Hyppää pääsisältöön

Sopraano Aulikki Rautawaara oli kansainvälinen Sibelius-tulkitsija

Sopraano Aulikki Rautawaara oli 1930–1940-luvuilla yksi kansainvälisimmistä suomalaisista laulajajista. Hän loi uransa pääasiassa Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Erityisen tunnetuksi Rautawaara tuli Sibeliuksen laulujen tulkitsijana ja Mozartin oopperaroolien esittäjänä. Henkilödokumentissa vuonna 1983 kertoo lapsuudestaan ja urastaan kansainvälisillä areenoilla.

Aulikki Rautawaara (1906–1990) syntyi Vaasassa. Rautawaaran uraan on vaikuttanut moni merkittävä musiikintekijä säveltäjistä laulutaiteilijoihin. Mutta pohjan hänen uralleen antoivat kuitenkin hänen vanhempansa, joilla oli musiikkikoulu.

Rautawaara aloitti musiikkiopintonsa opiskelemalla pianonsoittoa. Aluksi häntä opetti äiti Wenny Rautawaara, mutta sittemmin myös Kosti Vehanen. Käteen kohdistuneen harmillisen loukkaantumisen johdosta pianonsoiton opiskelusta oli luovuttava. Pianon vaihtui laulamiseen, jota hän ryhtyi opiskelemaan isänsä Wäinö Rautawaaran johdolla. Vuonna 1918 perhe muutti Vaasasta Helsinkiin, missä Rautawaara aloitti opintonsa Helsingin konservatoriossa. Hän sai laulutunteja myös Alexandra Ahngerilta ja Signe Liljeqvistiltä, jonka luokse Kööpenhaminaan Rautawaara matkusti lauluopintojensa vuoksi.

Aulikki Rautawaara korosti kuitenkin sitä, että vaikka musiikki merkitsi hyvin paljon koko perheelle, pidettiin tärkeänä, että lapset oppisivat tekemään työtä ja näkemään, miten tiukassa elannon saaminen saattoi olla. Kovaan työntekoon hän tutustuikin kesäisin maalla Vilppulassa, jossa Rautawaara teki maatilan töitä lypsämisestä heinäntekoon.

Ensikonserttinsa Rautawaara piti 1927 Tapani Hannikaisen säestyksellä. Konsertin arvostelussa kiinnitettiin huomiota paitsi laulajattaren äänellisiin lahjoihin myös hänen esiintymiskykyynsä.

Armas Järnefeldt järjesti Rautawaaralle kiinnityksen Suomalaiseen oopperaan näytäntökaudeksi 1932–1933. Hän lauloi mm. Oscar Merikannon oopperassa Elinan surma ja Johann Straussin operetissa Wieniläisverta. Saatuaan apurahan hän kuitenkin lähti jatkamaan lauluopintojaan Berliiniin, missä hän oli vuoden ajan Olga Eisnerin oppilaana.

Kansainvälinen levylaulaja

Berliini-vuoden aikana levy-yhtiö Telefunken ehdotti Rautawaaralle koelaulua, mikä poikikin pitkän ja taloudellisesti hyvän levytyssopimuksen. Rautawaara levytti mm. Jean Sibeliuksen lauluja mutta myös operetin klassikkoja. Glyndebournen oopperatalo isossa-Britanniassa oli seuraava Rautawaaran valloitus. Maineikas oopperatalo oli järjestänyt hänelle koelaulun Berliinissä, jonka jälkeen Rautawaara sai Kreivittären roolin Mozartin oopperassa Figaron häät. Glyndebournen oopperassa vietettyjä vuosia Rautawaara muistelee lämmöllä. Yhteishenki oli erinomainen. Jokainen toivoi kollegalleen menestystä.

Rautawaaran Mozart-esitykset kiirivät myös Itävaltaaan Salzburgin musiikkijuhlille. Vuonna 1937 hän lauloi ensimmäisen kerran Figaron häiden Kreivittären roolin. Salzburgista alkoi Rautawaaran ja kapellimestari Bruno Walterin pitkä yhteistyö.

Samoihin aikoihin Rautawaaralla oli myös elokuvasopimuksia sekä Berliinissä että Lontoossa. Mutta ensimmäisen televisioesiintymisensä hän teki Lontoossa jo vuonna 1936.

Jean Sibeliuksen ja marsalkka Mannerheimin ihailema sopraano

Kiinnitykset Salzburgin oopperassa ja Glyndebournessa 1930-luvulla olivat Rautawaaran omien sanojensa mukaan hänen uransa kohokohtia, vaikkakin hän piti vaikeana laittaa tilaisuuksia erityiseen tärkeysjärjestykseen. Säveltäjistä läheisimpinä Rautawaara piti Mozartia ja Jean Sibeliusta. Sibeliuksen yksinlaulutuotanto muodostikin konserttiohjelmiston rungon. Sibelius arvosti laulajattaren tulkintoja suuresti ja osoitti sen mm. omistamalla tälle laulunsa Hymn to Thais. Hän myös kutsui Aulikki Rautawaaran muutamaan otteeseen esiintymään Ainolaan. Rautawaaralle itselleen nämä vierailukutsut olivat merkittävä kokemuksia. Radiohaastatteluissa vuosina 1966 ja 1975 Rautawaara kertoo mm. yhdestä tapaamisesta säveltäjän kanssa.

Rautawaaran yksi suurimmista ihailijoista oli marsalkka Mannerheim. Laulajatar muistelee myös kohtaamisiaan marsalkan kanssa Markus Similän radiohaastattelussa vuonna 1966.

Aktiivisen laulajattaren uran jälkeen Rautawaara toimi laulunopettajana. Vuonna 1975 Rautawaara sai Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.