
Monoteatterin Villit lapset on esitys erilaisuudesta, tunteista, vuorovaikutuksesta ja autismista. Esitys kysyy, miten yhteiskuntaan sopeudutaan, ja mikä on normaalia.
Työryhmän omat ennakkoluulot karisivat matkalla
- Me lähdimme liikkeelle keskustelemalla siitä, minkälaisia ajatuksia ja mielikuvia autismi meissä herättää. Sitten me lähdimme esittämään autisteja. Siinä prosessin alkuvaiheessa tuli aika hurjalla tavalla ilmi se, miten stereotyyppisiä ja ennakkoluuloisia käsityksiä meilläkin oli autisteista, muistelee esiintyjä Irene Kajo.
Esiintyjät ja muu työryhmä tutustuivat autismiin kirjojen, dokumenttien ja elokuvien avulla.
- Autismista lukiessa tunnisti, että kaikilla ihmisillä on jotain yhteistä autismin kirjon henkilöiden kanssa, kuten esimerkiksi vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Tämän havainnon kautta löytyi sitten sitä, minkä pohjalta saatoimme yrittää samaistua autistisiin ihmisiin, kertoo näytelmän ohjaaja Satu Mäkinen.
Yhteistyötä autismisäätiön draamaryhmän kanssa
Vautsi on Vallilan autismisäätiön teatteri, joka valmistelee omaa esitystään autismin kirjon henkilöiden itsenäistymisestä.
- Meidän esityksemme nimi on Pienin hulluin askelin – kuvitelmia aikuistuvan seikkailuista. Siinä on lyhyitä tarinoita, jotka on ampaistu tästä aiheesta meidän näyttelijöiden toimesta. Sitten siinä on joitakin tarinoita, joita me olemme saaneet muilta autistisilta henkilöiltä, kertoo vautsilainen Lassi Peltomaa.
Autismisäätiön Vautsi-teatteri ja Monoteatteri tekivät kevään aikana yhteistyötä ja Vautsin pojat kävivät katsomassa ja kommentoimassa Villit lapset -näytelmää sen harjoitusvaiheessa.
- Se oli meille ensimmäinen oikea kosketus autismin kirjon henkilöihin ja meitä jännitti ihan hirveästi, mutta se oli tosi mahtava kohtaaminen, muistelee Villit lapset -lapset näytelmän ohjaaja Satu Mäkinen ja jatkaa:
- Se kohtaaminen oli sillä tavalla ihana, että kun me yhdessä katsoimme joitakin kohtauksia meidän esityksestä, niin siinä tuli tavallaan sellainen ymmärryksen hetki.
- Yhdessä kohtauksessa kaksi henkilöä paljasti omia ennakkoluulojaan siitä, että autistiset ihmiset eivät ehkä tunne yhtään mitään, siis tunteita. Tällaisia ennakkoluuloja on oikeastikin olemassa, ja se kohtaus liikutti rankalla tavalla, Lassi Peltomaa muistelee.
Autismin kirjo on laaja
Autismi on keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, jonka tarkempia syitä ei toistaiseksi tunneta. Se ilmenee aivojen "tietoliikenteessä" eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä.
- Autismin kirjo on hirvittävän laaja eli siihen mahtuu aivan laidasta laitaan erilaisia ihmisiä. Autismin kirjon ihmisiä yhdistää tietynlainen konkreettinen ajattelu. He ajattelevat yksityiskohtien ja konkreettisten asioiden kautta. Kokonaisuuksien hahmottaminen on vaikeaa ja toiminnan ohjauksessa on pulmia. Sitten korostuu se, että toisiin ihmisiin eläytyminen on kauhean vaikeata, kertoo Katri Kuikka Autismisäätiöstä.
- Minulla on Autismisäätiöllä erilaisia teatteri- ja vuorovaikutusaiheisia ryhmiä eri tasoisille autistisille ihmisille. Draama on minun mielestäni hirveän hyvä keino opettaa sosiaalisia taitoja ja sitä, miten toisten ihmisten kanssa eri tilanteissa toimitaan. Draama on myös tosi hyvä väline mielikuvituksen kehittämiseen, ja sitä kautta syntyy myös joustavaa ajattelua.
Näytelmässä tositarinoita autistisista henkilöistä
Villit lapset -näytelmä alkaa tositarinalla 1700-luvun Ranskassa löytyneestä villilapsesta, Victorista, joka oli elänyt koko lapsuutensa yksin metsässä. Hän ei osannut puhua ja käyttäytyi epäsosiaalisesti. Nykytiedon valossa ajatellaan, että Victor oli todennäköisesti autistinen.
Esityksessä kerrotaan tositarinaa myös yhdysvaltalaisista kaksospojista, jotka tunnettiin nimellä kalenterinlaskijat. Tällaiset huikeista kyvyistään kuuluisat savantit ovat usein autistisia.
- Näiden tarinoiden kautta me haluaisimme kyseenalaistaa sitä kuinka tiukat käsitykset meillä on normaalista ja siitä, mitä me edes yritämme ymmärtää, koska mehän ei edes haluta ymmärtää kaikkea, ohjaaja Satu Mäkinen summaa.
Toimittaja: TIIA VÄRE
Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 5.1.2016