Hyppää pääsisältöön

Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Viuluviikarit musiikkimaassa, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten musikaalista kehitystä. Huippusuositun sarjan taustalta löytyi Géza Szilvayn uraauurtava työ musiikkikasvattajana: tv-julkisuus toi näkyväksi metodin, jolla hänen viuluopppilaansa edistyivät ilmiömäisellä vauhdilla.

Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, 38 osaa vuonna 1979 ja 16 osaa vuonna 1986. Tämä artikkeli sisältää sarjasta taustatietoa, valikoituja otteita sekä pääsyn katsomaan osat kokonaisuudessaan Areenassa.

Unkarilaissyntyinen musiikkipedagogi Géza Szilvay oli aloittanut viulunsoitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa vuonna 1971. Szilvay noudatti opetuksessaan Zoltán Kodályn periaatteita ja oli yhdessä veljensä Csaban kanssa kehittänyt colourstrings-menetelmän pienille oppilaille.

Muutamassa vuodessa opistosta kuului ”kummia”: ilmeni, että jo hyvin nuoret viulistit etenivät soittotaidossaan poikkeuksellisen nopeasti ja motivoituneesti. Eräs ilmiön huomaajista oli TV1:n musiikkiohjelmien vastaava tuottaja Brita Helenius, ja hän seurasi Szilvayn opetusta usean vuoden ajan.

Vuonna 1979 Helenius esitti Szilvaylle ohjelmaidean. ”Tästä tavasta, miten opetat lapsia, haluaisin tehdä ohjelman, sellaisen ohjelman, joka tulee innoittamaan lapsia Helsingistä Kemijärvelle asti”, Szilvay muistaa Heleniuksen sanoneen.

Aina joku henkilö on asioiden takana, ja Viuluviikarien takana oli Brita Helenius.― Géza Szilvay (2002)

Ohjelmanteko aloitettiin vuonna 1979 ja sitä nauhoitettiin 38 jakson verran. Sarjan pilottijaksossa Szilvay painotti, ettei kyseessä ollut oppikurssi, vaan "mukava, silti vakava johdanto musiikkimaahan". Hän myös korosti musiikkiharrastuksen kasvatuksellista roolia, mahdollisuutta kehittää omaa "sisäistä kuriaan".

Oppilasryhmä oli tiivis ja yhteishenki vahva, sillä oppilaat tapasivat toisiaan liki päivittäin muutenkin. Tv-ohjelman nauhoitukset olivat vain osa yhdessäoloa, eivätkä siten aiheuttaneet erityisiä paineita. Niitä vähensi myös se, että moni oppilaista tuli televisiottomasta perheestä eivätkä he siten itse seuranneet ohjelmaa kotona. Alkuvaiheessa ryhmään kuuluivat mm. Elina Jalas, Linda Lampenius, Maiju Paukkunen, Réka Szilvay, Torda Szilvay, Jan Söderblom ja Marko Ylönen.Kapellimestariopintonsa vastikään aloittanut Sakari Oramo nähdään yhdessä jaksossa: näemme, miten hän ensimmäisen kerran johtaa orkesteria tv-kameran edessä, kumisaappaat jalassa.

Joku joskus huuteli ´Hei viuluviikari’, se ei ollut pilkkaamista vaan se oli pientä kunnioitusta, kun oli ollut tv:ssä.― Jan Söderblom (2002)
Miksi sinä puhut noin huonosti suomea? – Koska minä en ole suomalainen, minä olen musiikkimaasta.― Géza Szilvay vastaa oppilaan kysymykseen (1979)

Oppilaat ovat myöhemmin kiittäneet Szilvayta siitä, että hän onnistui saamaan kaikki yrittämään parhaansa ja siten edistymään niin nopeasti. Hänen opetusotettaan kuvataan helläksi, mutta vaatimukset olivat korkealla. ”Meille tarjoiltiin siellä paljon haasteita”, Jan Söderblom muisteli vuonna 2002 ja totesi sitten aikanaan lopettaneensa lukion kesken siksi, ettei hän kokenut siellä saavansa yhtä paljon haastetta kuin mitä hän musiikissa sai. Orkesteriharjoitukset olivat tunneista kurinalaisimmat.

Ohjelma oli osin käsikirjoitettua. Ennalta sovittujen repliikkien avulla päästiin asioissa eteenpäin. Olennainen osa myös ohjelmien intensiteettiä perustui Géza Szilvayn persoonaan.

Viuluviikarit musiikkimassa -sarja osoittautui nopeasti erittäin suosituksi. Linda Lampenius muisteli myöhemmin kuulleensa, että ohjelman myötä pikkuviulut myytiin suomalaisissa musiikkiliikkeissä vuonna 1979 loppuun.

Ohjelmasarja sai jatkoa vuonna 1986. Nyt teemaksi oli otettu musiikin historia: jaksoja oli kaikkiaan 16 ja niissä jokaisessa esiteltiin jokin musiikin tyylisuunnista. Nyt oppilaina nähtiin edellisten lisäksi mm. Jaakko ja Pekka Kuusisto. Alla olevista kuvakkeista pääset katsomaan kaikki vuonna 1986 lähetetyt ohjelmat.

Ilman sisäistä kuria elämästä ei tule onnellista eikä yhteiskunnasta toimiva.― Géza Szilvay (1979)

Vuonna 2002 valmistuneessa dokumentissa mm. Réka ja Torda Szilvay, Linda Lampenius, Sakari Oramo, Jan Söderblom ja Marko Ylönen palasivat ajassa taaksepäin ja kertoivat, miten he itse muistavat viikariaikansa. Géza Szilvay tavataan työn touhussa: vaikka ikä karttuu, hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä aloittaa uusien oppilaiden kanssa alusta.

Géza Szilvay kehitti metodin veljensä kanssa

Unkarilaissyntyinen Géza Szilvay syntyi vuonna 1943 budapestilaiseen muusikkoperheeseen, ja tottui jo lapsena soittamaan osana perheen esiintyvää viulukvartettia. Musiikkiopintonsa hän suoritti Budapestin konservatoriossa ja musiikkiakatemiassa. Musiikin ohessa hän opiskeli yliopistossa valtio-oppia ja oikeustiedettä, ja valmistui sieltä tohtoriksi vuonna 1970. Seuraavana vuonna hän muutti sellistiveljensä Csaban (s. 1941) kanssa Suomeen ja alkoi opettaa viulunsoittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa.

Veljekset alkoivat kehittää yhdessä pienimmille jousioppilaille suunnattua, Zoltàn Kodalyn pedagogiikkaan pohjaavaa colourstrings-menetelmää. Olennainen osa oppimista oli se, että oppilaat alusta alkaen tottuivat soittamaan yhdessä toistensa kanssa. Opiston oma jousiorkesteri Helsingin juniorijouset aloitti vuonna 1972 ja nousi sittemmin maailmankuuluksi orkesteriksi.

Szilvay toimi opiston rehtorina vuosina 1984–2010. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin professorin arvonimi. Szilvayn inovatiivinen elämäntyö pedagogina ja orkesterinjohtajana on maailmalla laajasti tunnustettua.

Lue lisää:

Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto voittaa Sibelius-viulukilvan 1995

Pekka Kuusiston läpimurto musiikkimaailman huipulle tapahtui vuonna 1995, kun hän 19-vuotiaana voitti Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun.

Lue lisää:

Kapellimestari Sakari Oramo katsoo Arto Nyberg -ohjelmassa 2005 otetta itsestään Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmassa 1979

Oramoa tarvitaan, jotta orkesteri pystyy soittamaan yhtenäisesti

Sakari Oramo aloitti Radion sinfoniaorkesterin seitsemäntenä ylikapellimestarina vuonna 2003. Kun hän lähti jatkokaudelle, Arto Nybergin ohjelmassa nähtiin myös ote Viuluviikareista, jossa 14-vuotias Sakari johtaa määrätietoisin ottein lasten jousiorkesteria.

Lue lisää:

Linda Lampenius tulkitsee Bachia ja Ekiä

Kansallisoopperan ensiviulisti Linda Lampenius soitti vuonna 1996 sujuvasti niin Erkki Liikasen kuin Johann Sebastian Bachin sävellyksiä.

Lue lisää:

Linda Lampenius soittaa viulua valkoisessa mekossa vuonna 2001

Viulujulkkis Linda pääsi Playboyn kanteen ja sai ikioman siiderin

Linda Lampeniuksella on vahva klassisen musiikin koulutus. 1990-luvulla hän siirtyi enemmän viihteelliselle puolelle, ja hänestä tuli kestojulkkis.

Yle Uutiset: Viuluviikarit viettävät nelikymppisiään
Helsingin juniorijouset
Colourstrings

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.