Koivuniemen herran kultti: käsikirjoitus

MOT- TUNNUS

Antti: ”Tuntui, että sitä olisi ollut niin kuin unessa yli 10 vuotta. Jotenkin havahtui sitten tajuamaan, että tää ei voi olla totta tää touhu. Tää ei ole semmoista, mitä Jumala tekee.”

Ohjelman otsikko: Koivuniemen herran kultti

(Kuva- ja efekti kollaasi Koivuniemen kustannusosakeyhtiön nettisivuilta: kuvissa vilahtaa myös vero.fi, kela ym. julkishallinnon asiakkaita.)


JUONTO: Valtionhallinnon kilpailutuksissa on viime vuosina menestynyt hyvin pieni viestintä-, it- ja konsultointifirma. Yhtiö tekee kovaa voittoa ja se tuottaa palveluita useille julkishallinnon laitoksille ja yksiköille. – Luotettavaksi kehutun yrityksen takaa löytyy insinöörien ja muiden korkeasti koulutettujen kristittyjen suljettu uskonnollinen yhteisö. Lahkoon mukaan menneiden ja sittemmin eronneiden tarinat ovat kuin suoraan uskonnon uhreista kertovista oppikirjoista.

(Kuvassa Antti menee asemalle, odottaa junaa, juna lähestyy laituria.)

Antti: ”Mää tulin uskoon rippikoululeirillä 14-vuotiaana. – Jotenkin tahtoi ehkä totisempaa touhua kuin niin kuin evankelisluterilaisen seurakunnan nuortenilloissa, ja jotenkin siellä helluntaipuolella taas ei ehkä ollut sellaista niin paljon nuorille suunnattua myöskään, oli vanhempia ihmisiä. Oli niinkun haku päällä.”

(Pekan kuva tummana silhuettina)

Pekka (20 vuotta ”Maanantaipiirissä”): ”No, aika pian uskoontulon jälkeen semmoinen pariskunta kerto mulle, et olis tämmöinen Koivuniemen Herra. - - Kehuttiin, että on todella raamatullista ja tiukkaa opetusta, ja siltä se niinku vaikuttikin alkuun et hei, täss on, täss on niinku ryhtii täs touhussa, ja siel oli paljo nuorii ihmisii mukana."

(Kuvassa Jaakko yksin, takaapäin sateenvarjon alla)

Jaakko (5 vuotta ”Tornissa”): "Ihmiset otti siellä niin hyvin vastaan. Mä en oo sosiaalisesti kauheen ulospäin suuntautuva ihminen, niin siellä kaikki tuli heti halailemaan ja juttelemaan, niin se oli varmaan semmoinen juttu, joka heti niin kun vetos muhun tosi paljon.”

(Kuvassa Antti astuu junaan)

Antti (yli 10 vuotta ”Puutarhassa”): ”Semmoinen termi kuin ’rakkauspommitus’. Jotenkin jälkeenpäin ymmärsin, kun siitä oli hyvin paljon kyse, että tavallaan oltiin kiinnostuneita ihmisistä ja esitettiin kysymyksiä, niin kuin otettiin mukaan siihen toimintaan niin kuin saman tien.”


(Kuvassa ovet sulkeutuvat, juna lähtee liikkeelle)


Juonto: Haastateltavat esiintyvät tunnistamattomina ja nimimerkkien suojassa, sillä he eivät halua leimautua nykyisillä työpaikoillaan. – Tässä ohjelmassa esitetyt tiedot perustuvat useiden henkilöiden kertomuksiin sekä kirjalliseen ja nauhoitettuun materiaaliin.


(Kuvassa Espoota vesitornista kuvattuna, kauniita rauhallisia kuvia, sitten Espoon Otaniemen kampusaluetta)


Juonto: Espoon Otaniemi, Matinkylä, Olari. Täällä seurakunta syntyi reilu parikymmentä vuotta sitten. Maallikkoliikkeelle oli tyypillistä mm. raamatun kirjaimellinen tulkinta, alkuvaiheessa myös kielillä puhuminen. Otaniemen teknisen korkeakoulun kampusalueella mukaan liikkeen vastaperustettuun Torni-nimiseen ryhmään pääsi myös Jaakko.

(Kuvassa Jaakko ja toimittaja kävelevät)

Jaakko: ”Täällä meillä oli ensimmäinen torni-ryhmän kokous, jossa olin mukana ja näillä kallioilla me myös alettiin seurustella vaimon kanssa.”

Toimittaja: ”Niin te olitte teekkareita valtaosa?”

Jaakko: ”Joo, suurin osa.”

Toimittaja: ”Ilmeisesti aika tyypillinen tapaus, vaimot löytyivät omasta piiristä?”

Jaakko: ”Joo, en tiedä että ykskään olis löytänyt ulkopuolelta puolisoa, et kyl ne on samoista piireistä löytyneitä.”

(Kuvassa kasvava grafiikka, johon kolme solua ja maitobaari himmeämmällä yksi kerrallaan, laatikoihin ilmestyvät haastateltavien kuvat)


Juonto: Lahko on pieni, mutta taitavasti organisoitu. Sen ainoa kaikille avoin osa oli nimeltään Maitobaari. Sen kautta Jaakko ja Antti tulivat toimintaan mukaan.

(Jaakon sateenvarjokuva)

Jaakko: "Mä olin siellä vuoden mukana, enkä tienny mistään näistä sisäpiirikuvioista yhtään mitään."


(Grafiikka: Maanantaipiiri kuvan yllälaitaan, Pekan silhuetti laatikkoon, jossa se alkaa puhua ja sitten laajenee koko kuvaan)


Juonto: Sisäpiiri tarkoittaa kolmea erillistä solua, joita jäsenet nimittävät työyhteyksiksi. Näistä vanhin ja hengellisesti edistyneimpänä pidetty on nimeltään Maanantaipiiri. Sitä johtaa lahkon perustaja Tapani Koivuniemi. Siihen kuului aina viime vuoteen asti myös haastateltavamme Pekka perheineen. Tämä, alkuperäinen osa lahkosta sulkeutui ulkopuolisilta täysin noin 15 vuotta sitten.

Pekka: "Siin tapahtu ihan selkee sulkeutuminen sitte et, et yks kerta sitte tää Tapani sano et nyt tää maanantaipiiri loppuu, mutta sitten tietylle osajoukolle ni annettii sitte et tuli korvasta korvaan se viesti et, et seuraava kokoontuminen onki täällä ja, ja älkää kertoko kenellekään ja et siinä heitettiin ne ei-kiinnostavat ihmiset ulos.”


Toimittaja: ”Minkä tyyppisiä ihmisiä sai jäädä?”

Pekka: ”No semmosii joil oli niinku, hyvä koulutustausta ja semmosia tavallaan, ehkä jossain mieles niinku, myöskin semmosia pehmeitä.”

(Grafiikka: puutarha-laatikko kuvaan, hetken päästä Antti laatikkoon)


Juonto: Hierarkian toiseksi ylimmällä tasolla on työyhteys nimeltään Puutarha. Ryhmällä on oma vetäjänsä ja omat kokouksensa joka toinen torstai. Antti vaimoineen ehti olla jäsenenä yli 10 vuotta. Perheen kaikki lapset syntyivät lahkon sisälle.

”Grafiikka kasvaa edelleen: torni ja Jaakko


Nuorin ryhmistä on Torni, siellä toimi Jaakon perhe useamman vuoden.

Ainoa kaikille avoin ryhmä, nuorten Maitobaari lakkautettiin 2000-luvun puolivälissä.

Jäljelle jäi kolme toisistaan erillään toimivaa ryhmää eli työyhteyttä, joiden toiminta on täysin salaista. Lahkosta lähteneiden arvioiden mukaan sisällä on edelleen vajaa 70 aikuista ja alle sata lasta.

Jaakko: "Tää hierarkia on must erityisen hieno, jos ajatellaan sen kannalta miten ihmisiin pystyy vaikuttamaan. Eihän kukaan ois jäänyt jos ne olis laitettu suoraan Maanantaipiiriin. Et sen takia e oli just hieno, että ensin laitetaan ---tai luodaan aina uusia työntekijäryhmiä, joihin tulee untuvikot. Näin sitten pikkuhiljaa voidaan alkaa ihmisiä manipuloimaan tai aivopesemään.”

(Kuvassa kokoontumispaikkoja: Espoon Matinpirtti, Olarin asukaspuistoa, yksityisasuntojen ikkunoita, valokuvia)


Juonto: Työyhteyksistä muodostui perheen kaltaisia yhteisöjä. Kukin ryhmä piti omia kokouksiaan alkuun eri puolilla Espoota, erilaisissa vuokratiloissa ja lähiöiden asukaspuistoissa. Lasten määrän lisäännyttyä kokouksia alettiin pitää yksityisasunnoissa Espoossa ja Kirkkonummella, sillä epävirallinen osa venyi usein iltamyöhään. Kokousten alussa oli aina virallinen seurakunnan kokous, niiden aikana naisilla ei ollut puheoikeutta.

(Lahkon oma Juha Korhonen band soittaa, valokuva kokoontumisesta. Teksti: julkaisija Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi)


Juonto: Kaikille lahkon jäsenille yhteisiä tapaamisia oli hyvin harvoin. Lahkon jäsenet asuivat kuitenkin lähekkäin, ja alemmissa työntekijäyhteyksissä toimivat omaksuivat pienestäkin vihjeestä lahkon pisimmälle ehtineen osan tapoja. Muun muassa naisten pitkille hiuksille ja ihokarvojen ajamattomuudelle löydettiin hengelliset perusteet.

(Kuvassa lahkon turvaohjetta)

Juonto: Lahkolla oli myös ehdottomia sääntöjä. MOT:n haltuun saama sisäpiirin tietosuojaohje määritteli muun muassa lahkon kokoontumispaikat ja työpanokset ei-julkisiksi tiedoiksi, neuvoi miten sähköpotit salataan, ja opasti nimeämään mapit peiteotsikoilla, ja piilottamaan lahkon papereita epäloogisiin paikkoihin.

(Kuva synti-excelohjeesta)

Diplomi-insinöörin perustaman lahkon erityispiirre oli myös se, että synnit ja parannuksentekokeinot koottiin excel-taulukoihin. Niidenkin kryptaamisesta oli ohjeistus.

Antti: ”A-sarakkeeseen laitettiin synti ja B-sarakkeeseen, että miten se synti näkyi sun elämässä ja C-sarakkeeseen sitten, että miltä sä sitten näytät, kun sulla ei sitä syntiä enää ole.”

(Kuvassa Herra talossaan –opetusten otsikoita)


Juonto: MOT:n haltuunsa saamissa opetuksissa korostuu voimakkaasti auktoriteetin asema. Esimerkiksi "Herra talossaan" -otsikoiduissa teksteissä lahkon johtaja korosti kuinka miehen vallan on perheessä oltava ehdotonta, eikä ukosta saa tulla "tyynnyttelijä-myötäilijä-periksiantajaa".

(Valokuva, naiset rukoilemassa)


Juonto: Yhteisöön kuuluvat äidit eivät käy kodin ulkopuolella työssä. Heidän vastuullaan on lasten hoito, myöhemmin myös kotikoulun pitäminen lapsille, sillä koulun tuomia ulkopuolisia vaikutteita ei hyväksytä.

(Kuvassa suojavarusteet otetaan laatikosta yksi kerrallaan, lopulta suojahaalari vedetään miehen päälle.)


Juonto: Sarsin ja lintuinfluenssan aikaan kehotettiin hankkimaan viljamyllyjä, ruokavarastoja ja laatikollinen suojavarusteita epidemian varalle. Toisaalta lahkon johtaja piti tauteja Jumalan keinona viheltää maailmallinen ja jumalaton peli poikki. Samassa opetuksessa Thaimaan tsunamia kuvattiin keinoksi jolla Jumala siisti pahimmat paikat.

(Kuvassa Raamattu)

Juonto: Maanantaipiirissä syntyi myös omintakeinen tulkinta Paavalin kirjasta. Jäsenten väliset pitkät suudelmat alkoivat olla osa kilvoittelussaan pisimmälle ehtineiden tapaamisia.

Pekka: "Kyl se oli totta. - - Paavali puhuu tämmösestä `tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla´, se oli semmonen juttu kun haluaa oikein vapauteen ja nauttia siitä yhteydestä niin se oli-- Se ei ollu niinku pakko, mäkään en siihen menny mukaan, must se tuntu heti tämmöseltä oudolta ja epämiellyttävältä. Kyl se tietenkin tuntu vaikeelta sitten kun vaimoo tuli toiset miehet kiihkeesti suuteleen.”

(Kuvassa vaa'alle noustaan uudestaan ja uudestaan)


Juonto: Lahko alkoi myös kontrolloida jäsentensä painoa. Osana kilvoittelua ja parannuksen tekoa täysin normaalipainoisten ihmisten piti laihduttaa itsensä tiettyyn painoindeksiin. Miehillä indeksilukemaksi määrättiin 19 ja naisilla 17. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 170-senttisen naisen piti painaa alle 50 kiloa. Vaatimuksesta painonpudotukseen tuli ehdoton kuuliaisuuden mittari, jonka toteutumista valvottiin julkisilla punnituksilla. Seuraava nauhoite on osa heinäkuussa 2006 Maanantaipiirille pidetystä opetuksesta – tällainen oppimateriaali oli tapana nauhoittaa.

(Valokuvassa Koivuniemi, teksti: Maanantaipiirin kokous 17.7.2006)


Tapani Koivuniemi (ääninauhalta): ”Viime kerralla määrittelin funktiolla tehdyn painoseurannan, että jos on viis kiloo yli painoseurannan, niin tänne kirjotetaan listaan että ’läski’. Ja jos on kymmenen kiloo yli, niin kirjotetaan että ’tosi läski’. Tääll on funktiolla määritelty – Täällä on herrasväessä 18 tosi läskiä, tai korjaan, oli kolme viikkoa sitten, mut mä elän toivossa että tää lista lyhentynyt. Mut se on kauhea tilanne.”

Pekka: ”No, me alettiin, me alettiin pudottaa painoo kaikilla mahdollisilla tavoilla, niinku muutettiin ruokavalioo ja alettii lenkkeilemään, ja kaikkee. Mä tosin aloin myös kuntoilemaan monella muullaki tavalla mut et kyl me, me alettii pudottaa painoo. Vaimolla ku oli tiukempi puristus, ni vaimo joutu välillä olee, niinku todella vähällä, et Tapani jopa suositteli semmosta kuudensadan kalorin päivädieettii. Vaimo ei siihen kyl ikinä menny, mut semmosta tuhattaki veti pitkän aikaa ja...”

Toimittaja: ”Mitä sillon voi syödä jos syö tuhat kaloria päivässä?”

Pekka: ”Jotain salaattia ehkä – ei paljo muuta.”

(Kuvassa junan pyörät pyörii, juna kiitää ohi)

Pekka: ”Se oli hyvin pitkälle semmost, niinku, ryhmäpsykologiaa, et luotiin semmonen ryhmäpaine et totta kai, kaikki käy niinku yhtä jalkaa ja jos jäi jälkeen ni oli, oli semmonen rassukka ja semmonen et eihä kukaa halua olla häviäjä. Kuitenkin ku koko elämä pyöri siinä, ja vaimon ja lastenki elämä alko yhä enemmän olemaan siinä, et se oli, se oli kaikki. Siinä ei uskaltanu ajatella mitään muuta.”

(Kuvassa firman nettisivuja)


Juonto: Kymmenen vuotta sitten lahkon johtaja perusti yrityksen nimeltä Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi. MOT:n haastateltavista kaksi on työskennellyt yrityksessä.

Kai: ”Olin siellä useamman vuotta, viitisen vuotta ja, ja tuota, se oli mielenkiintonen työpaikka, hyvin kahtiajakautunut. Työkaverit oli todella hyviä, ja siel oli vahva yhteen hiileen puhaltamisen meininki.”

Antti: ”Itse tosiaan valmistuin 2004 diplomi-insinööriksi ja tein myös diplomityön tälle Koivuniemen firmalle. Tehtiin aluksi ihan kotisivuja, ja sitten se pikku hiljaa laajeni kaikenlaiseen viestintään ja mediaan, ja sitten oli myös it-puolta mukana. Radio-ohjelmia jossakin vaiheessa, konsultointi tuli vähän myöhemmin sitten mukaan. Eli hyvin tämmöinen kattava tavallaan, kun puhuttiin niin kuin viestintätalosta, se oli semmoinen niin kuin tavallaan yleistermi koko firmalle.”


Juonto: Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi kertoo avoimesti toimivansa kristillisten periaatteiden mukaisesti. Kaupparekisterissä kustannusosakeyhtiö on luokiteltu mainostoimistoksi, mutta sillä on lupa myös yksityisen lääkäritoiminnan harjoittamiseen.

(Kuvassa sosiaali- ja terveysministeriön kampanjaa)

Juonto: Yrityksen konsultointi, it- ja viestintäpuolen asiakkaina on tunnettuja yrityksiä ja julkista hallintoa: valtion laitoksia, ministeriöitä, kuntia ja muita julkisyhteisöjä.

(Kuvassa Kelan, Tullin, verotoimiston ja Finnveran julkisivuja)

Juonto: Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi välittää muun muassa oppilaitoksilta Kelalle kulkevia ilmoituksia, tullille ajoneuvotietoja ja verottajalle yritysten arvonlisäverotietoja. Erityisesti valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveralle Koivuniemi on tärkeä kumppani. Finnveralta saatujen tietojen mukaan se maksaa palveluista Koivuniemelle satojatuhansia euroja vuosittain.

(Kuvassa kaupparekisterin papereita, tilinpäätöstietoja)


Juonto: Yritys on kasvanut vauhdilla, ja se on koko ajan ollut poikkeuksellisen kannattava.

Kaupparekisterin mukaan yritykselle on kertynyt rahaa kymmenessä vuodessa viisi miljoonaa euroa.

Antti: ”No se perustuu siihen, että ihmiset haluaa olla tekemässä töitä firmassa, jonka ne uskoo, että sillä on jonkinlainen niin kuin hengellinen näky ja haluaa sen vuoksi tehdä sen 200–300 tuntia kuukaudessa, ja eivätkä niin kuin ota vastaan mitään, ehkä normaaliin työpaikkaan liittyvää korvauskäytäntöä, vaikkapa lomarahoja ei, ei saatu.”

Kai: ”Ylityökorvauksia ei ollut, niistä ei ees keskusteltu; kuukausipalkalla teki kaikki. Kuukausipalkkahan oli hyvin pieni, 2 000 euroo kuukaudessa.”

Juonto: Parin vuoden takaiset verotustiedot ja yrityksen tilinpäätös vahvistavat entisten työntekijöiden kertoman.

(Toimittaja soittaa puhelimella. Koivuniemeä ei tavoiteta, ääni häipyy.)

Juonto: Olisimme halunneet kysyä, mikä on yhtiön palkkapolitiikka nykyään. Kustannusosakeyhtiön johto ei kuitenkaan suostunut vastaamaan MOT:n kysymyksiin missään muodossa.

(Kuvassa ensin Antti, kallioilla kauniissa maisemassa, sitten toimisto eli kerhohuone ja vanhoja valokuvia sekä Antin vaatehuone-työhuone)

Antti: ”No työaika oli sillein, se oli etätyötä pääasiassa. Periaatteessa oli olemassa toimisto, mutta se oli, se oli tämmöisen rivitaloyhtiön niin kuin kerhohuone. Käytännössä se painottu kotiin tehtävään työhän. Monessa opetuksessa myös painotettiin, että nyt on aika tehdä työtä. Nyt me ollaan siinä iässä, että nyt tehdään se paras tulos. Eli käytännössä itsekin oli perustanut meidän kerrostalohuoneiston vaatekomeroon pienen oman toimiston, ja siellä sitten käytännössä olin aamusta iltaan. Oli myös tilanteita, että piti olla, piti saada joku projekti valmiiksi, niin piti olla niin kuin yötä, öitä myöten valvoa.”

Kai: ”Kuukausittain piti lähettää tuntikirjanpitoaineisto kryptattuna sähköpostilla firman johtoportaaseen. Ja sitten, jos näytti siltä, että vaikka jonkun johtajan alaisella oli, oli hieman vähemmän tunteja ku edellisessä kuussa tai vähemmän tunteja ku muilla, ni saattettiin soittaa sitte tälle esimiehelle ja kysyy et mistä on kyse – että minkä takia tää alainen on tehny vaikkapa nyt vaan 170 tuntia, et onko hänellä motivaatio-ongelma, onko hänellä kenties jotain muita sivubisneksiä et miksei tuntimäärät täyty.”

Toimittaja: ”Oletko ollut kuulemassa tai todistamassa?”

Kai: ”Kyllä.”


Juonto: Selvyyden vuoksi, normaali työaika on noin 160 tuntia kuukaudessa. Lahkosta lähdettyään Antti liittyi ammattiliittoon ja teki vaatimuksen tekemiensä ylitöiden korvaamisesta. Toimitusjohtajan vastineessa todettiin, ettei työaikalain säädös enimmäistyöajasta sido etätyössä, ja että firmassa on sitä paitsi ollut koko ajan voimassa ylityökielto.

Kai: ”Ongelmana oli se, että vaikka virallisesti oli annettu ohje, että ylityötä ei saa tehdä eikä ylityötä saa teettää, niin samaan aikaan kuitenkin velvoitettiin tekemään yli 200 tuntia. Suositeltiin, että 300 tuntia kuukaudessa oli se semmonen hyvä ja sanottiin, että ne jotka tekee kolmesataa tuntia kuukaudessa, ne ovat niitä onnellisimpia.”

Juonto: Kohtuullisen hyvä kysymys on tietysti, miksi ihmiset suostuivat tällaiseen pienellä palkalla. Diplomi-insinööri olisi helposti saanut töitä lahkon ulkopuolelta melkein kaksinkertaisella palkalla.

Antti: ”Se kova halu ja näky tavallaan, ja usko siihen, että tällä rahalla tehdään jotain suurta hengellistä tuotetta. Se niin kuin antoi sen draivin siihen, että ihmiset haluaa niin kuin nähdä

vaivaa ja niin kuin luopua tavallaan kaikesta muusta elämästä sen takia, että tekevät työtä. - eli siihen liittyi siis tämmöinen kahtiajakoisuus, eli oli tämmöinen niin kuin bisnespuoli, ja sitten oli tämä hengellinen puoli, mikä niin kuin alkuvaiheessa oli niin kuin enemmän esillä. Toiveena siis oli saada tämmöisiä – tiukkoja, oikeaoppisia tuotteita niin kuin myyntiin, kustannettua, se oli tän niin kuin perimmäinen idea. Eli saada rahaa tältä bisnespuolelta, jotta voidaan kustantaa arvokkaita hengellisiä tuotteita.”


Juonto: Jo vuonna 2005 Koivuniemi vakuutti väelleen, että välineet ja kanavat hengelliset työn käynnistämiseen kyllä saadaan.


(Kuvassa Tapani Koivuniemi, toimitusjohtaja, Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi, 17.1.2005)

Koivuniemi ääninauhalta: ”Me ollaan siinä junassa jo, teen koko ajan työtä sen eteen että aukee ne ovet sinne, tulee ne resurssit, ne välineet, ne täytyy tulla. Ei se raha ole se, juttu, mutta se väline, sen täytyy tulla.”

Antti: ”Se on hyvä kysymys, että mitä hän niillä rahoillaan meinaa tehdä. Miksi hän ei paina sitä nappia ja anna niiden kaikkien tuotteiden tulla, kun tota semmoisia kuitenkin on olemassa, että minkä takia hän niin kuin sitä pidättelee?”

(Kuva: toimittaja puhelimessa)


Juonto: Esitimme Koivuniemelle myös kysymyksen, milloin firman voittoja aletaan käyttää hengelliseen työhön kuten työntekijöille on luvattu, mutta tähänkään emme tässä saa vastausta.

(Kuvassa tilinpäätöstietoja)


Juonto: Tosiasiaksi jää, että viime vuoden lopulla lahkon jäsenten Jumalan valtakunnan hyväksi tekemä työ oli tuottanut Kustannusosakeyhtiö Koivuniemelle viisi miljoonaa euroa. Rahoilla ei juuri ole tehty lahkon ulkopuolelle näkyvää hengellistä työtä. – Kustannusosakeyhtiön varojen käytöstä päättää yhtiöjärjestyksen mukaan hallitus, joka on yhtä kuin Koivuniemen perhe.

(Taukoa, junakuvaa, sitten lapsia liukumäessä leikkipuistossa)

Juonto: Lahkon tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Tietoa sisältä ei saa kuin lähtijöiden kautta. Toisaalta organisaatio on viime vuosina rapautunut, tärkeitäkin työntekijöitä on lähtenyt firmasta ja lahkosta. Toisaalta lahkossa kasvaa uusi voimavara. Mukana on vielä hiukan alle sata lasta, jotka kasvatetaan ja koulutetaan tiukasti yhteisön sisällä.

Pekka: ”Jos ajatteli laittaa lapsensa niinku julkiseen kouluun, ni se katsottiin niskuroinniks ja eroilmotukseks. - - Siin on selkeet vahvuudet, ja vanhemmat satsaa siellä todella paljon työtä. Varsinki monet äidit tekee sitä, siis työkseen ja on siel on korkeesti koulutettuja ihmisiä opettamassa ja sillee. Niillä erikoistumisalueilla he on saavuttanu hyviä tuloksia, ja siel on semmoset tietyt linjaukset, et esimerkiks kaikille tulee pitkä matematiikka ja niin edelleen et kyllä, kyl se on tehokkaasti järjestetty kuvio.”

(Lavastettua kuvaa kotikoulusta)


Juonto: Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Vanhemmat voivat halutessaan opettaa lapsensa kotona. Ilmoitus kunnan opetusviranomaisille riittää. Espoossa kotikoululaisia on parisenkymmentä. Kirkkonummella, jossa lahkon lapsia myös asuu, ei haluta kertoa lasten määrää. Kotikoululaisten oppimistulokset ovat kuitenkin kuulemma olleet hyviä, kun niitä on kerran vuodessa koulussa mitattu.

Antti: ”Heistähän kovasti pyritään leipomaan tällaista uutta sukupolvea. Meillekin puhuttiin sitä, että lapset on ne, jotka kantaa sen isoimman hedelmän ja me niin kuin rakennetaan sitä perustusta.”


Kai: ”Lapset on, elää hyvin, hyvin eristäytyneenä, tai eristettyinä – muusta yhteiskunnasta. Ku lapsi ihan syntymästään asti tottuu semmoseen totuuskäsitykseen, että vaikkapa nää tämmöset painoindeksiasiat ovat hyvä juttu, pitää olla hoikka ja lapsille jopa opetetaan että Jeesus tykkää laihoista tytöistä ja pojista. Mä nään, et se vääristää sitä niinku, terveyden käsitettä.”


Juonto: Olisimme halunneet kysyä lahkon johtajalta myös perusteita sille, miksi lapset pitää kouluttaa kotona. Tähänkään emme nyt saa vastausta.


Juonto: ”Läski lähtee seurakunnasta tavalla tai toisella”, uhkasi lahkon johtaja opetuksessaan kesällä pari vuotta sitten. Pekka oli alkanut kuntoilla, lihasmassa oli lisääntynyt ja määrätyn painoindeksin saavuttaminen alkoi näyttää yhä mahdottomammalta.

Pekka: ”Mä pääsin sitte semmoseen, niinku erään johtavan miehen, oliko se sit jonkinnäköistä sielunhoitoa joka tapahtu Skypessä. - Se alkoi näillä sanoilla, et "Sinä olet sika". Mutta ei siitäkään tullu sit mitään, en mä taipunu siinä, niin mä pääsin sit semmoseen erityisseurantaryhmään.”


Juonto: Erityisseurannassa paino piti raportoida muita useammin. Jos Pekka ei vajaassa kuukaudessa laihtuisi 300 gramman viikkotahdilla, tarkoittaisi se samalla eroilmoitusta. Kriittiset grammat eivät lähteneet, ja melkein tasan vuosi sitten Pekka, Pekan vaimo ja lapset joutuivat eroamaan yhteisöstä.

Pekka: ”Se oli kyl isompi isku mitä mä oisin osannu kuvitella, varsinkin vaimolle, koska vaimo oli satsannu ihan kaikki siihen yhteyteen, hänel ei ollu juur yhtään sen yhteyden ulkopuolisii ystäviä ja koska ne katkes lähestulkoon kaikki et, semmonen radiohiljasuus niinku laskeutu siihen, ni se oli tosi tiukka paikka.”

(Kuvassa toimittaja ja Antti kävelevät Kirkkonummella)

Antti: ”Joo, eli tää on paikka jossa ainakin sillon kun olen ollut mukana niin Tapani järjesti synttärijuhlansa, elikkä puhuttiin tälläsestä lokakuun vastaanotosta.”

Toimittaja: ”Tää on hieno paikka.”

Antti: ”Joo, viimeks kun oli täällä niin täällä oli lapset juoksi pitkin pihaa. Tuntuu oudolta olla täällä, kun viimeksi täällä on tavannut niitä ihmisiä, joita ei nyt oo nähnyt moneen vuoteen, tai siis pariin vuoteen.”


Juonto: Myös Antin lähtö lahkosta kaksi vuotta sitten oli dramaattinen. Hänen vaimonsa oli alkanut kokea arjen lahkossa ahdistavana. Läskilinjauksissa ei tuntunut olevan oikein mitään järkeä, eivätkä lahkon vanhempien miesten lähentelyt tuntuneet hengellisesti kovin perustelluilta. Kun lahkosta samaan aikaan lähti muitakin, vaimo halusi ulos, mutta Antti ei. – Seurasi jälleen yksi nettipuhelu.

Antti: ”Sitten näihin kysymyksiin, varsinaisiin, mitä vaimo kysyi, niin sanoi, että hän niin kuin oikeastaan suoraan sanottuna kielsi sen. Eihän tätä kielisuutelua, eihän sellaista ole. … Tää oli hänen kommenttinsa. Tää oli itselle semmoinen merkittävä siinä mielessä. Ehkä semmoinen voisi kuvata, että joku olisi napsauttanut nukkuvan ihmisen vieressä sormia. Mitä tää, mitä hän oikein puhuu, että eihän toi pidä ollenkaan paikkaansa. Mä olen nähnyt, että ihmiset tekee varsinkin näissä Tapanin synttärijuhlissa sellaista.”

Antti: ”Hän alkoi sitten kovistelemaan sen takia – sanoi, että mä olen hyvin niin kuin tavallaan jyrkänteen reunalla ja vaimo ei ainakaan auta mua ylös, ja että pikemminkin painaa alas. Käytti paljon tämmöisiä niin kuin vertauskuvia, manipuloivia vertauskuvia, missä pyrki tavallaan sen poislähtemisen saamaan todella uhkaavaksi. Jos lähden pois, niin nyt mä olen vielä hänen voitelunsa alla, mutta jos lähden pois, niin ei ole mitään estettä riivaajille ja sudet tulee.”

(Kuvia Raamatusta, jonka päälle liikkuvaa tekstiä)

Juonto: Koivuniemen lahkon opit tunnetaan ja tuomitaan nykyään myös karismaattisuutta korostavissa kristillisissä piireissä. Eräs evankelista kuvasi, että lahko alkoi positiivisena maallikkoliikkeenä, mutta on sittemmin mennyt epäterveeseen suuntaan, toinen taas sanoi, että liikkeestä on kadonnut armo. – Uskontojen uhrien tuki ry listaa sivuillaan 16 vaarallisen uskonnollisen yhteisön tunnusmerkkiä. Näistä 14 täyttyy Koivuniemen herran lahkon kohdalla kirkkaasti.

(Grafiikka: Tekstit ilmestyvät kuvan päälle)

Sisäinen kontrolli

Johtaja(i)n autoritaarisuus

Opillinen dogmaattisuus

Syyllistäminen

Vainoharhaisuus

Maailmankielteisyys

Sensuuri

Ihmissuhteiden rajoittaminen

Peiteryhmät

Varakkuus

Seksuaalinen manipulaatio

Eroa harkitsevien painostus

Totisuus

Uusien jäsenien värväys


Juonto: Lähtijät ovat perustaneet verkkoon oman keskustelusivustonsa, jolla halutaan kertoa lahkojen ja kulttien vaaroista. Monen kohdalla myös lahkossa syntyneet ystävyyssuhteet ovat ulkopuolella uudestaan elpyneet. Silti toipuminen voi olla hidasta.

Jaakko: ”Jos on ollut tosi sitoutunut, se lähtö voi olla todella rankka. Me nyt oltiin vasta Tornissa, enkä ollut vielä töissä Koivuniemellä, niin varmasti meidän lähtö, vaikka se olikin rankka, oli paljon helpompi kuin jos olisi ollut 20 vuotta mukana. Tiedän, että jotkut on tarvinnut terapiaakin tässä.”

(Loppukuva: Antti lukee erokirjettään, astuu ulos junasta)


Juonto: Kaksi vuotta sitten Antti lähetti irtisanoutumisensa sähköpostilla esimiehilleen, lähimmille työtovereilleen ja ystävilleen lahkossa.

Antti: ”Muista seurata Jeesusta, älä ihmistä. Kukin tietäköön, millä perustuksella seisoo. Jotta valinta yhtiöön ja konsernin näkyyn voi olla aito, sen tulee olla täysin vapaa. Vapauden Kristus vapautti meidät. Jeesus ei koskaan syytä, pelottele tai uhkaile meitä, vaan ohjaa aina rakkaudessa totuuden tuntemiseen. – Irtisanoudun tällä päivämäärällä Kustannus Oy Koivuniemen palveluksesta. Kiitos kaikesta yhteydestä ja työstä, jota olen kanssanne saanut näiden vuosien aikana tehdä. Se on ollut merkittävä osa elämääni ja sen vuoksi päätös ei luonnollisestikaan ole ollut helppo. Olette kaikki edelleen hyvin rakkaita."

LOPPU