Hyppää pääsisältöön

Dingo ja levottomat tuhkimot

Dingo-ilmiö työllisti 1980-luvulla musiikkibisnestä, poliisia ja psykologeja. "Tääll on kovat dingot menossa", arvioi virkavalta keikkapaikan tuntumassa.

Poliisi on varautunut hyvin pikkutytöistä koostuvan yleisön aiheuttamiin häiriöihin. Huvialueella partioi pari autoa, tarpeen vaatiessa saadaan kaupungilta rikospoliisin auto, ja koirapartiokin on valmiustilassa.

Dingon fanit olivat sen verran nuoria, että monilla oli keikoilla mukanaan varhaisemmasta lapsuudesta muistuttava turvallinen nallekarhu.

Psykologi Pirkko Siltalan mielestä ei ollut vaarallista hurmioitua Dingosta. "Terve nuori palautuu kyllä konsertin jälkeen."

Fanit roikkuivat bändin jäsenten kotitalojen edessä ja porttikongeissa. Käyttäessään koiran iltalenkillä Neumann joutui antamaan kymmeniä nimikirjoituksia.

Ohjelmassa vieraillaan Dingon mukana myös Lontoossa. Suomen ykkösartistit käyvät satelliittikanava Music Boxin haastattelussa ja Sonet-yhtiön edustajia tapaamassa.

Tietolaatikko

Levoton tuhkimo. Säv. ja san. Neumann.
Autiotalo. Säv. ja san. Neumann.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto