Hyppää pääsisältöön

Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Viuluviikarit musiikkimaassa, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten musikaalista kehitystä. Huippusuositun sarjan taustalta löytyi Géza Szilvayn uraauurtava työ musiikkikasvattajana: tv-julkisuus toi näkyväksi metodin, jolla hänen viuluopppilaansa edistyivät ilmiömäisellä vauhdilla.

Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, 38 osaa vuonna 1979 ja 16 osaa vuonna 1986. Tämä artikkeli sisältää sarjasta taustatietoa, valikoituja otteita sekä pääsyn katsomaan osat kokonaisuudessaan Areenassa.

Unkarilaissyntyinen musiikkipedagogi Géza Szilvay oli aloittanut viulunsoitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa vuonna 1971. Szilvay noudatti opetuksessaan Zoltán Kodályn periaatteita ja oli yhdessä veljensä Csaban kanssa kehittänyt colourstrings-menetelmän pienille oppilaille.

Muutamassa vuodessa opistosta kuului ”kummia”: ilmeni, että jo hyvin nuoret viulistit etenivät soittotaidossaan poikkeuksellisen nopeasti ja motivoituneesti. Eräs ilmiön huomaajista oli TV1:n musiikkiohjelmien vastaava tuottaja Brita Helenius, ja hän seurasi Szilvayn opetusta usean vuoden ajan.

Vuonna 1979 Helenius esitti Szilvaylle ohjelmaidean. ”Tästä tavasta, miten opetat lapsia, haluaisin tehdä ohjelman, sellaisen ohjelman, joka tulee innoittamaan lapsia Helsingistä Kemijärvelle asti”, Szilvay muistaa Heleniuksen sanoneen.

Aina joku henkilö on asioiden takana, ja Viuluviikarien takana oli Brita Helenius.― Géza Szilvay (2002)

Ohjelmanteko aloitettiin vuonna 1979 ja sitä nauhoitettiin 38 jakson verran. Sarjan pilottijaksossa Szilvay painotti, ettei kyseessä ollut oppikurssi, vaan "mukava, silti vakava johdanto musiikkimaahan". Hän myös korosti musiikkiharrastuksen kasvatuksellista roolia, mahdollisuutta kehittää omaa "sisäistä kuriaan".

Oppilasryhmä oli tiivis ja yhteishenki vahva, sillä oppilaat tapasivat toisiaan liki päivittäin muutenkin. Tv-ohjelman nauhoitukset olivat vain osa yhdessäoloa, eivätkä siten aiheuttaneet erityisiä paineita. Niitä vähensi myös se, että moni oppilaista tuli televisiottomasta perheestä eivätkä he siten itse seuranneet ohjelmaa kotona. Alkuvaiheessa ryhmään kuuluivat mm. Elina Jalas, Linda Lampenius, Maiju Paukkunen, Réka Szilvay, Torda Szilvay, Jan Söderblom ja Marko Ylönen.Kapellimestariopintonsa vastikään aloittanut Sakari Oramo nähdään yhdessä jaksossa: näemme, miten hän ensimmäisen kerran johtaa orkesteria tv-kameran edessä, kumisaappaat jalassa.

Joku joskus huuteli ´Hei viuluviikari’, se ei ollut pilkkaamista vaan se oli pientä kunnioitusta, kun oli ollut tv:ssä.― Jan Söderblom (2002)
Miksi sinä puhut noin huonosti suomea? – Koska minä en ole suomalainen, minä olen musiikkimaasta.― Géza Szilvay vastaa oppilaan kysymykseen (1979)

Oppilaat ovat myöhemmin kiittäneet Szilvayta siitä, että hän onnistui saamaan kaikki yrittämään parhaansa ja siten edistymään niin nopeasti. Hänen opetusotettaan kuvataan helläksi, mutta vaatimukset olivat korkealla. ”Meille tarjoiltiin siellä paljon haasteita”, Jan Söderblom muisteli vuonna 2002 ja totesi sitten aikanaan lopettaneensa lukion kesken siksi, ettei hän kokenut siellä saavansa yhtä paljon haastetta kuin mitä hän musiikissa sai. Orkesteriharjoitukset olivat tunneista kurinalaisimmat.

Ohjelma oli osin käsikirjoitettua. Ennalta sovittujen repliikkien avulla päästiin asioissa eteenpäin. Olennainen osa myös ohjelmien intensiteettiä perustui Géza Szilvayn persoonaan.

Viuluviikarit musiikkimassa -sarja osoittautui nopeasti erittäin suosituksi. Linda Lampenius muisteli myöhemmin kuulleensa, että ohjelman myötä pikkuviulut myytiin suomalaisissa musiikkiliikkeissä vuonna 1979 loppuun.

Ohjelmasarja sai jatkoa vuonna 1986. Nyt teemaksi oli otettu musiikin historia: jaksoja oli kaikkiaan 16 ja niissä jokaisessa esiteltiin jokin musiikin tyylisuunnista. Nyt oppilaina nähtiin edellisten lisäksi mm. Jaakko ja Pekka Kuusisto. Alla olevista kuvakkeista pääset katsomaan kaikki vuonna 1986 lähetetyt ohjelmat.

Ilman sisäistä kuria elämästä ei tule onnellista eikä yhteiskunnasta toimiva.― Géza Szilvay (1979)

Vuonna 2002 valmistuneessa dokumentissa mm. Réka ja Torda Szilvay, Linda Lampenius, Sakari Oramo, Jan Söderblom ja Marko Ylönen palasivat ajassa taaksepäin ja kertoivat, miten he itse muistavat viikariaikansa. Géza Szilvay tavataan työn touhussa: vaikka ikä karttuu, hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä aloittaa uusien oppilaiden kanssa alusta.

Géza Szilvay kehitti metodin veljensä kanssa

Unkarilaissyntyinen Géza Szilvay syntyi vuonna 1943 budapestilaiseen muusikkoperheeseen, ja tottui jo lapsena soittamaan osana perheen esiintyvää viulukvartettia. Musiikkiopintonsa hän suoritti Budapestin konservatoriossa ja musiikkiakatemiassa. Musiikin ohessa hän opiskeli yliopistossa valtio-oppia ja oikeustiedettä, ja valmistui sieltä tohtoriksi vuonna 1970. Seuraavana vuonna hän muutti sellistiveljensä Csaban (s. 1941) kanssa Suomeen ja alkoi opettaa viulunsoittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa.

Veljekset alkoivat kehittää yhdessä pienimmille jousioppilaille suunnattua, Zoltàn Kodalyn pedagogiikkaan pohjaavaa colourstrings-menetelmää. Olennainen osa oppimista oli se, että oppilaat alusta alkaen tottuivat soittamaan yhdessä toistensa kanssa. Opiston oma jousiorkesteri Helsingin juniorijouset aloitti vuonna 1972 ja nousi sittemmin maailmankuuluksi orkesteriksi.

Szilvay toimi opiston rehtorina vuosina 1984–2010. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin professorin arvonimi. Szilvayn inovatiivinen elämäntyö pedagogina ja orkesterinjohtajana on maailmalla laajasti tunnustettua.

Lue lisää:

Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto voittaa Sibelius-viulukilvan 1995

Pekka Kuusiston läpimurto musiikkimaailman huipulle tapahtui vuonna 1995, kun hän 19-vuotiaana voitti Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun.

Lue lisää:

Kapellimestari Sakari Oramo katsoo Arto Nyberg -ohjelmassa 2005 otetta itsestään Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmassa 1979

Oramoa tarvitaan, jotta orkesteri pystyy soittamaan yhtenäisesti

Sakari Oramo aloitti Radion sinfoniaorkesterin seitsemäntenä ylikapellimestarina vuonna 2003. Kun hän lähti jatkokaudelle, Arto Nybergin ohjelmassa nähtiin myös ote Viuluviikareista, jossa 14-vuotias Sakari johtaa määrätietoisin ottein lasten jousiorkesteria.

Lue lisää:

Linda Lampenius tulkitsee Bachia ja Ekiä

Kansallisoopperan ensiviulisti Linda Lampenius soitti vuonna 1996 sujuvasti niin Erkki Liikasen kuin Johann Sebastian Bachin sävellyksiä.

Lue lisää:

Linda Lampenius soittaa viulua valkoisessa mekossa vuonna 2001

Viulujulkkis Linda pääsi Playboyn kanteen ja sai ikioman siiderin

Linda Lampeniuksella on vahva klassisen musiikin koulutus. 1990-luvulla hän siirtyi enemmän viihteelliselle puolelle, ja hänestä tuli kestojulkkis.

Yle Uutiset: Viuluviikarit viettävät nelikymppisiään
Helsingin juniorijouset
Colourstrings

Kommentit
  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.

  • "So you think you can stone me and spit in my eye!" – Luuletko tuntevasi Queenin kappaleet? Testaa tietämyksesi

    Tunnetko suosikkiyhtyeen kappaleet?

    Satoja miljoonia myytyjä levyjä. Bändin jokaisen jäsenen säveltämiä listaykkösiä. Platinaa, kultaa ja korvamatoja. Brittiläinen Queen on kiistatta yksi historian suurimmista yhtyeistä. Mutta tunnetko Sinä suosikkiyhtyeen kappaleet? Elävä arkisto kokosi kolmetoista Queenin biisiä tunnistettavaksi visaiseen lyriikkatestiin.

  • "Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

    Leena Krohnin radiodraamoissa kohtaavat tuttuus ja vieraus.

    Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.