Hyppää pääsisältöön

Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Géza Szilvayn Viuluviikarit, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten ja nuorten etenemistä "musiikkimaassa". Ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, vuosina 1979 ja 1986. Jälkimmäinen osuus on katsottavissa kokonaisuudessaan Areenassa.

Unkarilaissyntyinen musiikkipedagogi Géza Szilvay oli aloittanut viulunsoitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa vuonna 1971. Szilvay noudatti opetuksessaan Zoltán Kodályn periaatteita ja oli yhdessä veljensä Csaban kanssa kehittänyt colourstrings-menetelmän pienille oppilaille.

Muutamassa vuodessa opistosta kuului ”kummia”: ilmeni, että jo hyvin nuoret viulistit etenivät soittotaidossaan poikkeuksellisen nopeasti ja motivoituneesti. Eräs ilmiön huomaajista oli TV1:n musiikkiohjelmien vastaava tuottaja Brita Helenius, ja hän seurasi Szilvayn opetusta usean vuoden ajan.

Vuonna 1979 Helenius esitti Szilvaylle ohjelmaidean. ”Tästä tavasta, miten opetat lapsia, haluaisin tehdä ohjelman, sellaisen ohjelman, joka tulee innoittamaan lapsia Helsingistä Kemijärvelle asti”, Szilvay muistaa Heleniuksen sanoneen.

Aina joku henkilö on asioiden takana, ja Viuluviikarien takana oli Brita Helenius.― Géza Szilvay (2002)

Ohjelmanteko aloitettiin vuonna 1979 ja sitä nauhoitettiin 38 jakson verran. Sarjan pilottijaksossa Szilvay painotti, ettei kyseessä ollut oppikurssi, vaan "mukava, silti vakava johdanto musiikkimaahan". Hän myös korosti musiikkiharrastuksen kasvatuksellista roolia, mahdollisuutta kehittää omaa "sisäistä kuriaan".

Oppilasryhmä oli tiivis ja yhteishenki vahva, sillä oppilaat tapasivat toisiaan liki päivittäin muutenkin. Tv-ohjelman nauhoitukset olivat vain osa yhdessäoloa, eivätkä siten aiheuttaneet erityisiä paineita. Niitä vähensi myös se, että moni oppilaista tuli televisiottomasta perheestä eivätkä he siten itse seuranneet ohjelmaa kotona. Alkuvaiheessa ryhmään kuuluivat mm. Elina Jalas, Linda Lampenius, Maiju Paukkunen, Réka Szilvay, Torda Szilvay, Jan Söderblom ja Marko Ylönen. Sakari Oramo nähdään yhdessä jaksossa.

Joku joskus huuteli ´Hei viuluviikari’, se ei ollut pilkkaamista vaan se oli pientä kunnioitusta, kun oli ollut tv:ssä.― Jan Söderblom (2002)

Oppilaat ovat myöhemmin kiittäneet Szilvayta siitä, että hän onnistui saamaan kaikki yrittämään parhaansa ja siten edistymään niin nopeasti. Hänen opetusotettaan kuvataan helläksi, mutta vaatimukset olivat korkealla. ”Meille tarjoiltiin siellä paljon haasteita”, Jan Söderblom muisteli vuonna 2002 ja totesi sitten aikanaan lopettaneensa lukion kesken siksi, ettei hän kokenut siellä saavansa yhtä paljon haastetta kuin mitä hän musiikissa sai. Orkesteriharjoitukset olivat tunneista kurinalaisimmat.

Joka viikko odotti orkesteriharjoituksia – että pääsi näkemään niitä ihmisiä, olemaan osa sitä tiivistä yhteisöä.― Marko Ylönen (2002)

Ohjelma oli osin käsikirjoitettua. Ennalta sovittujen repliikkien avulla päästiin asioissa eteenpäin. Olennainen osa myös ohjelmien intensiteettiä perustui Géza Szilvayn persoonaan.

Miksi sinä puhut noin huonosti suomea? – Koska minä en ole suomalainen, minä olen musiikkimaasta.― Géza Szilvay vastaa oppilaan kysymykseen (1979)

Ohjelma osoittautui nopeasti erittäin suosituksi. Linda Lampenius muisteli myöhemmin kuulleensa, että ohjelman myötä pikkuviulut myytiin suomalaisissa musiikkiliikkeissä vuonna 1979 loppuun.

Ohjelmasarja sai jatkoa vuonna 1986. Nyt teemaksi oli otettu musiikin historia: jaksoja oli kaikkiaan 16 ja niissä jokaisessa esiteltiin jokin musiikin tyylisuunnista. Nyt oppilaina nähtiin edellisten lisäksi mm. Jaakko ja Pekka Kuusisto.


Vuonna 2002 valmistuneessa dokumentissa muusikot palasivat ajassa taaksepäin ja kertoivat, miten he itse muistavat viikariaikansa.

Géza Szilvay kehitti metodin veljensä kanssa

Unkarilaissyntyinen Géza Szilvay syntyi vuonna 1943 budapestilaiseen muusikkoperheeseen, ja tottui jo lapsena soittamaan osana perheen esiintyvää viulukvartettia. Musiikkiopintonsa hän suoritti Budapestin konservatoriossa ja musiikkiakatemiassa. Musiikin ohessa hän opiskeli yliopistossa valtio-oppia ja oikeustiedettä, ja valmistui sieltä tohtoriksi vuonna 1970. Seuraavana vuonna hän muutti sellistiveljensä Csaban (s. 1941) kanssa Suomeen ja alkoi opettaa viulunsoittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa.

Veljekset alkoivat kehittää yhdessä pienimmille jousioppilaille suunnattua, Zoltàn Kodalyn pedagogiikkaan pohjaavaa colourstrings-menetelmää. Olennainen osa oppimista oli se, että oppilaat alusta alkaen tottuivat soittamaan yhdessä toistensa kanssa. Opiston oma jousiorkesteri Helsingin juniorijouset aloitti vuonna 1972 ja nousi sittemmin maailmankuuluksi orkesteriksi.

Szilvay toimi opiston rehtorina vuosina 1984–2010. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin professorin arvonimi. Szilvayn inovatiivinen elämäntyö pedagogina ja orkesterinjohtajana on maailmalla laajasti tunnustettua.

Ilman sisäistä kuria elämästä ei tule onnellista eikä yhteiskunnasta toimiva.― Géza Szilvay (1979)

Lue lisää:

Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto voittaa Sibelius-viulukilvan 1995

Pekka Kuusiston läpimurto musiikkimaailman huipulle tapahtui vuonna 1995, kun hän 19-vuotiaana voitti Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun.

Lue lisää:

Kapellimestari Sakari Oramo katsoo Arto Nyberg -ohjelmassa 2005 otetta itsestään Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmassa 1979

Oramoa tarvitaan, jotta orkesteri pystyy soittamaan yhtenäisesti

Sakari Oramo aloitti Radion sinfoniaorkesterin seitsemäntenä ylikapellimestarina vuonna 2003. Kun hän lähti jatkokaudelle, Arto Nybergin ohjelmassa nähtiin myös ote Viuluviikareista, jossa 14-vuotias Sakari johtaa määrätietoisin ottein lasten jousiorkesteria.

Lue lisää:

Linda Lampenius tulkitsee Bachia ja Ekiä

Kansallisoopperan ensiviulisti Linda Lampenius soitti vuonna 1996 sujuvasti niin Erkki Liikasen kuin Johann Sebastian Bachin sävellyksiä.

Lue lisää:

Linda Lampenius soittaa viulua valkoisessa mekossa vuonna 2001

Viulujulkkis Linda pääsi Playboyn kanteen ja sai ikioman siiderin

Linda Lampeniuksella on vahva klassisen musiikin koulutus. 1990-luvulla hän siirtyi enemmän viihteelliselle puolelle, ja hänestä tuli kestojulkkis.

Yle Uutiset: Viuluviikarit viettävät nelikymppisiään
Helsingin juniorijouset
Colourstrings

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?