalle jo ensimmäisellä reissulla – tai sitten se kestää vuosikausia.
Niin sanottuja kalvovaatteita kaupitellaan kaikenlaisille asiakkaille vauvoista vaareihin. Lupauksena on huikea parannus perinteisiin sadekamppeisiin verrattuna. Kalvovaate pitää kovankin sateen, mutta päästää kehosta irtoavat hikihöyryt ulos.
Se on siis teoriassa retkeilijän tai pikkulapsen unelmakampe, mutta käytännön kokemukset ovat vaihtelevia.
- Kyllä ne jossain vaiheessa päästävät veden lävitseen, sanoo lastenhoitaja Riikka Taponen vantaalaisesta päiväkodista.
- Tuntuu siltä, että ne ovat uutena pitäneet vettä, mutta sitten se pinta on kulunut, tai jotain muuta vastaavaa, arvioi vantaalainen perheenisä Mika Koljonen.
Perehdy merkintöihin
Vuotomysteerin ymmärtäminen vaatii sukeltamista tekstiilitekniikkaan. Kalvovaatteen toiminta perustuu useimmiten siihen, kalvossa on huokosia, joihin vesipisaramolekyyli ei mahdu, mutta pienempi vesihöyrymolekyyli pääsee niistä läpi.
Kehosta haihtuva höyry siis pääsee ulos, mutta sade pysyy pihalla. Näin ainakin teoriassa.
Kalvovaatteita kaupitellaan monenlaisilla hienoilla nimillä, mutta niillä on kuitenkin paljon yhteistä. Usein vedenpitävyys perustuu yhteen ja samaan aineeseen, polyuretaaniin, joka on muovi.
Gore-Tex-asusteissa puolestaan vettä pitää PTFE-materiaali, muovia sekin.
Monenlaiset merkinnät voivat saada asiakkaan pään pyörälle. Vedenpitävälle asusteelle pitäisi löytyä testattu vedenpitävyysarvo. Ilman sellaista hälytyskellojen on syytä herätä.
Esimerkiksi 10000 millimetriä tarkoittaa, että asuste kestää kymmenen metriä korkea vesipatsaan paineen.
- Tämmöinen karkea arvio on, että jos se millimetrimäärä on yli 4000 milliä, niin silloin sen on vedenpitävä, kertoo assistentti Marja Rissanen Tampereen teknillisestä yliopistosta.
Vähempikin riittää pelkän sateen pitämiseen. Suojavaatestandardin mukaan sadevaatteen vedenpitävyysraja on 1300 millin vedenpaine. 4000 millin pitäisi asiantuntijoiden mukaan riittää jo istumiseen sateella.
Esimerkiksi Reiman lastenhaalareita kaupitellaan jopa yli 10000 millin vedenpitävyysarvoilla. Miksi maksaa sellaisesta millimäärästä, jos vähempikin riittäisi?
Reiman mukaan pelivara ei ole pahitteeksi.
- Kulumisen myötä vedenpitävyys voi heiketä, kommentoi laatupäällikkö Mailis Mäkinen Reimalta.
Vaatteisiin kohdistuu hetkellisiä painepiikkejä esimerkiksi lasten kontatessa märällä – silloin rasitus voi olla moninkertainen pikkusateeseen verrattuna.
Retkeilyvaatteissa meille myydään jopa 20000 millimetrin vedenpitävyyttä. Haltin mukaan yksi syy on painava rinkka.
- Viilekkeiden alle ja olkapäille kohdistuu kova paine. Nämä 10000 – 15000 millin kankaat säilyttävät senkin kohdan kuivana, sanoo Haltin pääsuunnittelija Martti Kellokumpu.
Käyttöikä jää mysteeriksi
Jos vedenpitävyys on tutkittu ja testattu, niin miksi monilla on kuitenkin kokemuksia vuotavista asusteista? Yksi syy on luonnollinen kuluminen. Kalvo heikkenee, vaikka näkyvää reikää ei ilmaantuisikaan.
Joskus vaatteen vedenpitävyys tarkoittaa vain kankaan vedenpitävyyttä, ja asiakas yllättyy, kun saumat vuotavat kuin seula. Vetoketjukin voi päästää vettä lävitseen suojaliuskasta huolimatta.
Vaikka kalvotuotteella saattaa olla takuu, niin esimerkiksi kengän käyttöikä jää lopulta arvailujen varaan.
- Tämmöistä kilometrimäärää on mahdotonta antaa, sanoo Haltin Kellokumpu, eikä muiltakaan valmistajilta täsmällisempää tietoa irtoa.
Kuluttaja kuitenkin kuulisi mielellään asiasta selviä arvioita. Eihän ole mukavaa, jos neljän sadan takki tai parin sadan kenkä vuotaakin jo kahden reissun jälkeen – vaatteen voi joskus korjata kohtuukuluilla, mutta usein kenkää ei.
Kuluttajansuojalain mukaan asiakkaalla on oikeus hyvityksiin, jos tuote ei kestä sovitusti. Esimerkiksi Kuluttajariitalautakunnan päätöksistä ei kuitenkaan löydy selkeää linjaa siihen, millaista käyttöikää voi odottaa kalvoasusteelta.
Eräässä tapauksessa lautakunta suositti kaupan purkamista, kun rinkka oli hiertänyt kalliin retkeilytakin vuotavaksi ensimmäisellä reissulla. Reppu kun kuuluu olennaisesti retkeilyyn.
Kengistä tehdyissä valituksissa asiakkaille on monesti jäänyt luu käteen, kun kuluttajariitalautakunnan mielestä kenkä on mennyt puhki käyttövirheen takia.
Käyttövirhe voi syntyä, jos kenkä on liian pieni tai jalka on tungettu siihen liian syvälle. Selvä varpaan jälki sisäpinnassa kielii sitä, että varpaan hiertäminen on rikkonut kalvon.
Kuuma kuivauskaappikin voi turmalla vaatteen, sillä kalvot sietävät lämpöä vaihtelevasti.
Hengittävyysmerkinnät hämäävät
Kalvoasusteen ostajan kannattaa muistaa sekin, että kosteilla keleillä kalvoasusteen hengittävyys kärsii ja voi tippua jopa nollaan. Kosteus ei pääse kankaan läpi, jos vaateen ulkopinnallakin on riittävän kosteaa. Kalvoasuste voi olla pahimmassa tapauksessa ihan samanlainen hikipommi kuin perinteinen sadetakki, vaikka maksaakin moninkertaisesti!
Hengittävyyttä voi periaatteessa vertailla. Hengittävyys voidaan ilmoittaa esimerkiksi lukemalla, joka kertoo, kuinka paljon kosteutta neliö kangasta läpäisee vuorokaudessa, vaikkapa 5000 grammaa / neliö / 24 tuntia.
Tarkoittaako isompi lukema automaattisesti parempaa hengittävyyttä? Ei todellakaan. Kahden kilpailevan vaatteen hengittävyys on saatettu mitata täysin erilaisilla menetelmillä. Erilaiset menetelmät antavat erilaisia tuloksia.
Lisäksi yksi valmistaja saattaa mitata koko vaatteen vuorineen, mutta toinen vain kalvon.
Esimerkiksi kahdesta vaatteesta toinen saattaa olla jopa puolet huonompi, vaikka hengittävyyslukevat olisivatkin samat. Toisaalta asiakkaalla ei tavallisesti ole mitään käsitystä siitä, mikä tulos on tietyllä mittausmenetelmällä hyvä – asiaa kannattaa ehdottomasti tiedustella tiskin toiselta puolelta.
Lauri Miettinen / TV1 Kuningaskuluttaja
