Hyppää pääsisältöön

Katja Kotikangas nukkui pois

Melanoomaan sairastunut neljän pienen lapsen äiti Katja Kotikangas kuoli elokuun alussa 2009. Silminnäkijä seurasi Katjan taivalta sairastumisesta hautajaisiin.

Katja Kotikangas kertoi viime joulukuussa Silminnäkijässä, että hän ei tule selviämään syövästä. Elämä yllätti kuitenkin perheen. Vuoden alussa Katja sai tietää, että elinaikaa on noin 3 kuukautta. Kuten usein käy, ennusteet eivät osu kohdalleen. Katja sai elinaikaa enemmän. Hän menehtyi elokuun alussa.

Silminnäkijän toimittaja Tiina Merikanto palasi Katjan luokse keväällä ja lopuksi elokuussa. Katjalla oli neljä pientä lasta. Kaksi viimeistä vuotta on kulunut siihen, että Katja valmisteli perhettään kohtaamaan väistämättömän.

Katja oli nuori, mutta silti hän suhtautui kuoleman odotukseen harvinaisen kypsästi. Hän ajatteli jälkeenjäävien elämää. Kuoleman jälkeen on elämää, sillä läheisten elämä jatkuu. Kuoleman kohtaamista on käsitelty yleensä omasta näkökulmasta. Katja kertoi, miten läheisiä valmistellaan. Katjan tarina muistuttaa myös siitä, että kertomukset syövästä eivät ole pelkästään selviytymistarinoita.

— Mä olen ottanut kuoleman matkakumppaniksi, niin se on jollakin tavalla kulkenut siinä mun vierellä. Mutta musta tuntuu nyt, että se on pysähtynyt siihen.

Katja sanoi, että lasten tulee tietää ja olla varmoja siitä, että heistä pidetään hyvää huolta myös äidin kuoleman jälkeen.

— Meille kuolemasta puhuminen on avoin asia, me ollaan keskusteltu siitä, mitä kuolema on ja lapset on saanut kysyä siitä ja me on yhdessä surtu sitä, tehty sitä surutyötä, luopumistyötä.

Siinä, kun joku valitsee hautajaisvirret ja hautapaikan, Katjan valmistautuminen ja valmentautuminen ulottui niin arjen asioihin kuin läheisiin ihmisiin. Hän mm. taisteli kotiavusta ja vuoden taistelun jälkeen sai sitä perheelleen Oulun lääninhallituksen tuella.

Mennyttä kahta vuotta Katja piti elämänsä rikkaimpina. Elämän rikkaus syntyy siitä, että elää nyt ja tässä. Se voi kuulostaa kliseeltä, mutta ei ole sitä silloin, kun päiviä on todella rajallinen määrä.

Teksti: Tiina Merikallio

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto