Hyppää pääsisältöön

Perusoikeusongelma

On surullista huomata, kuinka vähän viranomaiset, kansanedustajat ja hallitus piittaavat kansalaisten oikeusturvasta. Asia palautui – jälleen kerran – mieleen, kun tein ohjelmaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta.

Piittaamattomuus käy hyvin ilmi, kun lukee lautakunnan perustamisvaiheen asiakirjoja. Useat asiantuntijat varoittivat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa sekä hallitusta uuden lautakunnan ruuhkautumisesta. Varoitus jopa kirjattiin lakiesitykseen.

Varoitukset menivät kuuroille korville. Vain muutama sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen vastusti hallituksen kelvotonta lakiesitystä.

Niinpä lakiesityksen hyväksyminen meni eduskunnassa perinteisen kaavan mukaan: oppositio vastusti, ja hallituspuolueiden edustajat kannattivat lain hyväksymistä – yhtä lukuun ottamatta. Näin siitä huolimatta, että ennen äänestystä moni hallituspuolueiden edustaja ilmoitti pitävänsä lakiesitystä huonona.

Lakiesityksen tavoitteet paljastavat hyvin, mistä lautakunnan perustamisessa oli kyse. Ensisijaisina tavoitteina oli toimeentuloturvan muutoksenhaun virtaviivaistaminen ja tehostaminen. Vasta sen jälkeen esitys mainitsee valitusten käsittelyaikojen lyhentämisen, siis valittajien oikeusturvan.

Kaiken takana väijyy julkiseen hallintoon pesiytynyt tulosjohtaminen. Miksi ihmeessä kansalaisten perusturvaa pitää mitata tuloksellisuuden ja tehokkuuden näkökulmasta? Eikö pääasia ole, että oikeusturva, siis perusoikeudet toteutuvat?

Ei näytä olevan.

Ongelma on se, että perustuslain rikkomisesta ei seuraa rangaistusta, jollei viranomainen hae perustuslakia rikkomalla itselleen hyötyä tai jollei perustuslain säädöstä ole kytketty rikoslain pykälään.

Täten esimerkiksi se, että asian käsittely viipyy viranomaisissa vuoden tai puolitoista, ei johda mihinkään rangaistukseen. Oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi korkeintaan huomauttaa eli moittia viranomaista.

Entä jos rikoslakia muutettaisiin esimerkiksi siten, että liian pitkästä valitusten käsittelyajasta alettaisiin nostaa syytteitä ja antaa tuomioita? Panisiko se viranomaisiin liikettä? Saisiko se poliitikot ottamaan vastuuta kelvottomista päätöksistään?

Tuskin.

Parasta olisi, jos poliitikko tai virkamies joutuisi kokeilemaan, miltä tuntuu odottaa kuukausikaupalla päätöstä vähimmäistoimeentulosta, ja kituuttaa odotusaikana toimeentulotuella tai peruspäivärahalla.

Kommentit