1960-luvulla oppikoululaisten pakollinen kesäläksy oli kerätä kasveja, kuivattaa ne ja koota niistä kasvio. Nyt kasvion kerääminen on taas arkea monelle koululaiselle.
Tietolaatikko
Kasvio eli herbaario on kokoelma kasvinäytteitä.
Digitaalisessa herbaariossa kasvit on valokuvattu tai skannattu tietokoneelle.
Vuonna 1969 koululaisten piti kerätä kasvioonsa 80 kasvia kahden kesän aikana. Vilunkipeliä urakka hieman aiheutti: ahkerat kasvien kerääjät myivät kasveja tai valmiita kasvion sivuja toisille.
Jos kasviota ei halunnut kerätä, pystyi sen korvaamaan tekemällä jonkin toisen luontoon liittyvän työn.
Kasvio jäi pois opetussuunnitelmasta 1960-70-luvun taitteessa, mutta 2000-luvulla siitä on innostuttu uudelleen.
Käytännön kasvien keruun kautta oppilas pääsee kokemaan ja aistimaan luontoa, ja itse kerätyt kasvit jäävät varmasti paremmin mieleen.
Nykykoululaisilla on hihassaan valtti, jota vielä 60-luvulla ei ollut. Jos kasvia ei millään löydy luonnosta, sen voi etsiä internetistä ja tulostaa.
Aika ei kuitenkaan ole muuttanut sitä, että kasvion keruuseen usein osallistuu koko perhe. Samalla oppia saavat myös vanhemmat, ja sisarukset hyötyvät toistensa kasvioista.
Teksti: Susanna Kokkola
