Hyppää pääsisältöön

Murhataanpa Bobrikov

Suomalaiset ovat kyllästyneet kenraalikuvernööri Bobrikovin toteuttamaan venäläistämisohjelmaan. Kansan keskuudessa alkaa kyteä murhanhimo, mutta kuka lopulta saa kunnian murhasta?

Tietolaatikko

Kari Sorvali (anarkisti), Voitto Nurmi (Bartolomeo), Martti Suosalo (runoilija), Pentti Siimes (Bobrikov), Oiva Lohtander (vapaaherra), Tuula Nyman (vapaaherratar), Jouko Klemettilä (poika), Milka Ahlroth (Charlotta), Vesa Vierikko (torppari), Seppo Pietikäinen (Vassil), Liisamaija Laaksonen (porttivahti), Erja Manto (Kaarina).

Nikolai Bobrikov piti 12. lokakuuta 1898 kenraalikuvernöörin palatsissa puheen Suomen senaatille. Puheessaan kenraalikuvernööri haukkui Suomea onnettomaksi rajamaaksi. Jopa Siperiassa, jonne hän suomalaisia karkoitti, sivistys oli aivan toisessa arvossaan kuin Suomessa.

Loukkaavat puheet saavat kansan raivoihinsa. Viha yhdistää torpparin ja vapaaherran, runoilijan ja anarkistin. Syntyy yhteinen rintama kenraalikuvernööriä vastaan. Bobrikov on saatava hengiltä!

Syvästi loukattujen kansalaisten joukko kokoontuu anarkistin johdolla tekemään murhasuunnitelmaa. Vapaaherran tytär uskoo omiin kykyihinsä ja haluaa surmata Bobrikovin. Charlotta lähteekin tiedusteluretkelle kenraalikuvernöörin luokse.

Charlotta ei kuitenkaan jää historiankirjoihin Bobrikovin murhaajana - eikä anarkisti saa murhasta kunniaa itselleen. Ikävä kyllä, sillä koskaan ei tule enää uutta Bobrikovia, jota voisi vihata yhtä murhaavan paljon.

Teksti: Seija Aunila

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto