Hyppää pääsisältöön

Viiden vuosikymmenen ikkuna -dokumentti kuvaa toimittajien ja poliitikkojen näkemyksiä totuudesta uutisoinnissa

Ylen Tv-uutiset on ollut vuodesta 1959 suomalaisten ikkuna ympäröivään maailmaan. Harri Palmolahden dokumentissa tekijät muistelevat uutisten vaiheita ja vaikeitakin valintoja. Kullakin ajalla on oma totuutensa.

Dokumentti valmistui alunperin nimellä Neljän vuosikymmenen ikkuna Ylen Tv-uutisten 40-vuotisjuhlintaan syksyllä 1999. Kun Tv-uutiset syksyllä 2009 täytti 50 vuotta, kasvoi kokonaisuus uuden vuosituhannen uutiskilpailulla ja täydennetty dokumentti sai nimekseen Viiden vuosikymmenen ikkuna. Ohjelma seuraa Ylen Tv-uutisten taivalta toimituksen ensiaskelista 2010-luvun luvun taitteeseen asti. Dokumentti ruotii journalistien logiikkaa Kekkos-palvonnasta nykypäivän skandaaleihin.

Oikeudesta määritellä totuus on väännetty kiivaasti. 1970-luvulla puolueet valtasivat Yleisradion, vuosikymmen myöhemmin presidentti-instituutio ja Yle ottivat yhteen.

Ohjelman haastattelumateriaali on laaja. Sitä on kerätty kahdessa vaiheessa, vuonna 1999 ja toistamiseen 2009. Haastateltavina avautuvat entiset ja nykyiset tunnetut ruutukasvot. Viiden vuosikymmenen ikkuna näyttää, mitä toimittajat ovat eri aikakausina pitäneet totena ja tärkeänä – ja myös sen, miten totuudet ovat vaihtuneet.

Liikkeelle lähdetään uuden tv-uutistoimituksen alkuvuosista. Ajankohtaisia välähdyksiä näyttänyt Kamerakierros oli alkanut syyskuussa 1959, ja 1960-luvun alussa Tv-uutiset haki muotoaan. 1960-luvun puolivälissä politisoituminen näkyi uutistoimituksessakin.

1970-luku oli Kekkosen vuosikymmen myös uutisissa. Henkilö ja politiikka sekoittuivat, eikä idän ystävyyspolitiikkaa voinut kritisoida. Vuosikymmenen lopulla ikääntyvää presidenttiä haluttiin suojella. Uutiskuvia Kekkosen heikentyneestä terveydestä ei näytetty julkisuudessa.

1980-luvulla vuoroon astuivat nuoret vihaiset toimittajat. 1970-luvun kunnioitus päättäjiä kohtaan katosi. 80-luvulla käynnistyivät myös MTV:n Kymmenen uutiset ja uutiskilpailu alkoi.

Tutkiva journalismi ei kuitenkaan aina miellyttänyt poliitikkoja, sillä oli aivan uutta, että toimituksesa tehtiin omia analyysejä poliitikkojen lausuntojen toistamisen sijaan.

Pääministeri Kalevi Sorsa suuttui Ylen uutisille ja presidentti Mauno Koiviston kanssa kamppailtiin mediavallasta. Ns. sitaattikiista eli kiista presidentin lausuntojen lainaamisesta syntyi yhdestä Koiviston haastattelusta. Koivosto kommentoi kantaansa presidentin toimikausien rajaamiseen, mutta Tv-uutiset ymmärsi kuulemansa väärin ja väitti presidentin puhuneen aikeistaan asettua ehdolle toiseksi kaudeksi.

1990-luvulle tultaessa puhalsivat markkinavoimien tuulet. Yhä useamman uutisjuonnon aloitti Kilpailuviraston mielipide.

Markkinahengessä elivät nyt jo poliitikotkin. Mediaa ei pakoiltu vaan julkisuuteen pyrittiin. Tosin toimittajat tahtoivat muutakin kuin politiikkaa ja poliitikkojen yksityisyys asteli julkisuuteen. Vaalitenteissäkin udeltiin jo henkilökohtaisuuksia.

Media oli mahti, jota taitavimmat osasivat käyttää hyväkseen. Kamppailua ruudun herruudesta käytiin EU-vaalien alla. EU-hurmosta eli osa toimittajistakin.

Tv-uutisissakin otettiin käyttöön 2000-luvulla uusi sana, uutiskilpailu. Rikosjutut olivat keskeinen osa tätä kilpailua, mutta rikosuutisointiin löytyi Ylen linja. Poliitikot ovat olleet julkisuudessa yksityiselämänsä kiemuroiden lisäksi mm. vaalirahasotkun takia.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä ja Harri Palmolahti

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto