Hyppää pääsisältöön

Varpuslinnut 5/8

Suomessa voi silloin tällöin kohdata pähkinänakkelin, joka nimensä mukaisesti syö pähkinöitä. Ainoana suomalaisena lintuna sen erikoisuus on, että se voi kiipeillä runkoa pitkin pää alaspäin. Kuuntele ja opi lisää edellisestä sekä pohjansirkusta, pulmusesta, punakylkirastaasta, punarinnasta, punavarpusesta, puukiipijästä, rastaskerttusesta, rautiaisesta ja räkättirastaasta.

Pohjansirkun pesimäalue on kuusia ja koivuja kasvava suometsä. Se on hiljainen lintu, mutta poikasaikaan emot varoittelevat äänekkäästi.

Pulmunen elää Pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla rannikoilla ja tunturinummilla kivikkoisilla tunturihuipuilla ja – jyrkänteillä.

Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä, mieluiten rehevien seka- ja lehtimetsien reunoissa, joissa on runsas pensaskerros. Sen varsinainen laulu on lyhyt, laskeva säe, jonka jälkeen se lavertelee hiljaa.

Punarinnan elinympäristöä ovat kaikenlaiset metsät, joiden aluskasvillisuus on rehevää ja puusto vaihtelevan ikäistä. Punarinta laulaa innokkaasti keväällä.

Punavarpusen elinympäristöä ovat puoliavonaiset pensaikot, pellonreunat, viljelysmaat, rannat ja jokienvarret. Sen innokasta viheltelyä voi kuulla koko keskikesän ajan.

Puukiipijän asuinaluetta ovat havumetsät, puistot ja vanhat lehtimetsät. Se laulaa korkealla äänellä lyhyttä säettä.

Pähkinänakkelia havaitaan suomessa joka syksy ja talvi, vaikka se onkin vain satunnainen pesimälintu. Se suosii iäkkäitä ja puistomaisia metsiä. Laji on äänekäs ja sen kutsuäänet ovat tiaismaisia.

Rastaskerttunen viihtyy vain vankimmissa ja korkeimmissa ruovikoissa. Rastaskerttunen laulaa voimakkaalla ja karhealla äänellä.

Rautiaisen elinaluetta on aukkoinen, rehevä metsä, jossa runsaasti pieniä kuusia sekä kataja- ja kuusitiheikköjä. Se laulaa kirkkaalla helisevällä äänellä puun latvassa.

Räkättirastas viihtyy puistoissa, puutarhoissa, lehti- ja sekametsissä. Sen ääni kuulostaa käheältä rääkymiseltä.

Teksti: Outi Heinonen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto