Petra Himberg
Yle
Helsingin olympialaisten aattona vuonna 1952 valmistui Seutulaan vankityövoimalla rakennettu lentokenttä, josta oli tuleva maamme suurin.
Helsinki oli saanut ensimmäisen lentoasemansa Malmille vuonna 1936. Itse lentäjälegenda Charles Lindbergh oli osallistunut paikan valintaan. Helsinki–Malmi oli valmistuessaan Euroopan modernein lentoasema ja se vihittiin käyttöön vuonna 1938.
1940-luvun lopulle tultaessa Malmin lentoasema oli koneiden nopean kehityksen sekä kentän maaperäongelmien vuoksi käymässä riittämättömäksi kansainväliseen käyttöön.
Tieto vuonna 1952 Helsingissä pidettävistä olympialaisista pakotti etsimään uuden paikan kentälle: se päätettiin rakentaa Seutulaan, joka tuolloin kuului Helsingin maalaiskuntaan.
Täysin valmis kenttä ei olympiakesään mennessä kuitenkaan ollut, mutta "ajokortiton työvoima" paranteli sitä vielä myöhemmin "kun sitä rattiraittiutta ei vain kehittynyt".
Osa kisavieraista näyttääkin saapuneen paikalle kuvissa vilahtavan Malmin lentokentän kautta.
Lentomatkailu oli vielä kovin uutta. "Kiinankin pojat" siirtyivät hetkessä "idän hämärästä salaperäisyydestä Pohjolan kesäiseen kirkkauteen!"
Kisojen aikana eivät turhat tullimuodollisuudetkaan asettaneet esteitä matkustajille, sillä vieraiden ei tarvinnut juuri matkalaukkujaan availla.
Lentoliikenne Seutulaan syksyllä 1952
Olympialaisten aikana kentälle noustiin ja laskeuduttiin kaikkiaan liki kaksituhatta kertaa. Säännöllinen lentoliikenne siirtyi Malmilta Seutulaan 26. lokakuuta 1952.
Alun perin kentällä oli vain yksi kiitotie, toinen kiitotie valmistui vuonna 1956. Tuolloin kenttä sai myös käyttöönsä ensimmäisen tutkansa.
Vuodesta 1977 Helsingin lentoasemaa on kutsuttu Helsinki-Vantaan lentoasemaksi.
Helsinki on todellinen olympiakaupunki – urheilujuhla muokkasi pääkaupunkia yllättävän monin tavoin
