Toimittamani ohjelma "Turha tie" on saanut paljon palautetta Savonlinnasta, haukkuja ja kehuja. Tyytymättömät ovat moittineet juttua yksisilmäisyydestä ja vaatineet käsittelyltä puolueettomuutta. Tyytyväiset sen sijaan ovat kiittäneet juttua siitä, että se osui maaliinsa. Vaikka sitten yhdellä silmällä tähdättynä.
Puolueettomuus journalismissa on pulmallinen asia. Toimittaja valitsee aina näkökulman, josta hän aihettaan tähtää. Näkökulmaton juttu ei yleensä ole journalismia. Savonlinnan ohitustietä käsitelleessä jutussani otin tutkittavakseni ne keskeiset faktaväittämät, joilla tiehallinto perustelee ohitustien välttämättömyyttä. Kohta kohdalta paljastui, etteivät tiehallinnon numerot pitäneet paikkaansa. Kysymys ei ollut pienistä sävyeroista, vaan tiehallinnon vedätys oli järjestelmällistä.
Kaiken kukkuraksi paljastui, että tällaisten suurhankkeiden vaikutusten arviointia varten luotu tarkistusmekanismi eli YVA-selvitys oli jätetty tekemättä. Tiehallinto on ilmeisesti tottunut siihen, että kukaan ei sen laskelmia tarkista, ja tämä varmistettiin vielä YVA-selvityksestä kieltäytymisellä.
Kuinka käsitellä tasapuolisesti aihetta, jossa yhden osapuolen fakta-arsenaali osoittautuu kestämättömäksi? Olenkin ihmetellyt sitä, että paljastunut tosiasioiden vääristely ei nostanut Savonlinnassa suurempaa kritiikkiä tiehallintoa kohtaan. Sen sijaan arvostelijat suuntaavat suuttumuksensa viestin tuojaan, toimittajaan.
On kai melko ymmärrettävää, että näiden paljastusten jälkeen tiehankkeen kuvaus ei sen kannattajien silmissä näytä erityisen tasapuoliselta. Silti olen mielestäni tuonut kaupunginjohtajan sekä tiejohtajan haastatteluissa esille kaikki olennaiset argumentit, joilla ohitustien tarvetta perustellaan: ruuhkat, turvattomuuden, maankäytön tarpeet, jne.
Joitakin yksityiskohtia en nähnyt tarpeelliseksi ottaa esille. Esimerkiksi tuota Auvisen mäkeä. Meiltä on kysytty, että tuleeko MOT-toimitus porukalla työntämään rekkaa, kun sellainen seuraavan kerran jää liukkaaseen Auvisen mäkeen kiinni.
Vastaus on: emme tule, sillä Auvisen mäen voi raskas liikenne helposti kiertää. Tällä hetkellä liikennemerkki ainoastaan suosittelee mäen ohittamista sataman kautta, mutta merkki voitaisiin muuttaa velvoittavaksi tai säiden mukaan vaihtuvaksi. Sillä tavalla Auvisen mäen ongelma olisi pois päiväjärjestyksestä. Vai eikö sitä halutakaan poistaa, kuten ei Olavinkatua ruuhkauttavaa vasemmalle kääntymistäkään?
Faktat ovat faktoja, tai sitten eivät, mutta silti numeroiden esittely on melko ongelmatonta. Paljon vaikeammin käsiteltäviä kysymyksiä ovat kaupungin miljööseen, sen tunnelmaan, kauneuteen ja viihtyisyyteen liittyvät vaihtoehdot. Silloin on kysymys makuasioista sekä arvoista.
Niiden osalta omat sympatiani kieltämättä asettuivat sellaisten näkemysten puolelle, jotka kyseenalaistavat Suomessa yleisesti vallitsevat yhdyskuntasuunnittelun arvot. Suomi on täynnä esimerkkejä entisistä kauniista kirkonkylistä ja pikkukaupungeista, joiden hallitseva maisemaelementti on TIE, ja sen varrella tai päässä täysi valikoima kauppakeskuksia ja kamahalleja. Savonlinnaa ei ole vielä menetetty, sillä on yhä vaihtoehto.
Lukuisat kirjoittajat Savonlinnasta ovat väittäneet, että valinta olisi jo tehty. Että selvä enemmistö kaupunkilaisista kannattaisi ohikulkutietä.
Mistä te sen tiedätte?
Minä tiedän vain, että 14 vuotta sitten tielaitoksen tekemässä mielipidetutkimuksessa enemmistö savonlinnalaisista vastusti ohikulkutietä. Sen jälkeen mielipidemittausta ei ole uusittu.
