Hyppää pääsisältöön

Miksi lapsi ehtoilee eli on joustamaton?

Ehtoileva lapsi opettelee joustavuutta. Kuva: Mika Kanerva, YLE Kuvapalvelu

Kysymys:

5-vuotias lapsemme on ollut pienestä pitäen vaativa lapsi. Vaativuutta lisää voimakas temperamentti. Miten lapsemme oppisi joustavuutta asioissa, joissa hän ei kestä asioiden menevän epätoivotussa järjestyksessä tai epätoivotulla tavalla. Esim. ei voi syödä liian isolla lusikalla, jättää mieluummin syömättä. Ei voi osallistua perheen yhteiseen siivouspäivään, jos se on siirretty lauantaista perjantaiksi, koska päivä on väärä!

 

Vastaus: 

Lapsesi käytös kuulostaa todella haastavalta. Mukavaa, että jaksat muistaa kysymyksen olevan temperamentti-eroista, eikä siitä, että lapsi olisi ”tuhma”.

Kuvaamastasi käytöksestä käytetään usein termejä ”omaehtoinen” tai ”ehtoileva”. Kaikki lapset (ja aikuiset) ehtoilevat joskus, kukin luonteensa mukaan. Tahto-ikäisen lapsen kanssa jokainen vanhempi on kovilla, ja joillain lapsilla tahto-ikä – tai uhma-ikä, kuten ennen sanottiin - tuntuu jäävän päälle.
 

Perussääntö kaikkiin kasvatustilanteisiin on selkeä: katso asiaa lapsesi näkökulmasta. Kysy rauhallisesti, miksi pieni lusikka on tärkeä. Hyväksy lapsen vastaus, vaikka se sinusta olisi ”väärä”. Mieti, voisitko itse tällä kertaa joustaa ja sallia pienellä lusikalla syömisen, jos se kerran on lapselle tärkeää. Tai oliko lauantaisin yleensä jotain ohjelmaa, vaikka mitättömältä tuntuvaa, joka nyt jäi siivouksen takia pois?

Näin rauhallisia ja joustavia me vanhemmat toki jaksamme olla muutaman kerran päivässä, mutta jos lapsi on hyvin haastava ja koko arki on yhtä neuvottelua, kannattaa tilannetta pysähtyä miettimään. Ehtoilevan lapsen kohdalla voi olla kysymys turvattomuudentunteesta, jota lapsi ei osaa kuvata vanhemmalle. Lapsi tekee elämän- tai kuolemankysymyksen mitättömältä tuntuvasta pikku-asiasta ja hakee sen varjolla vanhemmaltaan turvaa. Näin meillä viime viikolla:

Pitäisi lähteä reippaasti serkun 3v-synttäreille. Pieni poikani saa yht`äkkiä vaatekriisin: äidin valitsemat tai kerta kaikkiaan mitkään muutkaan vaatteet eivät käy. Aikani pojan kanssa painittuani älyän kysyä: ”Jännittääkö sua sinne juhliin lähtö?” – ”Jännittää!!” Sylityksin muistelemme rauhassa edellisiä juhlia, kertaamme miten onnitellaan ja mietimme keitä juhliin on tulossa. Sopivat vaatteet löytyvät helposti.

”Joustonvaraa” on vasta kun tilanne tuntuu turvalliselta, aikuisellakin. Meidän aikuisten on vaikea muistaa, mitä kaikkea lapsi voi jännittää. Mukavatkin muutokset ovat kuitenkin muutoksia, joiden läpi vanhemman täytyy lapset luotsata. Lapset hyötyvät etukäteen suunnittelusta, edelliskerran muistelusta ja sen takaamisesta, että vanhemmat pysyvät lapsen turvana. Lyhyetkin erot vanhemmasta voivat lisätä turvattomuutta, etenkin jos lapsella on aiemmin ollut pitkä ero vanhemmista vaikkapa matkan tai sairauden vuoksi.

Lapsen joustamattomuuden takana voi joskus olla myös fyysisiä syitä. Kuvaat lapsesi ollen alusta asti hankala; voisiko kyseessä olla aistiyliherkkyys? Kyseessä on tila, jossa ihminen kokee aistituntemukset toisin kuin valtaosa ihmisistä. Esimerkiksi muiden mielestä miellyttävä kosketus voi tuntuakin lapsesta sietämättömän kutittavalta, tai normaali ruokapöydän valaistus häikäisee lasta. Lapsi ei osaa kuvata näitä tuntemuksia, vaan käyttäytyy, kuten ihminen epämiellyttävässä tilanteessa käyttäytyy: hankalasti.

Hyvin joustamattoman käytöksen syy voi joskus harvoin olla nk. autistiset piirteet. Silloin lapsella on usein muitakin merkittäviä vaikeuksia. Leikkitaidot ovat yleensä rajoittuneet ja lapsi ei tunnu ymmärtävän sosiaalisia tilanteita ikään kuuluvalla tavalla. Näiden piirteiden arvioiminen kuuluu erikoissairaanhoitoon.

Yksityiskohtaisempia neuvoja voitte saada asiantuntijan tutkimuksesta. Nykyinen tilanne kuulostaa hyvin kuormittavalta, eikä todennäköisesti ratkea kotikonstein. Lapsen kasvaessa ympäristön paineet vain lisääntyvät ja hän on vaarassa joutua yhä useammin umpikujaan. Jos lapsi on näin voimakastahtoinen, ei hän välttämättä opi joustavuutta, vaan jousto ja ymmärrys täytyy – valitettavasti - repiä aikuisten selkänahasta. Ensin on kuitenkin syytä tarkkaan arvioida joustamattoman käytöksen syitä!

Suosittelen hakeutumista neuvolalääkärille tai -psykologille, jotka voivat arvioida teille sopivan jatkohoitopaikan. Samalla saatte apukeinoja, joilla selvitä tempperamenttisen pikku-ihmeenne kanssa.

 

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

 

Lisätietoja:

Aistiyliherkkyys

Autistiset piirteet

Vinkkejä kasvatustilanteisiin, kaikille vanhemmille