Hyppää pääsisältöön

Maria Peura: Vedenaliset

Maria Peuran Vedenaliset -romaanissa päähenkilö Mirja elää vanhempiensa kanssa eristyksessä saaressa ankarissa ja alkukantaisissa oloissa. Isä ei päästä Pikku Mirjaa kouluun vaan kaikki viisaus otetaan luonnon keskeltä.

Tietolaatikko

Maria Peura (s. 1970)

Kolmannessa romaanissaan Peura kirjoittaa nuoren tytön kasvamisesta ja itsenäistymisestä.

Romaanissa vuorottelee kaksi aikatasoa – Mirjan lapsuus saaressa ja yksinäinen varttuminen kaupungissa uutta laumaa etsien.

Paitsi monenlaisia laumoja teoksessa on myös mitä erilaisimpia saaria. Saaret eivät ole tässä vain konkreettisia paikkoja vaan myös kuvaannollisia kuten erillisvaltio DDR tai pohjoisafrikkalaisten ystävien lauma. Maria Peura kuvaa sitä mitä tapahtuu kun yksi jäsen Mirja joutuu eroon laumastaan.

Uskonto on tässä tarinassa tärkeä. Kalastajaisä opettaa pikku-Mirjaa: ”Ala uskoa johonkin, ala rukkoilla itteästi suurempaa, usko tai älä tyär, että mie tämän sanon, mutta johonkin on uskottava”.

Romaanissaan Peura yhdistää lopulta isän opit ja luonnonuskon pohjoisafrikkalaisten ystäviensä islamin uskoon. Tästä syntyy tarinaan pitkä yhdistävä kaari suomalaisuudesta uudenlaiseen monikulttuuriseen maailmaan. Vaikka isä opettaa Mirjalle uskomisen tärkeyttä, toinen hänen tärkeä opetuksensa on, että kaikki on valhetta.

Saaressa oloa Maria Peura kuvaa väkevästi ja aistillisesti. Kun Mirja muuttaa kaupunkiin, tarinan tyylikin arkipäiväistyy.

Peura on uskomattoman taitava kielenkäyttäjä. Kolmannessa romaanissaan hän jatkaa aiemmista tuttujen teemojen parissa. Tiiviistä ja suljetuista yhteisöistä sekä verenperimästä saamme lukea mariapeuramaisen runollisella kielellä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto