Ministerineuvos ja KGB:n salamurhaosaston päällikkö Viktor Vladimirov oli keskeinen taustavaikuttaja Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa kylmän sodan kaudella.
Viktor Vladimirov (1922–1995) oleskeli Suomessa eri diplomaattitehtävissä vuosien 1954 ja 1984 välillä. Hän onnistui luomaan läheiset suhteet moniin suomalaisen teollisuuden edustajiin ja poliitikoihin. Vladimirov toimi niin Urho Kekkosen kuin Mauno Koiviston tärkeänä tietolähteenä.
Presidenttien tiedossa oli, että lupsakka herrasmies toimi Helsingissä KGB:n paikallisena pääedustajana eli residenttinä. Tarkempaa selkoa hänen työhistoriastaan heillä tuskin kuitenkaan oli.
Suojelupoliisin vuonna 2009 ilmestyneen historiikin "Ratakatu 12" mukaan Vladimirov oli 1960-luvun lopulla työskennellyt KGB:n sabotaasi- ja salamurhaosaston päällikkönä. 1970-luvulla hän siirtyi toiselle osastolle.
Vuonna 1994 Vladimirov julkaisi kohutun muistelmateoksensa Näin se oli. Kirjan ilmestyttyä hän ilmoitti, ettei halua keskustella kirjan aiheista televisiossa. Itse asiassa kuultuna -sarjassa hän kuitenkin suostui puhumaan kirjastaan ja kulissien takaisesta toiminnastaan.
Vladimirov kertoo mm. osuudestaan noottikriisiin, idänkaupan korruptiosta sekä suhteestaan eri suomalaisiin nimimiehiin. Paljastuu myös, mikä suurhanke tuotti tekijöilleen vääryydellä hankittua hyötyä molemmin puolin rajaa.