Hyppää pääsisältöön

Uunisurma on rikoshistoriassamme poikkeuksellinen ja julma tapaus, jossa syyllistä ei voitu tuomita

Vuonna 1960 kokemäkeläinen perheenäiti katosi jäljettömiin kesken jouluvalmistelujen. Katoamisajankohtana kotona ollut puoliso ei tiennyt vaimonsa kohtalosta mitään, kun tätä häneltä tiedusteltiin. Pian poliisi kiinnostui ja oli varma, että katoamisen syy oli henkirikos. Tapausta selvitettiin vuosia, kunnes perheen vanhimman pojan kirje poliisille antoi ratkaisevan vihjeen. Rikostarinoita historiasta -sarjassa (2008) selvitetään kadonneen perheenäidin mysteeriä.

Kokemäen Krootilan kylässä sijaitsevassa pienessä talossa olivat jouluvalmistelut menossa, kun perheen vanhin poika oli tullut äitinsä kutsusta joulunviettoon. Äiti ei kuitenkaan ollut kotona. Kun poika tiedusteli äidin olinpaikkaa kotona olleelta isältään, tämä vastasi pojalleen äidin lähteneen jonnekin.

Myös naapurit alkoivat ihmetellä perheenäidin yllättävää katoamista, sillä hekään eivät olleet nähneet tätä joulun jälkeen. Naapurit tekivät katoamisilmoituksen poliisille tammikuussa 1961. Poliisi alkoikin epäillä henkirikosta, sillä aviomies tunnettiin äkkipikaisena miehenä. Hänen tiedettiin pahoinpidelleen vaimoaan usein. Perheen yhteiselo oli päättynyt jo vuosia ennen äidin katoamista, kun kaikki viisi lasta oli huostaanotettu olosuhteiden vuoksi.

Vanhin poika oli pitkään epäillyt isänsä olevan syyllinen äidin katoamiseen ja hän kirjoittikin siitä poliisille, joka kuitenkin sivuutti kirjeen. Vasta vuosien kuluttua rikostutkijat huomioivat kirjeen ja muut asiaa tukevat seikat. Perheen leivinuuni päätettiin purkaa ja sen sisältä löytyi perheenäidin muumioitunut ruumis. Ruumiissa ei ollut ulkoisia väkivallan merkkejä. Tutkijoiden mukaan onkin mahdollista, että hän oli elossa, kun hänet muurattiin uuniin.

Perheen isä oli asunut ruumiin kanssa samassa talossa, ja nyt hänet pidätettiin ja tuomittiin pahoinpitelystä kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Hänet kuitenkin vapautettiin hovioikeuden päätöksellä, sillä sen mukaan vaimon kuolinsyytä ei voitu todentaa eikä kuolemantuottamuksesta voitu enää tuomita 12 vuoden jälkeen. Kyläläiset alkoivat sittemmin kutsua miestä "vapaa muurariksi".

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto