Hyppää pääsisältöön

Herätys, kollegat – yhä pahemmalta näyttää 2

“Varovasti julkisuudessa, mutta äänekkäästi yksityisesti, ilmastotutkijat kaikkialla sanovat samaa: se on ohi. Vuodet, joiden aikana yli 2 °C globaali lämpeneminen olisi voitu estää, ovat kuluneet, mahdollisuudet haaskattu kieltämiseen ja viivyttelyyn. Nykyisillä kehityskuluilla olemme onnekkaita, jos selviämme 4 °C lämpenemisellä. Torjunta (kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen) on epäonnistunut; nyt meidän on sopeuduttava siihen, mitä luonnolla on meille varastossa. Jos pystymme.”

Näin kirjoitti englantilainen ympäristötieteilijä George Monbiot tällä viikolla The Guardianissa. Viesti on pitkälti sama, mitä minäkin olen pari viime vuotta yrittänyt toitottaa.

En suoraan sanottuna käsitä, miksi meillä Suomessa lehdet eivät jo revi koko aukeaman – saati useamman aukeaman – juttuja ilmastokriisin nykyisestä hälyttävyydestä. Entä milloin esimerkiksi YLEn pääuutislähetys omistaisi puolet ajastaan – tai vaikka koko lähetyksen – ilmastokriisille? Siis vakavasti, eikä puolivillaisesti tulevia suomalaisia viininviljelijöitä haastatellen. Täällä YLEssä kaikki toimitukset ovat itsenäisiä toimijoita ja tekevät omat päätöksensä, mutta lupaan täten käydä hieman tökkäisemässä uutispuolen ihmisiä, jos sillä vaikka olisi jotain vaikutusta.

Toki ilmastokysymys on viime vuosina saanut yhä enemmän palstatilaa ja huomiota, mutta tilanne on tästäkin kärjistynyt, eikä tiedonvälityksemme totisesti ole pysynyt ajan tasalla. Äskettäin Kööpenhaminassa pidetty tutkijakokous kyllä huomioitiin, mutta aika vaisusti. Kenties toimituksissa pelätään ihmisten jo kyllästyvän ilmastojuttuihin, mutta toisaalta, veivataanhan talouskriisiäkin uutisissa jatkuvasti, puuduksiin asti. Pitäisi käsittää, että ilmastokriisi on laskeutunut keskuuteemme jäädäkseen.

Olen jo useita vuosia sitten eräässä seminaarissa sanonut, että vaikka jatkuvan ilmastouutisoinnin pelätään käyvän yhä kuivemmaksi (koska itse katastrofi etenee luonnossa niin näennäisen hitaasti!), juuri tähän suuntaan sen pitää kehittyäkin. Siitä kuuluukin tulla jokapäiväistä. Vasta sitten, kun toimittajat ilta toisensa jälkeen raportoivat suorissa lähetyksissä mikrofoneineen neuvottelukabinettien suljettujen ovien takaa, pienintäkin uutta tiedonmurua odottaen, kuten vaikkapa nykyisin lakkoneuvottelujen yhteydessä, ilmastokysymys on saanut tarvitsemansa huomion.

Onko ilmastonmuutos jo karannut käsistä, vai onko jotain vielä tehtävissä?

Tekesin käynnistämä Bioteknologia Info -projekti pyysi minulta äskettäin nettisivujaan varten asiantuntijavastausta yllä olevaan kysymykseen. Vastasin heille näin:

Lyhyt vastaus kysymyksen alkuosaan on ei, mutta toisaalta ehkä kyllä, ja loppuosaan ehdoton kyllä.

Karkuun päässyt kasvihuoneilmiö on teoriaa

Tiukan tieteellisesti ottaen karkuun päässeellä kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan tilaa, jossa planeetan lämpenemisen noidankehä on johtanut äärimmäiseen lopputulokseen: merten kiehumiseen. Teorialla on tavattu selittää naapuriplaneettamme Venuksen hillitön kuumuus, mutta paremmin se onnistuu pykälää lievemmällä, niin sanotulla kostean kasvihuoneilmiön teorialla. Siinä meret höyrystyvät hiljakseen.

Merten höyrystymiseen riittää maapallon keskilämpötilan nousu nykyisestä 30–40 asteella. Teoriassa maapallon nykyisten, merenpohjassa piilevien metaaniesiintymien vapautuminen riittäisi nostamaan lämpötilan yli kriittisen pisteen, mutta skenaarion toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Kasvihuoneilmiön täydellinen ”karkuun” pääseminen onkin mielenkiintoinen lähinnä ajatusleikkinä.

Vaarallinen ilmastonmuutos on käytännössä varmaa

Vaarallisen ilmastonmuutoksen rajana on sen sijaan tavattu pitää 2 asteen lämpenemistä esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämän ylittyminen muun muassa äärevöittäisi sääilmiöitä, aiheuttaisi lajien sukupuuttoja ja johtaisi Grönlannin mannerjäätikön lähes täydelliseen sulamiseen. Aivan viime aikoina tutkijat ovat tosin alkaneet viestiä, että ilmastonmuutos käy itse asiassa vaaralliseksi jo huomattavasti ennen kuin 2 astetta ylittyy. Nyt esimerkiksi pohditaan ovatko Australia ja Yhdysvaltain lounaisosat alkaneet jo kuivua peruuttamattomasti.

Toisaalta samaan aikaan tutkijat alkavat olla yksimielisiä siitä, että edes 2 asteen riskirajan alapuolella pysyminen ei enää onnistu. Tähän mennessä lämpötila on noussut noin 0,8 astetta, ja esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo toteaa nykyään esityksissään, että 2–3 (!) asteen lämpeneminen on jo ”lähes väistämätön”.

Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää vieläpä siltä, että lämpeneminen tuskin pysähtyy mainittuun 2–3 asteeseen, vaikka ihmiskunta päästönsä kuriin saisikin. Ihmisen aiheuttama lämpöärsyke nimittäin laukaissee maapallon ilmastojärjestelmässä sellaisia takaisinkytkentöjä (kuten ikiroudan sulaminen), jotka vuosisadassa tai parissa todennäköisesti tuplaavat lämpenemisen 4–6 asteeseen. Tutkijat arvioivat, että 4 asteen lämpeneminen ylittäisi niin ekosysteemien kuin yhteiskuntienkin sopeutumiskyvyn.

Sitä, onko edessä häämöttävän ilmastoloikan kynnys jo ylittynyt, ei varmuudella tiedetä. Itse asiassa mitään yksittäistä keikahduspistettä tuskin voitaisiin määritellä edes jälkeenkään päin. Tämän epätietoisuuden kanssa on nyt kuitenkin elettävä ja toimittava sen puolesta, että pahimpien skenaarioiden toteutumiselta vielä sittenkin vältyttäisiin.

Mitä tehdä?

Ratkaisu on yksinkertainen: Kasvihuonekaasujen päästöt on lopetettava mahdollisimman nopeasti. Kokonaan. Maailmanlaajuisesti. Tätä nykyä puhutaan yleisesti päästöjen leikkaamisesta 100 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetaso on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa, mutta senkään toteutuminen ei enää takaa lämpenemisen pysähtymistä siedettäviin rajoihin.

Lisäksi pohdiskellaan erilaisia keinoja viilentää maapalloa, muun muassa sirottelemalla rikkihiukkasia yläilmakehään, ja haaveillaan hiilidioksidin imemisestä pois ilmakehästä. Näistä konsteista minä uskon lähinnä siihen hiilinielun lisäykseen, joka voitaisiin saada jos maailman metsien annettaisiin kasvaa rauhassa. Tämä edellyttäisi metsien massiivista rauhoittamista – myös Suomessa.

Kiireellisin yksittäinen asia on asettaa kasvihuonekaasujen päästöille niin korkea hinta, ettei niiden päästäminen ole millään aikaperspektiivillä taloudellisesti kannattavaa.

Tämä vastaukseni löytyy siis myös Bioteknologia Info -sivuilta [linkki tässä].

Monbiotkaan ei ole luovuttanut

George Monbiot muuten päätti The Guardianin artikkelinsa [linkki tässä] näin:

”Kyllä, voi jo olla myöhäistä – vaikka vähentäisimme päästöt nollaan huomenna – estää yli 2 °C lämpeneminen. Mutta emme voi käyttäytyä kuin se olisi, koska näin tehdessämme varmistamme ennusteen käyvän toteen. Taistelu saattaa olla raskas, onnistuminen voi vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta meillä ei ole varaa antautua.”

Pasi Toiviainen

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat