Hyppää pääsisältöön

Näkymättömät: käsikirjoitus

TV1 6.4.2009 klo 20:00

MOT: Näkymättömät


toim Simo Sipola


MOT-tunnus


TEKSTI: Miljoona suomalaista elää yksin.

Nainen: "Me ollaan tavallaan niin kuin näkymättömiä, yksineläjät on näkymättömiä."


TEKSTI: Keski-ikäiset ovat suurin yksin asuvien ikäryhmä.

Nainen: "Me ei edes nähdä heitä yhteiskunnallisena ryhmänä, vaan me ajatellaan, että he on yksilöitä."


TEKSTI: 70 % toimeentulotuen saajista asuu yksin.

Mies: "Toimeentulotuki on tietysti semmonen lisä, mut se on tilapäinen ratkaisu."


TEKSTI: Yksineläjistä lähes kolmasosa on köyhiä.


Mies: "Yksin asuvilla on huomattavasti suurempi riski olla köyhiä ja olla pienituloisia kuin muun tyyppisillä kotitalouksilla."



TEKSTI: Yksin elävillä on keskimääräistä enemmän mielenterveyden ongelmia.


OTSIKKO: Näkymättömät


Riitta Voutilainen: "Mä olen Riitta Voutilainen ja asun Lappeenrannassa tällaisella viiskytlukusella asuinalueella, ja mä olen nyt 57-vuotias."


Juonto: Riitta Voutilainen on kolmen aikuisen lapsen äiti. Hän erosi lastensa isästä vuonna 1987. Sen jälkeen Riitta kasvatti lapsiaan yksinhuoltajana. Vuodesta 2002 hän on elänyt yksin.

Voutilainen: "Joku parisuhde on jonkun aikaa kestänyt vähän tiiviimpänäkin, mutta yksin oon ollut – tai lasten kanssa tietysti, kun olin en silleen ollut yksin."

"Mä katson, että mun on tällä hetkellä hyvää elämää. Tietenkin siinä on puutteensa, mutta ihan hyvää elämää elän, ja parisuhteen kautta siitä pitäisi tulla vielä parempaa."


Seppo Blomqvist: "Seppo Juhani Blomqvist, ikä 46 ja oon koko ikäni asunut Turussa. Tämänhetkinen asuinpaikkani on täällä Runosmäen alueella."



"Mulla ei ole perhettä. Silloin nuorempana, niin mä en oikeastaan seurustellut oikeastaan yhtään tai siis mä olin paljon varauksellisempi, koska olin vähän hiljainen ja ujo. Se hiljaisuus oli sillä tavalla, että… en pystynyt luomaan kontakteja kauheasti ihmisten kanssa."




Juonto: Suomessa on miljoona yhden ihmisen taloutta. Yksineläjien määrä on kahdenkymmenen viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut.


Raija Eeva: "Yksin elävien keski-ikäisten määrä lisääntyy jatkuvasti, se on se suurin ryhmä."



Juonto: Noin kolmasosa yksin elävistä on pienituloisia eli köyhiä.

Meri Larivaara: "Kylhän yksin eläminen on jollain lailla riskitekijä moneen asiaan. Että yksin elävillä on kuitenki suurempi köyhyysriski kuin perheellisillä. He on keskimäärin huonommin voivia, tai he kokevat itse oman terveytensä huonommaksi kuin perheelliset, ja heidän kuolleisuutensa on suurempaa tai heidän elinikänsä jää lyhyemmäksi. Heille kasautuu enemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia, heidän elämäntapansa ovat epäterveempiä."


Juonto: Monet yksineläjät kokevat, että heitä ei kuunnella. Yhteiskunta ei ota heidän ahdinkoaan vakavasti eikä osaa auttaa, kun ongelmia tulee.

Eeva: "Ne, joilla on taloudellisesti tiukkaa, joilla on terveydellisesti vaikeata ja jotka on alistunut siihen tilanteeseen jo, ei jaksa enää pitää ääntä siitä. Hyvin monet yksin elävät on tämmöisiä. "


Larivaara: "Kaikki yksin eläväthän eivät tarvitse mitään erityistä tukea tai erityisiä toimia yhteiskunnalta, Mut ett juuri se, ett löydettäs ne haavottuvat ryhmät ja se, ett minkälaista se heidän tuentarpeensa on, miten heidän putoamistaan sinne huono-osasten joukkoon voitaisiin ehkäistä."




Juonto: Seppo Blomqvistillä meni viime vuosikymmenellä huonosti. Hän oli pitkiä jaksoja työttömänä sekä välillä työllisyyskoulutuksessa ja pätkätöissä.

Blomqvist: "Silloin kun tuli jaksoja työttömyyden osalta, niin silloin tuota se kelpaamattomuus ehkä yhteiskunnan normaaliin puitteisiin."

"En tuota noin niin halunnut edes kauheasti luoda sillä tavalla liian läheisiä tuttavuuksia, koska sitten olisin joutunut kertomaan ehkä työttömyydestäni tai vastaavista. Ja työhän on ihmiselle kaikesta tärkein ja se, että mistä yleensä keskustellaan, niin ensimmäiseksi tuntemattomat ihmiset, että missä olet työssä ja vastaavaa."


"Ehkä se pelko siitä, että joutuu tilittämään omia tekemisiään ja joutuu sisäiseen häpeään sitten myöhemmin. Se oli se syy ehkä työttömyyden jakson aikana – joita on ollu useampia pitkiäkin – ja se on tavallaan syrjäyttänyt ja syrjäytti silloin aikanaan minut, eristi minut pieniin ympyröihin."




Juonto: Yksin eläviä on tutkittu vähän. Turkulainen diakoni Raija Eeva huomasi tämän, kun hän alkoi etsiä taustatietoa keski-ikäisistä yksineläjistä, joita oli saanut asiakkaikseen.

Eeva: "Mä huomasin, että sitä tietoa ei ole olemassa. Ei ole tutkittua tietoa. Kaikki se tieto, mitä mä keräsin, oli sitten sitä ihan ruohonjuuritasolta saatavaa tietoa, eli mä yhdistelin erilaisia tilastoja ja sain näin sitä tietoa sit heistä."


Juonto: Tutkijat myöntävät tiedonpuutteen.

Larivaara: "Tää on ollu semmonen vähän sokea piste, johon ei ole oikein yhteiskunnassa kukaan kiinnittänyt huomiota."


MOT: "Miksei vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutki tämmösiä asioita tällä hetkellä?"

Larivaara: "No se on aika hyvä kysymys, ja se on semmonen tietysti missä kohtaa tämän laitoksen pitäisi mennä itseensä. Meillehän muun muassa laadittiin viime vuonna uusi strategia kun Stakes ja KTL yhdistyivät, ja siellä nostettiin esiin tämmösiä erityisiä väestöryhmiä. Siellä näkyy muun muassa ikääntyvät, siellä näkyy lapset ja nuoret ja näkyy lapsiperheet ja siellä näkyy kyllä mielestäni tämmösiä erityisiä haavoittuvia ryhmiä, mut ainakaan niin kun yksin eläviä ei nosteta nimikkeenä siellä esiin."

Eeva: "Poliittinen elämä ei ole kiinnostunut yksin elävistä, ja politiikkahan määrittelee aika pitkälti sitten sen, mitä tutkitaan. Eli keskeiset tutkimuslaitokset on poliittisten päättäjien alla, ja se poliittinen ilmapiiri, mikä on, niin se vaikuttaa myöskin siihen, mitä tutkimuksia sit tulee. Se sit taas aiheuttaa, kun ei tutkita, niin ei saada myöskään tietoa niistä yksin elävistä sinne päättäjille."


MOT: "Kuinka hyvin meillä tunnetaan sitten yksin elävien, vaikka nyt syrjäytymisvaarassa olevien yksin elävien tarpeet?"


Paula Risikko: "Ei varmasti riittävän hyvin, elikkä se, että tätä, kun me aina puhumme esimerkiks alkoholiohjelmassa ja me puhumme eri ohjelmissa puheeksi ottamisesta, elikkä puhutaan tästä mini-interventioideasta ja työkalusta ja työmenetelmistä, joita on kehitetty ja joill’ on saatu hyvää aikaseksi alkoholipuolella ja päihdetyössä…"


Olli Kangas: "Koko tästä yksin asuvien ryhmästä me emme tosiaankaan tiedä tarpeeksi, jotta pystyttäs antamaan hyviä poliittisia suosituksia siitä, että miten näitä ryhmiä pitäisi auttaa tai miten yksin asuvien köyhyysongelmaa pitäis ratkaista."


Juonto: Yksineläjistä on monia harhakuvia, jotka elävät sitkeästi.


Larivaara: "Ajatellaan sitten, että yksin eläminen on semmonen elämänkaarivaihe. Ja sitte kuitenki, jos katsoo tilastoja, niin kolmannes kaikista yksin elävistä on tälläsii 45 – 64-vuotiaita, jotka eivät osu ikään kuin siihen tyypilliseen elämänkaarivaiheeseen."



Juonto: Toinen harhakuva on se, että yksinäisyys ja yksin eläminen mielletään samaksi asiaksi.

Voutilainen: "Yksinäinen voi olla missä elämäntilanteessa tahansa, mutta yksin eläminen sitten tarkottaa sitä ihan konkreettista tilannetta, että ei ole ketään kenen kanssa asua, elää ja jakaa arkipäivää."

Larivaara: "Mut sillonhan voi olla hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä ja runsaat verkostot, ett ihmisen ei tarvii silti kokea yksinäisyyttä. Yksinäisyys on enemmänkin semmonen kokemuksellinen asia, joka voi sit toisaalta olla myös perheellisen ihmisen kokemus."


Juonto: Kolmas yleinen harhakäsitys on, että yksineläjät ovat lähinnä alkoholisteja, vanhoja piikoja tai meneviä city-sinkkuja.

Larivaara: "Siellä on aika paljon tavallisia työssäkäyviä ihmisiä tai tavallisia ihmisiä, jotka voivat olla vailla työtä, mut jotka elävät ihan peruskunnollista elämää. Ja se olis tietysti mielenkiintoista tietää, ett miten heillä menee ja mitkä ovat ne ongelmat, minkä kautta he tuntuvat sitte taloudellisesti kuitenkin huono-osaistuvan."



Juonto: Noin kolmasosa yksineläjistä on pienituloisia. Se tarkoittaa, että heidän tulonsa jäävät 1 100 euroon kuukaudessa. Koko väestöstä pienituloisia on 14 prosenttia.

Voutilainen: "Kaikki maksat itse. Ei oo sitä toista, jonka kanssa maksaa sähkölaskua, lämmityslaskua, televisiolupaa."

Blomqvist: "Yhden ihmisen, pienituloisen ihmisen tuloilla ei pärjätä, koska on tehty selvä arvovalinta yhteiskunnassa. Eli perhe on semmoinen, ydinperhe on semmoinen lähtökohta, mikä yhteiskunnassa on niin kuin kannustettavaa ja yksin eläminen ei ole suotavaa, koska se ei tuo uusia veronmaksajia."


Kangas: "Meikäläisessä yhteiskunnassa, niin kuin ei monissa muissakaan yhteiskunnassa, yhden ihmisen tulot riitä säälliseen toimeentuloon. Ett ihmisellä voi olla suht’ koht’ hyväkin tulo, mutta ett se ei vaan nyky-yhteiskunnassa riitä. Normina näyttää olevan se, että tarvitaan kahden ihmisen tulot."


Blomqvist: "Se minimitaso, millä yhteiskunnassa pitäisi pärjätä, on nykyisin aivan liian pieni."

Voutilainen: "Aivan liian pienet. Siis nöyryyttävän pienet, kyllä."


MOT: "Mikä yksin elävien kohdalla vois olla se minimitoimeentulo, riittävä perusturva?"


Risikko: "No, mä sanosin, että sitä on hirveän vaikea sanoa mitään euromäärää, koska ihmisen, ihmisten tarpeet on hurjan erilaiset riippuen siitä, ett onko yksin elävällä sairauksia tai esimerkiksi vammaisuuden vuoksi, tai että onhan eri kaupungissa hyvin erilainen hintataso ja niin edelleen siin asumisen suhteen ja kaikki, että en osaa sanoo sillä tavalla yhtä ainutta lukua tässä sanoo nyt. Mutta, että, mutt niin ku se…"



Juonto: Työttömyys merkitsee monelle yksineläjälle taloudellista katastrofia.

Blomqvist: "Toimeentulotuki on tietysti semmoinen lisä. Mutta se on tilapäinen ratkaisu. "


Juonto: EU:hun verrattuna Suomessahan toimeentulotuki ja yleensäkin elämisen taso pienituloisella on liian pieni siihen yhteiskunnan muuhun valtaväestöön nähden.


Erityisesti miehillä pitkittynyt työttömyys tuo mukanaan muita ongelmia.

Blomqvist: "Se syrjäytymisvaara on sillä tavalla, että jos pitkittyy työttömyys, niin jollei ole mitään ulospääsyä siitä ahdingosta, se rajoittaa toimeentulon osalta yhteiskuntaan osallistumista, ja semmoinen oma henkinen ja ehkä mielenterveydenkin ongelmat voivat kärjistyä."



Juonto: Meri Larivaara on tutkinut suomalaisten kokemuksia köyhyydestä. Yksineläjillä köyhyyteen liittyy usein voimakas arvottomuuden tunne.


Larivaara: "Jos yksin elävä on köyhä ja hän on usein ehkä sillon vailla työtä, joko sairauden tai työttömyyden vuoksi, niin herää se kysymys itselläkin, ett mistä saada se omanarvon tunto ja arvostus, saati sitte saada se olemassaolon oikeutus yhteiskunnassa."



Juonto: Köyhillä yksineläjillä on keskimääräistä enemmän mielenterveyden ongelmia. He kokevat myös selvästi useammin kuin muu väestö, että heidän terveytensä on heikko.


MOT: "Oliko sulla itselläsi mitään semmoista alkoholiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia silloin kun sä olit, voisiko sanoa, pohjalla?"

Blomqvist: "Sanotaan, että ehkä semmoinen omantunnon vähättely tai sellainen… Se, että ulospääsyn tietä ei välttämättä ollut, niin se tuntusi varmaan ja näkysi varmaan käyttäytymisessä sillä tavalla, että kun en pystynyt luomaan sosiaalisia kanssakäymisiä, niin se tavallaan syrjäytti vielä enemmän. Joskus oli vaarassa se alkoholinkin kirous, mutta en mä, sanoisin, että ei siitä tullut loppujen lopuksi mitään ongelmaa, mutta tota siitä olisi voinut tulla."


MOT: "Jouduitko sä hakemaan ammattiapua siihen sitten tai käymään lääkärillä?"

Blomqvist: "Ei mul, sanotaan, että mä pärjäsin sillä tavalla, että mulla oli liikunta semmoinen henkinen reikä, ja se tavallaan toi sen pahan olon pois."



Juonto: Riitta Voutilainen sairaustui vakavasti vuonna 2004. Sairaus vei työkyvyn ja toimeentulon.

Voutilainen: "Jotenkin siinä vaiheessa varsinkin se yksin eläminen oli kyllä aika, tai niin, miten se nyt sanois henkisesti kestävyyttä kysyvää. Ett kun valvo yöt. Siis mulla oli bursiitti, limapussin tulehdus, joka meni tosi pahaks, koska sitä syystä tai toisesta ei osattu diagnosoida."

"Kävelin kyynärsauvoilla, en pystynyt oikein tekeen mitään ja hain apua. Mä laskin, ett mä kävin 50 kertaa lääkärin vastaanotolla. Aina oli tää sama vastaantulo, että ”koettaa nyt kestää”. Sain aina tappelemalla tätä sairaslomaa ja jatkoo. Pääsin kyllä kuntoutukseen. Siellä helpotti vähäsen mutta vaiva ei lähtenyt."


Juonto: Riitta sinnitteli kivusta huolimatta – ja väsyi. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut elämänkumppanin tai yhteiskunnan tukea.

Voutilainen: "Kun itte on väsynyt todella väsynyt todella sellasesta kivusta ja särystä ja yövalvomisista, niin toinen on ois nähnyt, että nyt tässä täytyy tehdä jotain nopeemmin."

"Ei lapset oo sitä varten, että ne hoitais äitinsä tällaista arkipäivää tai juttuja tai kuormia ollenkaan."


MOT: "Haitko sä missään vaiheessa silloin tukea, kotiapua tai semmoista?"


Voutilainen: "Kyl mä yritin saada ja kyselin, mutta eihän se oo kuin lapsiperheille. Että tässä on just tää, ett lapsiperheet saa kotiapuu."



Juonto: Hoitava lääkäri suositteli leikkausta ja pyysi lähetettä Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriltä. Sairaanhoitopiiri ei antanut sitä. Näin työttömänä olleen Riitan oli maksettava leikkaus omasta pussistaan.

Voutilainen: "No sit mä otin velkaa, ett mä sain sen leikkauksen sit itselleni, ja sen jälkeen tervehdyin ja siksi olen tässä. Edelleenkin olen velkaa äidiltä ja sisarelta. No, äiti antoi anteeksi ja sanoi, että tässä on sun joululahjas pari vuotta eteenpäin. Ja pitää nyt sitten neuvotella sisaren kanssa, että miten päin sitten saa maksettua tämän."



Juonto: Poliitikot eivät puhu yksin elävien ongelmista. Heitä ei mainita hallitusohjelmassa eikä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmissa.

Larivaara: "Usein ehkä ajatellaan, ett työikäsissä on sit jotain omaa vikaa, jos ei pysty itse huolehtimaan itsestään. Mä luulen, ett tää näkyy jollain tapaa kyllä siinä, ett miksi sitten nää yksin elävät, tavalliset työikäset ei esimerkiks nouse näiden politiikkaohjelmien tai Sata-komitean työn listoille."


MOT: "Mitä keinoja näissä politiikkaohjelmissa tai kehittämisohjelmissa tai hallitusohjelmassa sitten on yksin elävien syrjäytymisen estämiseksi?"

Risikko: "No, kyllä esimerkiks tää asunn, tää pitkäaikaisasunnottomathan on hyvin usein yksin eläviä. Ja se, että tällä pyritään nyt sitte saamaan näissä suurimmissa kaupungeissa, missä enemmän on tällasta pitkäaikaisasunnottomuutta, että asuntoministeriö pyrkii järjestämään niitä asuntoja..."


Eeva: "Se yksin elävä jää totaalisen yksin sen probleemansa kanssa. Mä itse diakoniatyöntekijänä tiedän sen, että ei ollu paikkoja, mihin ohjata yksin eläviä, mutta mulla oli valtavasti paikkoja, mihin mä ohjaan perheitä."



MOT: "Viesti, joka tässä on tullut, kun oon puhunut yksin elävien kanssa, nimenomaan keski-ikästen yksin elävien kanssa, on se, että heitä ei kuunnella. Eli he kokevat, että vaikka he ottavat yhteyttä sosiaalitoimistoon tai jonkinlaiseen kotipalveluun…"


Risikko: "Ei tunnisteta heidän erityisongelmia."



MOT: "Niin, että heitä ei kuunnella tai ymmärretä, ett mikä heillä on se erityinen tarve siinä tilanteessa. "


Risikko: "Eli, se että tota kyllä se on aina enemmänkin se, ei niinkään sen palvelun puute niin kun sinänsä määrällisesti, vaan niin kun se osaaminen, eli, ei osata, niin kun kysyä, ei osata niin kun suhteuttaa se palvelu ja auttaminen ja räätälöidä se nimenomaan yksin elävälle, ett kyllä se on totta. Yksin elävällä on niin kun sellaisia ongelmia elämässään, mitä ei ole sillä, joka asuu parisuhteessa ja niin edelleen…"




Juonto: Monet sosiaalialan asiantuntijat perustelevat heikossa asemassa olevien yksineläjien auttamisen vaikeutta sillä, että he ovat epäyhtenäinen joukko.

Kangas: "Yksin asuvat ovat siinä määrin heterogeeninen ryhmä, että vaikea löytää syyperusteista sosiaalipoliittista järjestelmää, joka pystyis tähän ongelmaan pureutumaan. Yksin asuminen tai yksin asumista ei ole pidetty meidän yhteiskunnassa – eikä monissa muissakaan yhteiskunnissa – sellaisena sosiaaliriskinä, että siihen voidaan joku sosiaalipoliittinen järjestelmä päälle rakentaa."

Eeva: "Perheet on yhtä heterogeenisiä tai jopa heterogeenisempiä. Siellä on paljon enemmän niin kuin variaatiota siitä, että erilaisia perheitä on olemassa. "

Kangas: "Meidän on hyvin paljon helpompi sanoo tietylle väestöryhmille se mikä niille sanotaan, että menköön töihin, että kyllä tekevälle työtä löytyy. Mut että periaatteessahan jos meillä on vaikka miljoona yksin asuvaa ja suurin osa niistä on köyhyydessä, niin kylhän se on rakenteellinen ongelma ja liittyy yhteiskunnan toimintatapaan enemmän kuin yksilölliseen syyhyn."

Larivaara: "He ovat olleet varmaan siitä näkökulmasta väliinputoajia, ett he on olleet tällanen sokea piste, jota ei ole tiedostettu ryhmäksi, jolla olis jotain erityisongelmia ja jolla ois suuri riski huono-osaisuuteen."


Kangas: "Toki yksin asuvissa on hyvin paljo sellaisia, jotka sitten seuloontuu sosiaalipoliittisiin järjestelmiin esimerkiks terveysongelmien tai työttömyyden kautta, mutta ei välttämättä sen yksin asumisen kautta. Et kyllä siinä mielessä yksin asuvat on väliin putoava ryhmä, jota meidän järjestelmä ei tunnista."




Juonto: Monet köyhät yksineläjät kertovat kaipaavansa mahdollisuutta keskustella ongelmistaan. He haluavat, että heidät otetaan huomioon yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä.

Voutilainen: "Meillä on tällaisia meidän elämäntilanteeseen liittyviä tarpeita. Ett ei meitä voida laittaa samaan ryhmään ydinperheiden kanssa."

Blomqvist: "Mielellään joku sellainen henkilö, mikä huomaa tämän ongelmat, ei moittien ja niin kuin vähätellen tai haukkuen, vaan sillä tavalla, että koittaa löytää, ei liian neuvovasti, vaan sillä tavalla vaivihkaa antaa vinkkejä, mistä voisi niitä ihmissuhteita löytää."

Larivaara: "Jos miettii aikuisten mielenterveyspalveluita, niihinhän on aika vaikea päästä ja usein niiden piiriin pääseminen vaatii myös semmosta omaisten aktiivisuutta. Ikään kuin mielenterveysongelmaisilla pitää olla omaisia, jotka ajaa hänen asioitaan, jotta hän pääsee palveluiden piiriin. Valitettavasti se usein on näin. Niin siin kohtaa esimerkiks yksin elävät on usein tämmönen väliinputoajaryhmä. Kuka heitä ikään kuin sinne palveluihin sit tukee?"

Eeva: "Yhteiskunnalle on hyödyllistä se, että on lapsia ja on perheitä eli lapsista on hyötyä. Mitä hyötyä on yksin elävästä?"



Juonto: Riitta Voutilainen on viime syksystä lähtien työskennellyt Suomen nivelyhdistyksen vertaistukihankkeessa. Hän koordinoi Itä-Suomen nivelrikkoisten vertaistukea.


Voutilainen: "Sitten hoidan myöskin tän nivelrikkoprojektin sihteerin hommat. Ett mulla on tavallaan kaks virkaa tässä, ja nää on yhteensä sellanen puolipäiväpäivätyö."



Juonto: Riitta saa palkkaa 1 320 euroa kuukaudessa.

Voutilainen: "Tietysti se on melkein kaksinkertainen siihen edelliseen verrattuna. Tietenkin nyt maksan kaikki ihan itse, mutta se oppi on aika hyvä tuolta vuosien takaa jo. Että miten tulla toimeen, miten käyttää rahaa, mitenkä elää sitä elämäänsä. Että en osta mitään uutta."


Juonto: Riitan työ Nivelyhdistyksen vertaistukikoordinaattorina kestää kolme vuotta. Sen jälkeen edessä voivat jälleen olla työttömyys, ansiosidonnainen päiväraha ja toimeentulotuki.


MOT: "Miten sä pärjäät tämän yksin elämisen kanssa?"

Voutilainen: "Joskus hyvin, joskus huonommin, mutta ei nyt ihan kauheen huonosti. Että siihen mä olen tottunut jo mutta, mutta toivoisin, että ei loppuelämää. Että kyllä mä aattelin tässä elää sen 30 vuotta. Että kyllä tässä nyt jotain vois tapahtua, mutta katotaan nytten."



Juonto: Seppo Blomqvist tutustui Turun Seudun Työttömien toimintaan ensimmäisen kerran vuonna 2004.


Blomqvist: "Seuraavana keväänä 2005 mä tulin takaisin tänne yhdistykseen, ensin ruokailemaan ja sitten liikkumaan ja sit pääsin tänne palkkatuki, olin oikeutettu palkkatukeen, täyteen palkkatukeen, niin pääsin liikunnanohjaajaksi. Se oli se pelastava rengas, mikä tavallaan teki sen, mitä mä nyt tänä päivänä olen."


"Kolme vuotta sitten tapasin nykyisen kihlattuni, ja yhdessä ollaan menty eteenpäin. Hänkin pyörii täällä yhdistyksessä lauluryhmän vetäjänä, niin hän on sitten se linkki, mikä tavallaan vielä vahvistaa mua enemmän. Meillä on yhteinen nimittäjä, mikä on vielä hienompaa. Se vahvistaa varmaan meitä molempia joka päivä, tänäänkin."


Juonto: Kauppatieteellisen koulutuksen hankkinut Seppo on löytänyt oman paikkansa Turun Seudun Työttömistä. Hän toimii yhdistyksessä aktiivisesti.


Seppo tulee toimeen ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla ja asumistuella. Ne ovat yhteensä 950 euroa kuukaudessa.

Blomqvist: "Tällä hetkellä olen työttömänä kyllä, mutta olen toiveikas, että saan alani tehtäviä lähiaikoina ehkä yhdistyksestä tai jostain muualta. Toinen vaihtoehto on se, että mä kouluttaudun esimerkiksi johonkin sosiaalialalle, koska mulla ei ole sosiaalialan koulutusta. Se on mahdollista esimerkiksi oppisopimuksen kautta. Siinä saa tehdä työtä ja samalla saada tutkinto. Se on yksi ovi, mikä on mahdollinen. En mä kyllä toimettomaksi jää."

LOPPU