Anu-Maija Kärjä
Yle
Akuutti 14.4.2009
Kosteus- ja homevauriotutkija Tuula Putus on iloinen siitä, että homeongelma on mainittu jopa hallitusohjelmassa. Eri asia on, miten se näkyy konkreettisina toimenpiteinä.
Putus arvioi, että homeongelma voi koskea jopa viidennestä työssäkäyvistä ihmisistä ja kolmannesta koululaisista. Terveyden kannalta homeet aiheuttavat ärsytysoireita silmissä ja limakalvoilla, väsymystä, päänsärkyä ja infektiosairauksia, kuten korvatulehduksia ja poskiontelontulehduksia. Pahimmillaan seuraus voi olla keuhkoastma tai homepölykeuhko. Terveysriski on sitä suurempi, mitä lähempänä huoneilmaa homekasvustot talon rakenteissa ovat.
Usein puhutaan vain yksikössä homeesta, mutta käytännössä niitä on satoja erilaisia. Pelkästään yleisimpiä homeita ja mikrobeja on olemassa jo parikymmentä eri lajia. Ne toimivat rakennusten kosteusindikaattoreina eli kosteusvaurioiden ilmaisijoina. Kun tutkitaan esimerkiksi ihmisen sairauden työperäisyyttä, pitäisikin tietää täsmälleen mille homeille hän on altistunut.
Outo haju kodissa häiritsi
Nousiaisissa Villa Koivulan isäntä Timo Mikola huomasi viime vuoden lopulla kodissaan oudon hajun. Koska hän on perheestä ainoa, joka ei tupakoi, hänen nenänsä on tarkin.
Mikola kysyi asiaa myös toisilta, mutta muut eivät hajua huomanneet. Asia jäikin hetkeksi aikaa, kunnes Timo Mikola päätti, että outo haju on tutkittava.
- Pienempikokoinen henkilö pistettiin tuolta niin sanotusta kissanluukusta alapohjaan katsomaan, jos sieltä löytyisi kosteutta. Sitä löydettiin. Viemäriliitoksesta oli vuotanut vettä ja kosteus oli levinnyt rakenteisiin.
Mikrobit leviävät ilmassa
Remontti ei lähtenyt käyntiin ilman ongelmia. Ensimmäisen urakoitsijan aloittaessa purkutyöt oli muoviset suojaseinämät rakennettu väärin. Niissä oli viiden sentin rakoja. Käytännössä koko suojaus oli siis turha. 
- Mikrobit lentelevät ympäri taloa, jos suojaseinät eivät ole kunnossa. Kun tulin tälle kohteelle niin huomasin, että selkeästi viemärivuodon aiheuttamaa kosteutta.
- Hirsiä ja lämmöneristeitä oli märkänä ja totesin, että aika paljon todella oli myös näitä mikrobikasvustoja, rakennusterveysasiantuntija, toimialajohtaja Rauno Peltola Turun Aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo.
Timo Mikola toteaa, että parin kuukauden aikana hänelle on selvinnyt paljon asioita homeista, sienistä ja mikrobeista.
- Sientä on löytynyt, jotain rihmastoa. Tätä kasvustoa on mekaanisesti poistettu ja myrkytetty samalla kun on purettu. Nyt on tarkoitus mennä ”ääriä myöten”, jotta ongelma saadaan ratkaistua. Emme halua huomata, että kohta pitää purkaa uudelleen. Jossakin on käynyt niinkin, Mikola kertoo.
- En soisi tällaista välttämättä edes pahimmalle vihamiehellenikään. Kyllä tämä on ollut sellainen show.
Haisee ennen kuin näkyy
Rauno Peltola toteaa, että rakentajilla ei ole ollut aiemmin mikrobiologian koulutusta.
- Oikeastaan kun korjaajat tekevät havaintoja, he etsivät silminnähtäviä ongelmia. Monta kertaa lämmöneriste voi olla mikrobivaurioitunut, mutta se näyttää olevan kuin uusi. Samoin sahajauhot. Vasta kun niitä rupeaa haistelemaan, huomaa eron. 
Rakennusterveysasiantuntija katsoo, että paras keino aloittaa havainnointi on oma nenä. Esimerkiksi vanhan talon ostajan kannattaa nuuhkia jalkalistojen seutuja. Hajuhaittoja saattaa aiheuttaa huono ilmanvaihto tai vaikkapa tupakka, mutta homeenhajun erottaa selkeästi.
- Se on sellainen maakellarimainen haju. Kun haistaa kukkapurkista multaa niin siitä tietää, mikä on geosmiinin haju.
Hajuhaitoistakaan ei kannata heti ottaa paniikkia. On mietittävä, onko rakennuksessa asuvilla ollut todella ongelmia.
- Kannattaa peilata sitä lähimenneisyyttä, onko lähipiirissä ollut ongelmia. Jos ensin tulee oireita, niin ne kyllä häviävät pois muutamassa viikossa, kun muutetaan siitä tilasta pois. Oireet eivät ole pysyviä, mutta tietysti pitkä altistus saattaa aiheuttaa ihan pysyviäkin haittoja, Peltola pohtii.
Tarkkana näytteenotossa
Jos hajun alkuperää ei löydy tai on epäselvää, onko kysymyksessä kosteusvaurio vai ei, tutkitaan materiaali- ja ilmanäytteitä. Rakennusalan ammattilainen tietää, miten ja mistä näytteet otetaan. 
- Mikrobeja on luonnossa aina. Siksi on turha ottaa näytettä alapohjasta tai tuulensuojalevystä.
- Käytännössä näyte on otettava hyvin läheltä sellaista pintaa, joka on yhteydessä sisäilman kanssa, Peltola valistaa.
Tutkimalla selviää, missä kulkee vaurioituneen ja terveen rakenteen raja.
- Me emme pysty silmämääräisesti katsomaan, että tässä on raja. Vasta kasvaneet pesäkkeet voi havaita silmin.
Viljely kertoo homelajin
Jos itse itiöemää ei löydy, paljastuu homeen tai mikrobin luonne vasta kun materiaalinäytteet analysoidaan. Analyysejä tehdään muun muassa Turun yliopiston aerobiologian yksikössä. 
- Kaikista rakennuksista löytyy jonkin verran homeitiöitä ja niitä lähtee kasvamaan kaikista kasvatusalustoista. Se, miten paljon ja mitä lähtee kasvamaan, kertoo enemmän. Puhutaan niin sanotuista kosteusvaurioindikaattoreista, rakennusterveysasiantuntija ja biologi Sirkku Häkkilä sanoo.
Hän esittelee kasvatusalustalla kauniisti kukkivia homekasvustoja.
- Oikeastaan home tai mikrobikasvusto ei ole rakenteissa pysyvä olotila. Lajit muuttuvat koko ajan ja olosuhteet vaihtuvat. Vaikka juuri tällä hetkellä rakenteissa olisi jotain vähemmän haitallista, kannattaa kosteusvauriot korjata nopeasti. Mikrobit kun ovat aina terveyshaitta
Altistumisen tutkiminen usein ylimalkaista
Joskus on syytä selvittää esimerkiksi sitä, onko aikuisen astmaoireissa tai ihoärsytyksessä kyse työpaikalla tapahtuneesta homealtistumisesta. Herkistymistä homeille voidaan tutkia ihmisestä ihotesteillä tai veren vasta-aineista. Usein puuttuu kuitenkin olennainen tieto siitä, mille mikrobeille ihminen on rakennuksessa altistunut – eikä juuri oikeaa testiä tehdä. 
- Altistusuutteita on vain yksi tällä hetkellä ja on kenelle tahansa selvää, että se on liian vähän. Niitä on ollut aikaisemmin enemmän, mutta niitä ei ole tällä hetkellä. Ihotestejä on suunnilleen seitsemälle eri homesienelle. Vasta-ainetestejä on enemmän, yhteensä yli 40 homeelle hiivalle ja bakteeriuutteelle, hometutkija, työterveyden erikoislääkäri Tuula Putus IndoorAidista kertoo.
- Näitä aivan liian vähän käytetään eli altistus tutkitaan vain kahdelle kolmelle homeelle. Se voitaisiin tehdä kaikille 20 homeelle, joiden kanssa ihminen on ollut tekemisissä. Testit pitäisi tehdä mikrobispesifisesti ja kattavasti.
Ongelma on laaja
- Me tiedämme, että noin 30 prosenttia koulurakennuksista odottaa kiireellisesti homekorjauksia ja sama tilanne on ollut 1990-luvun puolivälissä. Päiväkotien osalta ei valtakunnallista tutkimusta ole tehty, Putus toteaa.
- Jos meillä on talo tulessa ja täynnä savua, me toki pelastamme ihmiset ennen kuin ryhdymme mittaamaan savun pitoisuutta. 
Myös homeongelmiin olisi syytä tarttua samassa järjestyksessä. Varsinkin lapset pitäisi pelastaa pois kosteusvaurioituneista tiloista ja tutkia vasta sitten.
- Tiedämme, että sitten kun sairastuminen on tapahtunut, siitä seuraa yksilötasolla paljon haittaa ja paljon kustannuksia myös yhteiskunnalle. Kun lapset siirretään homeisista kouluista pois, sairastavuus putoaa murto-osaan.
- Tämä ongelma koskee vähintään viidennestä tai kolmannesta väestöstä, ehkä kolmannesta koululaisista ja vähintään viidennes työtätekevistä, Putus paukauttaa.
Hän aloittaisi tutkimukset remontit juuri päiväkodeista, jossa pikkulapset ovat herkimpiä reagoimaan ja sairastumaan.
- Olen siitä yrittänyt päättäjille kertoakin, että päiväkotien tilanne pitää selvittää ja ongelmaiset päiväkodit pitää joko poistaa käytöstä tai kiireellisesti korjata. Pikkulasten terveys on herkemmin horjutettavissa ja heille syntyy helpommin näitä vakavia terveyshaittoja kuin isommille ihmisille.
Homeet yleistiedoksi
Korjaustyötä itse tekevän pitäisi ensin itse suojautua ja välittää siitä omasta terveydestään. Purku ja korjaustyöt tulee tehdä niin, että pöly ei leviä ympäröiviin tiloihin. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut, miten suojauksia, osastointia ja alipaineistuksia tulee tehdä. Ohjeessa mainitaan myös kaksi hometta, joihin tulee suhtautua yhtä suurella vakavuudella kuin asbestiin. 
Putus vertaa homesieniä metsäsieniin. Jo pikkulapset tietävät, mitkä lajit ovat myrkyllisiä.
- Väittäisin että mikrosienten kohdalla pitää oppia myös tuntemaan, minkä mikrosienten ja homeiden kanssa ollaan tekemisissä.
- Myrkkysieniä vastaavia homesieniä meillä on näissä kosteusvauriorakennuksissa. Minun teesini on, että sienien maailma pitäisi oppia tuntemaan samoin kuin bakteerien maailma on opittu tuntemaan 1800-luvulta lähtien. Bakteereista on opittu, mitkä ovat terveydelle hyödyllisiä tai vaarallisia. Sama juttu on varmasti sienien kanssa: on tiedettävä, mitkä ovat vaarallisia ja mitkä terveyden kannalta jopa hyödyllisiä.
Asiantuntijat:
TUULA PUTUS, hometutkija, työterveyden erikoislääkäri, dosentti, IndoorAid
RAUNO PELTOLA, rakennus- ja kiinteistötekniikan toimialajohtaja, rakennusterveysasiantuntija Turun Aikuiskoulutuskeskus
SIRKKU HÄKKILÄ, biologi, tutkimusassistentti, rakennusterveysasiantuntija, Turun yliopisto, aerobiologian yksikkö.
Toimittaja: SINI SILVÀN
Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 5.4.2016
