Kirjailija Tommi Liimatan Muovikorvo kertoo autioituvasta koillissuomalaisesta maaseudusta. Omalaatuisia ihmisiä Liimatta kuvaa vierestä vedetyllä huumorilla ja lämmöllä.
Tietolaatikko
Tommi Liimatta (s. 1976)
Keskeisiä henkilöitä ovat Gunnar ja hänen veljenpoikansa Aksel, kirjoja ahminut Eetvi sekä naapurin Huuskos-Eki. Viimeksi mainittu on omaperäinen taiteilija, joka elelee turkki päällä kesät talvet kuin Kalevi Keihänen aikoinaan.
Liimatan maaseutu on kuin ilman 141-tukea jäänyt: yhä harvempaan asuttu ja etäältä annetuilla käskyillä rasitettu. Kirkonkylä on kuin mistä päin tahansa Suomea. Siellä on kituva vaateliike ja menestyvä kirpputori. Raittia ylläpitää kylätoimikunnasta se osa, jolla polvet vielä taipuvat.
Tommi Liimatta käyttää rennosti murretta. Hänen havaintonsa maaseudusta ja ajastamme ovat herkullisen tarkkoja. Heinäseipäät on myyty lähibaarin seinäpaneeleiksi ja sinkkiämpärit lampunvarjostimiksi. Kerronta on tiivistä ja aivan omaansa. Lyhyillä lauseilla Liimatta onnistuu kuvaamaan sitä suurta murrosta, joka muutti maaseudun elämää viime vuosikymmeninä.
Liimatalla on hauskan pidon lisäksi vakavampikin kirjallinen sanoma. Hän kirjoittaa: ”Ellei kirja muokkaa ihmistä, osoita epäkohdat ja rohkaise korjaaman ne, onko sille käyttöä?”
Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen
Katso myös
- WSOY, kirjailijat: Tommi Liimatta (wsoy.fi)
