Seija Aunila
Yle
Aluksi ajattelin kirjoittaa otsikoksi: Helvetin vihainen suuri ikäluokka, mutta en uskaltanut.
Olen usein miettinyt miksi suuret ikäluokat ovat sekä käsittämättömän äänekkäitä että kauhean vihaisia (ja katkeria). Miksi juuri tämä sukupolvi joka pääsi kouluun, sai hyvät työpaikat ja leppoisan työtahdin, otti asuntolainan, jonka inflaatio söi, kokee kohdanneensa niin paljon vääryyttä.
Suuret ikäluokat ovat aina voineet sanoa, mitä ovat halunneet ja myös sanoneet. He ovat olleet kuohuvan keskustelun ja argumentoinnin kiihkeässä keskipisteessä.
Ristivetoa-ohjelma sensuurin kourissa
Edellinen sukupolvi on ollut suurille ikäluokille kelvoton, mutta niin myös seuraavat sukupolvet. Ehkä katkeruus kumpuaa siitä, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Aktiivisen työelämän jälkeen edessä häämöttää vanhuus ja elämän loppu vanhainkodin vuodeosastolla.
Vappuna kohtasin suurat ikäluokat lähes laboratorio-olosuhteissa, Kulttuuuritalolla Agit-Propin konsertissa. (Konsertti oli ihana!)
Agit-Prop: Kenen joukoissa seisot
Olin ehdottomasti yleisön nuoriso-osastoa (48v.). Agit-Propin laulajat sanailivat yleisölle ja joka kerta, kun he muistuttivat yli 60-vuotiaiden isku/joukkovoimasta, niin ihastuksen aalto levisi yleisön yli. Oli hienoa myös nähdä kuinka suuret ikäluokat osoittivat, mikä on paskaa ja mikä ei. Agit-Prop oli hyvä, mutta konsertissa esiintynyt Pelle Miljoona ei. "Kauheeta huutamista, en saanut mitään selvää", totesi vieressäni istunut suurten ikäluokkien naisedustaja ja päätti olla taputtamatta moiselle sonnalle.
Pelle Miljoona syntyi 1955. Minä elin nuoruuteni Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin tahdissa. Minkälaisia meistä tuli? Vihaisia, katkeria vai muuten vaan ärsyttäviä? Sen voivat kertoa 70-luvun lopulla syntyneet.
Ps. Olisi tosi kiva kuulla.
