Hyppää pääsisältöön

Lapsen vuoroasuminen eron jälkeen

Lapsen vuoroasuminen eron jälkeen huolestuttaa. Kuva: Matti Ahlgren

Kysymys:

Tuntuu pahalta, kun lasten "tasanjako" näyttää lisääntyneen. Eron jälkeen vanhemmat sopivat, että lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman kotona. Missä on lapsen koti? Aikuisten näkökulmasta tämä on kätevää; ei tarvitse siirrellä rahaa, kun siirrellään lapsia! Voiko tämä olla koskaan aidosti lapsen edun mukainen järjestely?

 

Vastaus:

Avio- tai avoeron jälkeiset asumisjärjestelyt ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Isien osuus on noussut satunnaisista tapaamisista ”joka toinen viikonloppu- isyyden” kautta jo melko yleiseen arkivanhemmuuden tasan jakoon vanhempien kesken. Vuoroasumisessa lapsi siirtyy kahden kodin välillä, tai lapsi asuu koko ajan samassa kodissa, johon vanhemmat siirtyvät vuorotellen. Yleisimmin vuoro kestää viikon kerrallaan, lomilla ehkä pidemmän pätkän.

Eroissa on usein vaikeinta lasten huoltajuudesta ja tapaamisista päättäminen. Yhtä ihanneratkaisua ei ole, vaan jokaisessa systeemissä on etunsa ja haittansa – niin lapselle kuin aikuisellekin. Vuoroasumiseen päätymisessä vaikuttavat aito halu pysyä lapsen elämässä ja olla edelleen läsnä oleva vanhempi, harvemmin pelkästään raha-asiat.

On hienoa, että isät uskovat tasavertaiseen kykyynsä toimia vanhempana ja lapsi voi säilyttää elävän, myös arkea sisältävän, kontaktin molempiin vanhempiinsa. Tämä edistää lapsen tasapainoista kasvua. Haittana vuoroasumisessa voi olla kuvaamasi kysymys: jos on isän koti ja äidin koti, niin missä on minun kotini? Myös jatkuva pakkaaminen ja siirtyminen ovat lapselle raskaita.
Onnistuneelle vuoroasumiselle on edellytyksiä, jotka vanhempien kannattaa varmistaa.

Arkiset asiat. Kuva: Mika Kanerva, YLE Kuvapalvelu.Vuoroasuminen ei sovi aivan pienille, alle 2-vuotiaille lapsille. Toisaalla asuvaa vanhempaa voi silloin tavata vuorokauden kerrallaan ja muutoin lyhyempiä pätkiä muutaman päivän välein. Vuoroasumiseen voidaan halutessa siirtyä asteittain lapsen kasvaessa.

Lapsen päivähoitopaikka tai koulu ei voi vaihdella, vaan vanhempien on järjestettävä asumisensa ja kuljetuksensa sopimaan lapsen arkeen. Mieluiten samat harrastuksetkin pidetään yllä kummankin vanhemman vuorolla.

Lapsen pitää saada sovitusti pitää yhteyttä molempiin vanhempiin. Erossa olon ajaksi sovitaan puhelinsoittoja tai lyhyempi tapaaminen vaikka harrastuksen merkeissä.

Lapsen tulee saada kuljettaa mukanaan hänelle tärkeitä tavaroita kotien välillä. Valokuva erossa olevasta vanhemmasta voi olla hyvä lisäturva.
Toisen kodin sääntöihin täytyy suhtautua kunnioittavasti, vaikka omassa kodissa toimitaankin eritavalla. Ihanteellista olisi, jos jotkin säännöt, kuten nukkumaanmenoaika, olisivat samat.

Toista vanhempaa, hänen uutta kumppaniaan tai muuta elämänpiiriään ei pidä mollata. Lapsen täytyy kokea vanhempien hyväksyvän toisensa ja uskaltaa puhua myös toisen kodin asioista. Muutoin lapsen elämä pirstoutuu kahtia tavalla, joka vaikeuttaa varmasti hänen kehitystään.
Vanhempien tulee pystyä asialliseen tiedonvaihtoon mieluiten lapsen kuullen. Miten on mennyt, onko koulusta tai päiväkodista tullut tiedotteita, onko lapsi terve, mitä on sovittu tulevasta? Jos vanhemmille tulee kasvokkain riitaa, voidaan käyttää viestivihkoa. Lasta ei pidä laittaa viestien kuljettajaksi. Suuria asioita varten varataan oma, aikuistenkeskinen aika, eli kesälomien pidosta ei väitellä ovenraossa.

Kotien välillä siirtyminen tulee tapahtua vanhempien saattamana ”kädestä käteen”, eikä esimerkiksi päiväkodin tai koulupäivän kautta. Jos lapsi - koululainenkin - on päivän ajan jo äidin hyvästelemä, mutta ei vielä isän kanssa moikannut, joutuu hän roikkumaan omassa varassaan kuin pallo, joka odottaa ottaako joku kopin. Tämä lisää lapsen turvattomuutta.

On luonnollista että lapsi valittaa poissaolevasta vanhemmastaan ja vaihtaa mielipiteitään sen mukaan kenen kanssa asuu. Lapsen kertomaa kannattaa kuunnella, mutta ottaa asia rauhallisesti esiin toisen vanhemman kanssa kahden kesken. Älä lähde lietsomaan epäluuloa ja huoltajuusriitaa!

Vanhemman kannattaa pohtia rauhassa tahollaan, miten itse pystyy edistämään vuoroasumisen hyötyjä ja vähentämään haittoja. On välttämätöntä, ettei lapsi joudu repeämään kahtia ”isän kodin” ja ”äidin kodin” välillä, vaan kokee aidosti asuvansa tasavertaisesti ja huolehdittuna ”kahdessa lapsen kodissa”!

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus