Tievalta

Savonlinnan maalauksellisen keskustan lävitse aiotaan vetää valtatie. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomessa käytetään tievaltaa.

Moni lienee kuullut vanhan tokaisun, että Suomen tielaitos on valtio valtiossa. En ollut arvannutkaan, kuinka lähellä totuutta tuo väite on, ennen kuin tutustuin Savonlinnan ohitustien valmistelun vaiheisiin.

Se isompi valtio on uskonut halukkaasti ja kritiikittä kaikki numerot, joilla tievaltio on todistellut, että pienen savolaiskaupungin ohikulkutie on Suomen kannattavin tieinvestointi, että sen ruuhkautunut liikenne ylittää pian äyräänsä ja että Savonlinnan liikenteessä kuolee nykyisin viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin muilla Suomen vilkkaimmilla valtateillä.

Tievaltio oli kai tottunut siihen, että sen lukuja ei kukaan vaivaudu tarkistamaan.

Savonlinnan yliajotie on Suomen kallein tie ja sellaisena se on luultavasti Suomen tappiollisin tieinvestointi. Tien päissä tai varrella ei ole sellaista suurteollisuutta tai muuta elinkeinotoimintaa, joka ei aivan hyvin pärjäisi ilman niitä muutaman minuutin aikasäästöjä, jotka uuden tien avulla voidaan joissakin oloissa saavuttaa.

Ohikulkutie ei lisää Suomen tai edes seutukuntansa taloudellista kilpailukykyä, vaurautta ja verokertymää. Aikasäästöt kuluvat suurimmaksi osaksi paikallisten ihmisten asiointi- ja vapaa-ajan ajeluun.

Ja millä hinnalla? Savonlinna voisi olla maailmassa ainutlaatuinen saaristokaupunki, luonnonihmeeksi luettavan Saimaan järvisaariston keskuksena. Kaupunki, jossa pikkukaupunki-idylli, ooppera ja muu kulttuuri liittyvät saumattomasti vesistöön ja luonnonmaisemaan.

Sellaisena se voi houkutella matkailijoita kautta koko maailman. Salliessaan massiivisen valtatie-rautatie -yhdistelmän rakentamisen tämän ihanuuden sydämeen, Savonlinnan johto ottaa suuren riskin kaupunkinsa tärkeimmän menestystekijän, matkailuvetovoiman kärsimisestä.

Jättiläishankkeen vaikutukset Savonlinnan ympäristöön olisi tullut selvittää lain mukaisessa YVA-menettelyssä, mutta sellainen ei näköjään koske tievaltiota. Vai olisiko syynä se, että YVA-prosessi olisi vääjäämättä paljastanut hankkeen kohtalokkaat vaikutukset kaupungin kulttuuri- ja luonnonympäristöön?

Myös iso valtio, eli Suomen hallitus käyttää tievaltaa, jota myös silta- ja siltarumpupolitiikaksi kutsutaan. Elvytyshuumassa väylämiljoonia ripotellaan joka puolelle Suomea kuin paniikissa, ilman varmuutta siitä, että investoinnit maksavat itsensä takaisin. Tai tietoa siitä, minkä maalaiset urakoitsijat ja rakentajat tekevät työt.

Huonosti perusteltujen elvytyskohteiden kustantaminen on tuleville veronmaksajapolville katkera urakka. Elvytykseksi tarkoitettu ruiske voikin olla kuoleman suudelma. Kunpa Savonlinnalle ei kävisi niin.

Toimittaja Martti Backman