Hyppää pääsisältöön

Minun verenpainetarinani

Kiitos kaikille verenpainetarinansa lähettäneille.
Arvonnassa Akuutti-pyyhkeen voittivat seuraavat henkilöt:
Ari Erho, Oulunsalo
Liisa Kääriä, Hyvinkää
Irma Majamäki, Nokia
Johannes Teräväinen, Helsinki
Marja-Leena Virtanen, Sipoo

Verenpainetarinoita:

Oikeanlaista magnesiumia

"Tarinani onkin hieman poikkeuksellinen. Olen aina syönyt suht suolatonta ruokaa, joten verenpaineenikin on ollut hyvä. Sitten alkoivat lihakseni kramppailla ja aloitin magnesiumin syönnin, mutta tuloksetta. Olin syönyt varmaan pari kuukautta ja krampit senkuin lisääntyivät.

Sitten huomasin, että kun lisään suolaa ruokaani krampit vähenevät. Koska urheilin paljon ja join paljon, suolat hävisivät tai ainakin oletin niin. Opettelin siis suolaisemman ruuan käyttöä. Krampit olivät vähäisempiä, mutta huomasin, että verenpaineeni oli alkanut nousta (vuoden sisällä).

Menin luontaistuotesivustoille hakemaan "parempaa" suolaa. Löysin ruususuolan ja menin luontaistuotekauppaan sitä siis ostamaan. Myyjä ihmetteli mihin sitä tarvitsen ja kerroin krampeista. No, kerroin kokemukseni hänelle. Myyjä kysyi minkälaista magnesiumia oli käyttänyt. Siinä kävi ilmi, että käyttämäni magnesium oli ns. tavallista, joka ei minulla imeytynyt. Tarvitsin sitraatti- tai oksidimuotoista magnesiumia. Siis ostin kumpaakin.

Olen nyt 3 kk käyttänyt niitä ja syönyt suolaa jälleen vähemmän. Verenpaine on todella hyvä, eikä kramppejakaan ole pahemmin ollut. Minä siis tarvitsin magnesiumsuolaa!!

Eli huomasin tavallisen suolan lisäävän selvästi verenpainetta. Ja pikkasen tuli hätä käteen miksi paineet olivat nousussa."

Sari Rannikko - Kuntosalia ja tasapainoilua

"Viisikymppisestä alkaen seurattiin verenpainettani. 167-150/117-92. Tippaiitat ihmettelivät, ettei siihen määrätty lääkitystä.

Vuonna 2001 alkoi lääkitys. 10 mg Ramiprilliä. Käyttämäni niukka suola oli jo ollut mineraalia. Muutenkin olin miettinyt syömiseni laatua, myös rasvamielessä. Lääkityksellä paineet putosivat hiljalleen tasoon 117/81. Syketaso oli +-80.

11.11.2004 aloitin kuntosalilla kohentamaan leikattua polveani viisi kertaa viikossa. Puolessa vuodessa saatoin luopua painelääkityksestä täysin. Syke putosi tasoon 60-62.

Lääkitsemättömät paineeni ovat olleet tasoa 115/72, kunhan pysyn raittiina ja käyn salilla. Kuntoni kestää pari, kolme epäterveellistä kuukauden pyrähdystä laiskottelun ja kohtuullisen alkoholin käytön parissa. Näkyvät tosin painenousuina tasolle 130/80, vaikka otan Ramiprilliä 5mg.

Täydellinen tasaantuminen vaatii vajaan viikon, jonka jälkeen jätän lääkityksen täysin pois. Ruokailutottumuksiani en ole muuttanut. Painoni on edelleen 90+ tasoa.
Salilla menee aikaa 1-1,5 tuntia/ kerta. Teen perusliikkeitä: Maastavetoa, rinnallevetoa, kyykkyä, monipuolisesti vatsaa, putkivempeleillä erilaisia apuliikkeitä.
Sykkeen pidän 100-140 haarukassa.

Kolestrolini ovat 5/2 tasolla. Paastosokrut 5,2-5,7. Painemittauksen teen samaan aikaan ennen salille lähtöä klo 9.30. OMRON M4, kalibroitu neuvolassa. Sokereita seuraan satunnaisesti.

Aloittaessani puntilla pelkäsin pikemminkin paineiden nousua. Päinvastainen vaikutus on mielestäni ollut dramaattinen. Inhottavaa tasapainoilua. Raivoraittius ja liikunta

nimimerkki: 131243-mies, 176cm, 90kg - Hiilihydraatit vähemmälle

"Olen 25-vuotias tekniikan ylioppilas Espoosta, olen hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa - kuten olen aina ollutkin. Verenpaineeni nousi puheenaiheeksi ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Kävin 15-vuotiaana nuorison terveystarkastuksessa kesken kesätöiden. Ehdin levähtää vaaditut 10 minuuttia odotushuoneessa, joten hoitaja ihmettelikin 145/90 painettani, mikäli lukemat oikein muistan. Olin tuolloin muistaakseni noin 170 senttinen, 55 kiloinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa, joten aihetta ihmetykseen olikin. Hoitaja kuittasi asian toteamalla, että olin varmaankin kävellyt reippaasti vastanotolle, kuten asian laita olikin. Terveystodistukseen hoitaja merkitsi lukemat 120/80.

Väärennös oli kuitenkin aiheeton, sillä myöhemmin lukiossa, työhönottotarkastuksissa, korkeakoulun tulotarkastuksessa sekä puolustusvoimissa alokasaikana että kertausharjoituksissa tilanne todettiin samaksi. Lukemat vaihtelivat välillä 135/85 - 160/100, tyypillisen verenpainelukeman ollessa noin 150/90. Korkeakoulun tarkastuksen seurauksena päädyin mittaamaan verenpaineeni kotioloissa. Parin viikon seurannan keskiarvo oli noin 145/85.

Hoitaja epäili, että kärsin mittausjännityksestä, mutta verenpainelääkitystä tulisi harkita. Tässä vaiheessa otin jalat alleni, enkä kontrolleissa ole sen koommin vapaaehtoisesti käynyt. Joihinkin asioihin olen aina suhtautunut iäkkään ihmisen jääräpäisyydellä - kemikaaleihin perustuvaan lääkitykseen, erityisesti elinikäiseen, suhtaudun skeptisesti. En usko tai halua uskoa, että pelkkä oireiden hoitaminen ratkaisee ongelman. En suosittele hoidosta kieltäytymistä tai pakoilua muille, koska Suomessa on kuitenkin ilmeisen hyvä ja asiantunteva terveydenhoitojärjestelmä.

Armeijassa verenpainepeikko hyppäsi esiin alokastarkastuksessa. Nyt ei kontrollista kieltäytyminen käynyt päinsä, vaan koko alokasajan - kaksi kuukautta - kävin aamuisin varuskuntasairaalassa mittauttamassa verenpaineeni. Lukemat olivat samaa tuttua tasoa, noin 145/90. Alokasajan jälkeen vaihdoin kuitenkin joukko-osastoa ja pääsin pälkähästä, sillä tieto verenpainekontrollista ei päässyt uuteen varuskuntaan. Sittemmin olen mitannut arvoja ainoastaan kotona.

Pituutta minulle kertyi nykyiset 176 senttiä 16-17-vuotiaana ja paino on kasvun pysähdyttyä vaihdellut välillä 63 - 75 kiloa. Kilpa- tai joukkueurheilua en harrasta huonojen kouluaikaisten kokemusten takia, mutta partioharrastukseni on kuitenkin pitänyt minut liikkeessä ja hyvässä kunnossa. Olen kehittynyt sitkeäksi luonnossaliikkujaksi, ja nykyään nautin pitkistä pyöräretkistä.

Lapsuuden ja nuoruudenaikasia ruokailutottumuksiani voisi parhaiten kuvata Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksilla. Isäni sairastui diabetekseen ollessani noin 10-vuotias ja siitä asti vanhempieni kotona on syöty ravintoympyrän mukaan: paljon hiilihydraattia erityisesti perunaa ja ruisleipää, paljon kasviksia, kasviöljyjä, margariinia sekä käytetty niukasti suolaa ja sokeria.

Perintötekijöistä mainittakoon, että äidilläni on erittäin korkea verenpaine ja hänellä on nykyään verenpainelääkitys. Äitini äidillä taas on hyvin matala verenpaine. Ja kun vielä lisätään, ettei minulla ole heikentyneen näön ja migreenin lisäksi terveydellisiä ongelmia, täytyy vain ihmetellä, missä vika. En ole lainkaan tyypillinen verenpainetautipotilas.

Lokakuussa 2008 tutustuin Antti Heikkilän (tässä kohtaa "virallinen taho" luultavasti tuhahtaa ja leimaa minut haihattelijaksi, mutta yritän pitäytyä edelleen tosiasioissa, olkoonkin, että olen taipuvainen liioitteluun ja vastuu tässäkin tarinassa on osittain kuulijalla) tuotantoon.

Kirjassaan Hyvän olon keittokirja I hän suosittelee ravinteikasta ja vähähiilihydraattista ravintoa, jota on prosessoitu mahdollisimman vähän. Yksi hänen teeseistään on, että ruokavalio on yksilöllinen asia ja jokaisen tulisi kokeilla, mikä itselle soveltuu. Heikkilä lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista; minuun vetosi lupaus painon pudotuksesta ilman nälän tunnetta.

Vaikka olen aina ollut hyvässä kunnossa oli vuoden kestänyt toimistotyö nostanut painoni 68 kilosta 75:ään. Työpaikallani oli juuri aloitettu hieman epäilyttävä "painonpudotuskilpailu", joten laihduttaminen oli hautunut mielessäni. Päästyäni kirjan loppuun päätin noudattaa neuvoa oman kehon kuuntelemisesta ja heittäytyä "karpiksi". Sana tulee englannin kielisestä ilmaisusta 'low-carb', joka tarkoittaa vähähiilihydraattista.

Heikkilän oppien mukaisesti ja karppifoorumin (http://www.karppaus.info) säestyksellä ryhdyin dieetille, jossa söin päivittäin 50 - 80 grammaa hiilihydraattia, mikä vastaa noin viittä keskikokoista perunaa tai viittä viipaletta ruisleipää. Margariinien ja tyydyttymättömien kasvirasvojen käytön lopetin tyystin ja siirryin käyttämään voita ja kookosrasvaa.

Pastöroitu maito poistui myös ostoslistalta ja tilalle tuli kuohukerma. Lihan käyttö on pysynyt suunnilleen ennallaan, tosin sen osuus päivittäisestä energiansaannista on suurempi kuin ennen. Kananmunia syön merkittävästi enemmän kuin ennen, samoin vihanneksia. Sokeri, viljat ja riisi ovat äärimmäisen niukalla käytöllä. Hedelmiä ja juureksia syön hieman vapaammin.

Dieetin kaksi ensimmäistä viikkoa elin euforisissa tunnelmissa, mutta podin melkoista lihasväsymystä. Pyöräily sekä rappusten nousi puudutti jalat hetkessä. Sitten helpotti. Euforia katosi ja sain olla oma ärtyisä itseni. Myös lihasvoimat palasivat. Nälän tunne on vähentynyt merkittävästi. Ja silloinkin, kun tulee nälkä, en tunne ahmimistarvetta, jonka luulen olevan osasyy aiempaan painonnousuuni. Painoni putosi 68 kiloon ja vyötärön seudun rasva väheni lukioaikojen mittoihin. Haittapuoli on tietysti se, etteivät housut meinaa pysyä jalassa.

Todellinen yllätys oli kuitenkin, kun huomasin joulukuussa 2008 verenpaineeni tipahtaneen normaaliksi: tätä en ollut aiemmin kokenut koskaan. Mittari todella näytti lukemia 115/66 - 128/78 - toistuvasti. Johtuiko verenpaineeni lasku sitten ruokavalion muutoksesta? Siihen en osaa vastata; en ole lääkäri, enkä tunne verenpainetautia juurikaan. Internet tarjoaa pääsyn moniin tieteellisiin julkaisuihin, erityisesti korkeakoulusta käsin.

Olen lukenut ravintoon, rasvoihin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä kolesteroliin liittyviä julkaisuja sekä muutamia populaarimpia kirjoja näistä aiheista. Lukemani tieto on ollut vähintäänkin ristiriitaista. Omiin kokemuksiini pohjaten haluan kuitenkin kehoittaa kaltaisiani nuoria miehiä kertomaan mahdollisista vastaavista tapauksista. Eihän yksi kärpänen kesää tee."

nimimerkki: Ile Vähäsuolainen elämäntapa

"Verenpainetta lääkitään ja hoidosta puhutaan paljonkin, mutta ei puhuta läkkeiden sivuvaikutuksista saatika läkkeettömästä tavallisesta elämisestä.

Isovanhempani ja vanhempani olivat vuosia kasvissyöjiä eivätkä käyttäneet suolaa kuin sen mitä oli ostetuissa voissa, leivässä ja juustoissa. Totuin lapsena suolattomaan ruokaan ja muistan vieläkin, miten suolaisia koulun puurot ja vellit olivat. Kerran viikossa oli suolaista makkarasoppaa, oikein todella suolaista. Pakko siihen oli tottua, mutta itse näin anopiltani vasta naimisiin mentyäni, miten ns. ruskeata kastiketta tehdään, en ollut syönyt sellaista. Se oli rasvan ja jauhojen käristämistä ja tänä päivänäkin kuorin kaikki ruoat kastikkeesta, jos sellaisen kaatamista pälle ei voi välttää. Puurot teen suolattomina, leiponut itse ja leipäkonetta käyttänyt alusta asti saadakseni vähäsuolaista leipää, jossa on öljy rasvana.

Lapsesta asti välipalana on ollut rusinoita, pähkinitä ja kuivattuja hedelmiä. Sama jatkuu lapsenlapsissani eli tiedän jo 5 sukupolvea, olen itse yli 60-vuotias. Tarjolla olevista makeisista pieninkin ottaa mieluimmin tummaa suklaata, karamellistä ei välitä. Verenpaineeni oli eilen mitattaessa 121-72, sitä ei ole tarvinnut mittailla, koska on aina ollut normaali.

Puhutaan yleensä taudeista ja perimästä ja mielestäni se koskee enemmänkin elämäntapojen periytymistä tai oppimista. Lihavassa perheessä sekä puolisot, lapset että lemmikit ovat yleensä kaikki lihavia, vaikka ei ole yhteistä perimää. Normaalimman syömisen perheissä kaikki ovat normaalipainoisia, myös koirat, koska niillekään ei syötetä välipaloja saatika pullaa, pikkuleipiä ja ruokana rasvaisia ja suolaisia makkaroita."

nimimerkki: Tottumus on toinen luonto - Vitkuttelua lääkityksen määräämisessä

"Vaikea sanoa, olisinko tätä tapausta kertomassa, ellen itse olisi ollut aktiivinen. Olen 58-vuotias kolmen aikuisen pojan äiti. Raskaudet sujuivat ilman verenpaineita. Se alkoi vaivaamaan vasta myöhemmällä iällä, ja 90-luvulla sitä seurattiin säännöllisesti kuuden vuoden ajan. Sairaala- ja terveyskeskuskäyntien yhteydessä verenpaine mitattiin ja todettiin, esimerkiksi että "lukemat ovat koholla, 180/100, mutta seurataan".

Näin sanottiin jatkuvasti, kun en voinut osoittaa ulkoisia aiheuttajia. Olen raitis, en polta, ei liikakiloja - päinvastoin. Ihmettelin kotiväelle seurannan aikana, miten tuntuu kuin tavarajuna kolistelisi päässä. Myöhemmin ymmärrys sanoi, että paine löi niin kovana.

Vuonna 1998 menin terveyskeskuslääkärin vastaanotolle muusta aiheesta ja sen j yhteydessä pyysin mittaamaan verenpaineen taas kerran. Lukemat olivat 230/130. Kookas mieslääkäri pomppasi tuolistaan ja tokaisi: "Nyt loppuu seuranta justiinsa!"

Tutkimusten jälkeen alkoi hyvä lääkitys, terveitten elämäntapojen myötä. Sydäntä hoitamaton verenpaine pääsi vaurioittamaan, mutta sitä koitan olla murehtimatta."

Marja-Leena Virtanen - Liian vähän suolaa!

"Tänään haastettiin meidät suomalaiset kampanjaan verenpainetta vastaan. Aiheellinen haaste. Hiukan kyllä jäin ymmälleni suolasuosituksen vuoksi. Annoitte sen yleisemminkin käytetyn ohjeen: Vähentäkää suolan käyttöä huomattavasti! Olen useammankin kuin kerran saanut lääkäreiltä päinvastaisen ohjeen.

Ensimmäinen tuli talvella 2005, jolloin olin tasapainohäiriön vuoksi viisi päivää TaYS:ssa. Osasyyksi häiriöön epäiltiin alhaista verenpainetta. Todelliseksi syyksi kyllä osoittautui 7-vuotiaana harrastamani hölmöily, jonka seurauksena toinen korva lopetti toimintansa sekä tasapaino- että kuuloelimenä. Varmuuden vuoksi sain kuitenkin lähtiessäni kotiläksyksi lisätä suolan käyttöä huomattavasti. Veren natriumpitoisuus alitti sallitun alarajan selvästi. Ja kai varmuuden vuoksi minulle annettiin koko sen viiden päivän ajan lähes suolatonsta, joskin muuten hyvää ruokaa.

Vuotta myöhemmin jälkitarkastuksessa natriumin määrä ylitti alarajan rimaa hipoen. Oman terveyskeskukseni lääkäri kuitenkin varoitti vähentämästä suolan käyttöä. Mielummin piti lisätä. En lisännyt mainittavasti, koska en pidä tönkkösuolatuista ruuista. Minulle maistuu kyllä parhaiten hiukan keskitasoa runsaammin suolattu ravinto.

Kuluvana keväänä kävin taas omassa terveyskeskuksessani valittelemassa vaivojani. Nyt oli natriumin määrä sallittujen arvojen keskivälillä. SIlti kaksi eri lääkäriä varoitteli vähentämästä suolan saantia. Pistivät osan vaivoistani liian vähäisen natriumin määrän piikkiin. Verenpaineeni oli 14.5. mitattaessa 120/70 mmHg.

Itsekin uskon suolan puutteen olevan syynä muutamiin hankaluuksiin. Saan pahoja lihaskramppeja pohkeisiin ja reisiin juoksulenkeillä. Rankkoja suonenvetoja ilmaantuu silloin tällöin milloin minnekin. Lenkin jälkeen maistuu jääkaappilämpöinen vesi loputtomiin. Janoa riittää vaikka vatsa suorastaan pullottaa. Nuoruudessani sain neuvon syödä jotakin suolaista, mutta loputtomiin ei sekään maistu. Suolaa poistuu elimistöstäni epäilemättä runsaasti, koska harrastan hikiliikuntaa useita tunteja päivittäin. Sellaiseksi kelpaa laiskatahtisesti pyöräilty, yhteensä vajaan viiden kilometrin kauppareissukin.

Myös isääni suojeltiin sairaalassa liialta suolalta. Hän joutui 87-vuotiaana kuudeksi viikoksi sairaalaan kaaduttuaan kotonaan. Valitteli jatkuvasti minulle soittaessaan suolattomasta ruuasta. Sairaalasta päästyään hän oli laihtunut lähes luurangoksi. Kotisairaanhoitaja mittasi verenpaineen ja totesi sen hengenvaarallisen alhaiseksi. Sairaala suojeli häntä paineen nousulta. Minun hoivissani hänen painonsa ja vernpaineesa nousivat lähelle turvallisia lukemia. Syynä lienee kohtuusuolattu ruoka, joka maistui hänelle hyvin. Hän kuoli 89-vuotiaana. Syynä ei ollut korkea vernpaine tai muut sen suuntaiset asiat. Kuolisyy oli keuhkokuume, jonka sairaalassa. Sairaalaan oli joutunut kaaduttuaan taas.

Mainittakoon, että nuoruudessaan isäni käytti suolaa todella runsaasti. Se oli varmaan peruja niiltä ajoilta, joilloin ei ollut jääkaappeja. Lihat säilytettiin runsaasti suolattuina. Myös rasva hänelle maistui. Sitten kun ei enää ostettu maatalosta suoraan lähesviisiprosenttista maitoa, hän käytti punaistamaitoa sekä voimakassuolaista voita paksulti leipiensä päällä. Leipää söi runsaasti. Myös muu rasva kelpasi. Perheen joulukinkuista hän kuori läskin niihin aikoihin kun kinkun tärkein ominaisuus oli paksu silavakerros. Muille perheenjäsenille ei rasva kelvannut. "

Juha Nikulainen - Säännöllinen elämä

"Olen kohta 60-vuotias ja yläpaineeni on ollut 120 koko ajan, 20-vuotiaasta asti. Olen synnyttänyt kolme tyttöä vuosina 1971, 1974 ja 1987. Verenpaine on pysynyt samana koko ajan. 

Säännöllinen elämä; nukun säännöllisesti, en tupakoi, syön säännöllisesti ja luovutan verta. Kuuntelen itseäni, liikun riittävästi joka päivä. Juon vettä riittävästi. Pitää osata joskus huilata. En juo alkoholia koskaan ja teen ruumiillista työtä joka päivä."

Liisa Kääriä - Sipuli päivässä

"Minulla todettiin korkea verenpaine noin 25 vuotta sitten. Sitä seurattiin pari vuotta terveyskeskuksessa ja sen tuloksena lääkärini päätti määrätä minulle lääkehoidon.

Lääkärini sanoi, että tarkkaile itseäsi ja jos havaitset jotakin, joka ei oikein sovi sinun "kuvaasi", niin vaihdetaan lääkitys. Ja niin kävikin, että jonkin aikan kuluttua lääkitys piti vaihtaa.

Näihin aikoihin aloin myös syömään sipulia. Annokseni oli yksi tavallinen raaka sipuli päivässä, ja olen sitä mieltä, että tämä sipulin syönti alensi verenpaineeni niin, että lääkitykseni lopetettiin parisen vuotta sitten. Nykyään en syö sipulia enää säännöllisesti, mutta kuitenkin usein - sekä myös omenan päivässä."

Ari Erho - Lopettakaa tupakointi!

"Olen 1935 syntynyt mies. Lapsuuden eväät eivät olleet "hääppöiset". Kotini oli niin sanottu pienviljelystila, jossa oli kaksi lehmää ja pari lammasta. Raivattuani uutta peltoa (aloitin jo 14-vuotiaana), saatoimme hankkia kolmannen lehmän.

Talvisin tein metsätöitä, toimin kuorma-auton apumiehenä ja täytettyäni 17 vuotta, pääsin hätäaputöihin rauta- ja maantierakennustyömaille.

"Hartsut" eivät lapsuudessani ja nuoruudessani olleet hääppöiset. Sianläskikastike oli juhlaruokaa ja kun maa alkoi päästä jaloilleen ja ruokahuolto parani, sai ostaa erilaisia makkaroita (eivät muuten olleet nykyisenlaisia jauhomössöjä), ja mikä parasta, sianliha-hevosensäilykettä, suhteessa 20 prosenttia sikaa ja loput hevosta (piiskanjälki oli sitkeää syötävää) ja lisäaineita. Säilykkeestä sai erinomaisia kastikkeita ja voileivän päälle tuhtia lisuketta.

Suoritettuani asevelvollisuuden, pääsin rajavartiaksi. Pitkillä patikkamatkoilla ja sissisotaharjoituksissa, myöhemmin toimiessani varusmiesten kouluttajana, käristimme teräs-vesikauhassa paksusta sianläskistä leikattuja viipaleita. Aijai, kuinka hyvälle voileipä maistui, kun sitä ryvetti sulassa rasvassa..

