Hyppää pääsisältöön

Elintasoa karjalaisten kustannuksella

Sain MOT-ohjelmani Ruotsin Karjala kuvausmatkalla tartunnan. Minua puri Karjala-kärpänen, ja aion ehdottomasti palata alueelle kesällä.

Karjala herättää edelleen suomalaisissa suuria tunteita. Suomella ja Karjalalla on yhteinen kulttuuriperinne ja historia. Juuri Vienan Karjalasta on kerätty runot kansalliseepokseemme Kalevalaan. Juminkeko-säätiön puheenjohtajan Markku Niemisen mukaan ”ilman Kalevalaa ei olisi itsenäistä Suomea olemassakaan”.

Karjalan kielen yhteys suomen kieleen on kiistelty aihe. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin Vienassa puhuttavaa karjalan kieltä suomalainen ymmärtää, ja haastattelut luonnistuivat ilman tulkkia.

Käynti Vienan Karjalassa on kuin aikamatka 1930-luvun Suomeen. Talot lämpiävät puulla, ja pienimmissä kylissä ihmiset hankkivat yhä elantonsa metsästä. Elämä on aineellisesti köyhää. Usein kuulee väitettävän, että maailman suurin elintasokuilu ammottaa Suomen ja Venäjän välillä.

On surkuhupaisaa, että Karjalan palauttamista haikailevat tahot, kuten Pro Karelia, eivät tunnu olevan kiinnostuneita Vienasta. Karjala-aktivistit vaativat yleensä vain Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden palauttamista. Viena ei näihin alueisiin kuulu.

Myös retoriikka on vanhentunutta. Jos katsotaan kuka tai mikä Karjalaa tänä päivänä uhkaa, niin se ei suinkaan ole Neuvostoliiton hirmuhallinto, vaan talouden globalisaatio. Vienassa metsät on vuokrattu suuryrityksille, kuten Ikean tytäryhtiölle Swedwoodille. Perinteiset elinkeinot katoavat, ja väki muuttaa töiden perässä isoihin kaupunkeihin. Samanlainen muutos on käynnissä ympäri maapalloa.

Onko tällaista kehitystä vastaan taisteleminen on hyödytöntä? Millaisina Vienan runokylät ja niiden kulttuuriperinne voisivat säilyä? Yksi mahdollisuus kylien säilyttämiseksi olisi kulttuuri- ja luontomatkailu. Karjalan kyliin ja metsiin saataisiin varmasti houkuteltua paljon nykyistä enemmän turisteja.

Tosin turisminkin mahdollisuudet heikkenevät, jos metsät hakataan ruotsalaisen huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi.

Viattomia eivät ole suomalaisetkaan yritykset. Ennen puun vientitullien nostoa Karjalan mäntyä rahdattiin Suomeen. Puoli-ilmainen Karjalan puu on siis ollut myös suomalaisen elintason pohjana.

Vielä nykyäänkin Karjalasta tuodaan Suomeen raaka-ainetta – nimittäin haketta. Hakeautot ajavat sellu- ja energiahaketta Suomen lämpölaitoksille ja sellutehtaille. Haketta kuljetetaan myös suoraan Suomen läpi Ruotsin sellukattiloihin. Iso osa hakkeesta on lähtöisin Swedwoodin sahalta Kostamuksesta. Hakkeelta ei tullia mene.

  • Duodecim: ”Ei rakenteellista korruptiota, mutta ehkä yksilöitä”

    ”Käypä hoito -suositukset eivät kovin korkeatasoisia.”

    Helsingin yliopiston professori Teppo Järvinen sai syyskuussa Lääkäriliitolta julkisen varoituksen epäkollegiaalisesta käyttäytymisestä. Varoituksen syynä oli Järvisen vuotta aiemmin pitämä luento Suomen Psykologiliiton kansainvälisessä tilaisuudessa. Tilaisuuden aiheena oli rakenteellinen korruptio.

  • EU-tuomioistuin järjestää meppien kulukorvauksista julkisen kuulemisen

    Mepit käyttävät yleistä kulukorvausta omiin kuluihinsa

    Euroopan unionin tuomioistuin järjestää torstaina 19. lokakuuta Luxemburgissa julkisen kuulemisen euroedustajien kulukorvausten käytöstä. Kuuleminen on seurausta 28 EU-maan toimittajaverkoston tekemistä paljastuksista. MOT on osa verkostoa. Paljastukset tehtiin viime kesäkuussa.