Hyppää pääsisältöön

Tarjotaanko viholliselle viinaa?

Kun Suomen sodan katkera loppu syksyllä 1808 häämötti, esiin nousi kysymys, miten viholliseen pitäisi suhtautua. Oulussa miehittäjälle ja entiselle viholliselle järjestettiin tanssit ja kunnon juhlat.

Tilannetta kuvaa hyvin seuraava tapahtumaketju. Kun huonosti johdettu Ruotsin armeija kävi huhtikuussa 1808 ensimmäiset kunnolliset torjuntataistelut Pyhäjoella, Siikajoella ja Revonlahdella, lähettivät Oulun porvarit kiitoksena taisteleville sotilaille 500 kannua viinaa.

Vain puoli vuotta myöhemmin venäläiset sotilaat eli äskeiset viholliset järjestivät tanssiaiset Oulun naisille. Hyvä tanssitaito ja loistelias tarjoilu tekivät Oulun porvarisneitoihin vaikutuksen, kuten Sara Wacklin muistelmateoksessaan kuvaa.

Pitäisikö myös viholliselle tarjota viinaa, Oulussa pohdittiin.

Tammikuussa 1809 kaikissa Suomen kirkoissa vannottiin seisaalleen nousten uskollisuuden vala uudelle hallitsijalle eli Venäjän keisarille.

Sota oli kuitenkin jättänyt jälkensä. Suomen sodan loppuvaiheessa Oulun ja Tornion seudulla kuoli nälkään ja kulkutauteihin enemmän ihmisiä kuin koko sodassa.

Miksi Suomen sotaa ei Oulussa ja muualla Pohjois-Suomessa muistella? Miksi sodasta ei ole muistomerkkejä?

Kannattaako niin onnetonta sotaa muistella, pohtii mm. kirjailija Joni Skiftesvik Kansakunnan kalenteri –sarjassa.

Teksti: Reijo Perälä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto