Kysymys:
Ala-asteikäistä lastani koulukiusataan, miten voin auttaa?
Vastaus:
Koulukiusaaminen on vakava asia. Etenkin pitkään jatkuvana, rajuna tai aikuisten väheksymänä se haavoittaa lapsen kehitystä. Hyvä, että olet huolestunut ja halukas auttamaan!
Lähes jokaisessa koulussa ja luokassa kiusataan joskus; nimitellään, naureskellaan, jätetään leikkien ulkopuolelle, varastetaan tavaroita, levitellään kiusaavia tekstiviestejä, käydään käsiksi. Vaikka yleensä vasta fyysiseen kiusaamiseen puututaan, on henkinen kiusaaminen lapselle yhtä kamalaa. Lapset eivät itse useinkaan miellä haukkumista tai juoruilua kiusaamiseksi, vaan aikuisten on puututtava asiaan. Häpeäkseni muistan itsekin ala-asteella osallistuneeni juoruilemalla kiusaamiseen, ymmärtämättä miten loukkaavalta sen täytyi tuntua. Anteeksi, Katja M.!
Sinun kannattaa ensin puhua kiusaamisesta lapsesi kanssa. Yleensä lasten on vaikea kertoa kiusaamisesta aikuiselle, ja he pelkäävät, että kiusaaminen pahenee jos ”kantelee” opettajalle tai vanhemmille. Aikuisten hyvää tarkoittavat neuvot, kuten ”Ota se huumorilla!” tai ”Sano takaisin!”, vielä pahentavat asiaa. On tärkeää, että kuuntelet tarkkaan lapsesi tunteita ja ajatuksia. Vaikka sinuakin ehkä suututtaa, pelottaa ja surettaa, koeta pysyä rauhallisena ja antaa lapsen tunteille tilaa. Kaikkein parhaiten autat lastasi tarjoamalla hänelle lohtua. Kerro lapsellesi, että kiusaaminen oli väärin, ja että olet hänen puolellaan asiassa. Kerro aikuisten nyt selvittelevän asiaa. Älä puhu asiasta opettajalle lapsesi tietämättä, ettet petä hänen luottamustaan!
Seuraavaksi suosittelen, että olet yhteydessä kouluun. Voit pyytää opettajaa järjestämään kokouksen, jossa ovat paikalla kiusaajien ja kiusattujen vanhemmat, koulukuraattori tai koulupsykologi ja tarvittaessa rehtori. Kokouksessa voidaan sopia miten kiusaaminen jatkossa estetään, ja miten jo tapahtunut kiusaaminen sovitellaan. Kannattaa muistaa, että kiusaavan oppilaan vanhemmilla on todennäköisesti syyllinen ja nolokin olo. Jotkut ihmiset puolustautuvat hyökkäävällä ja muita syyttelevällä asenteella; älä sinä lähde tähän mukaan. Kirjoita vaikka etukäteen paperille mitkä asiat haluat tuoda esiin ja pysy asiallisena, vaikka olisitkin lapsesi puolesta oikeutetusti vihainen ja ahdistunut.
Lastensuojelua tai poliisia voi pyytää apuun jos kiusaaminen on pahoinpitelyksi miellettävää, eikä tilanne rauhoitu koulun ja vanhempien yhteistyöllä. Rajusti kiusaava lapsi on usein itsekin avun tarpeessa.
Ota yhteyttä myös koulupsykologiin, jos lapsellesi on aiheutunut kiusaamisesta oireita, esimerkiksi unettomuutta, itkuisuutta, painajaisia, kouluhaluttomuutta, ärtyneisyyttä, keskittymiskyvyttömyyttä, syömisongelmia tai kiusaamiseen liittyvien paikkojen välttelyä. Voitte yhdessä arvioida, tarvitseeko lapsesi tukea kiusaamisesta toipuakseen.
Joskus, jos kiusaaminen on lievää, voi kiusaavan lapsen perheeseen tutustuminen olla hyvä keino. Kiusaaminenhan kohdistuu useimmiten ”vieraaseen” tai ”erilaiseen”, joka pelottaa tai tekee oman arvon uhatuksi. Tuolloin vanhemmatkin usein huomaamattaan hyväksyvät kiusaamisen. Lapsi ei kiusaa vanhempiensa hyväksymän perheen lasta!
Koulun ja kodin aikuisilla on suuri vastuu järjestää koulun olosuhteet kaikille turvallisiksi. Vai haluaisiko meistä joku käydä työpaikalla, jossa meitä nimiteltäisiin, tavaramme varastettaisiin ja meitä lyötäisiin ohi kulkiessamme? Katja M:n kiusaaminenkin loppui, kun hänen äitinsä tuli kouluun kysymään suoraan meiltä oppilailta, että mitä hittoa te teette? Menimme aivan noloiksi. Ei me tarkoitettu. Vielä kerran: Anteeksi, Katja! Toivottavasti sinun lapsesi kiusaaja saa kokea saman kuin minä aikoinani; kasvattavan häpeäntunteen.
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.
Aiheesta lisää