Mainituista ajoista lienevät verisuoneni alkaneet takellella, pikkuhiljaa tukkeutua ja verenpaine kohota. Laitoin ruokavalioni remonttiin. Aloin syödä vaimoni valmistamia salaatteja sekä vähärasvaisia ja -suolaisia ruokia. Jätin voin käyttämisen pois ja tilalle tuli Becel-levite, johon olen tottunut täysin. Jätin tupakoinnin ja oluen pois jo noin 25 vuotta sitten, mutta makeannälästä en ole päässyt irti. Siksi olen vielä "keskikehonrakentaja".

Mutta - se suuri plusmerkkinen mutta! Ruokailutottumusten ja asianmukaisten lääkkeiden nauttimisen ansiosta on verenpaineeni keskimäärin 135/65. Tässä mielessä olen kovin tyytyväinen.

Verisuonten kalkkeutumisen vuoksi poden vakavaa katkokävelyä. Ohitusleikkaus suoritettiin vuonna 2002, nyt olen Multipplei Myelooma -hoidettavana, poden ankaran tupakoinnin vuoksi (ajoittain jopa neljä norttiaskia vuorokaudessa) keuhkoahtaumaa ja rasitusastmaa, raajojen nivelet ovat kuluneet ja ikäkin alkaa painaa.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon: Lopettakaa tupakoitsevat tupakointi nyt! Alkoholin järkiperäinen käyttäminen lienee asiallista, harrastakaa liikuntaa ja kiinnittäkää erityistä huomiota terveelliseen ruokavalioon ja eläkää kaikinpuolin ihmisiksi. Kaikille kaikkea hyvää toivottaen."

Ilmari Matinniemi - Hyötyliikuntaa ja oikeanlaisia lisäaineita

Olen tavallinen eläkkeellä oleva 65-vuotias mies ja sairastan selkärankareumaa. En kärsi verenpaineesta enää. Valkokaulustyöläisenä kärsin stressistä ja sen mukanaan tuomista vaikutuksista kuten ylipainosta ja verenpaineesta. Työpaikkalääkäri määräsikin hoitoon mm Lispril-nimistä lääkettä, joka estää ääreisverenkierron verisuonten supistumista. Hoito tepsi kohtalaisen hyvin. Verenpaine laski 160/95-lukemista noin 140/85 lukemiin.

Olin sitä mieltä, että asialle voisi tehdä jotakin ja aloin miettiä erilaisia ratkaisuja. Päädyin lopuksi seuraaviin ratkaisuihin:

  • lisään hyötyliikuntaa ja hankitaan koira tai kaksi
  • pudotetaan painoa
  • vähennetään suolan käyttöä (mineraalisuolaa sijaan)
  • otetaan lisäksi kalaöljyä, magnesiumia ja sinkkiä
  • voi oli jo aikaisemmin vaihdettu öljyihin, jossa on E-vitamiinia
  • viimeinen oivallus oli arginiini, jota saa luontaistuotekaupoista ja apteekeista. Arginiini on typpioksidin lähde ja typpioksidi säätelee ääreisverenkierron vastusta.

Melko nopeasti alkoivat ns. ortostaattiset kohtaukset eli vintti pimeni kun nousin sohvalta. Jätin pois Lisiprilin. Lääkärin suosituksesta tietysti. Nyt verenpaine on seurannassa keskimäärin lukemissa 135/80 ja ajoittain alempanakin. Painoa olen pudottanut noin 5 kiloa ja alaston massa on nyt noin 95 kiloa. Olen siis ylipainoinen. En syö kovin terveellisesti, mutta laskelmani osoittavat, että saan riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Liikun paljon ja teen piha- ja puutarhatöitä. Kunto on erinomainen.

Jälkeenpäin ajatellen kaikkein tärkeimmät lisäaineet ovat olleet magnesium, arginiini ja kalaöljy.

Timo Vihersaari

Lue Akuutin juttu Timo Vihersaaresta

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 4.11.2015