Hyppää pääsisältöön

Rahan puhdistava vaikutus

Viime vuonna MOT:n jaksossa Hyttysenpäästö Itämereen kyseenalaistin haja-asutuksen jätevesiuudistuksen pohjana olleet laskelmat maaseudun ihmisten aiheuttamasta fosforikuormasta vesistöihin. Nyt MOT palaa rikospaikalle ja raportoi jätevesihankkeen uusista vaiheista.

Jätevesiuudistus etenee kovin verkkaisesti ja syykin siihen on ilmeinen: kiinteistöjen omistajat eivät tunne luottamusta sen enempää hanketta eteenpäin ajaviin viranomaisiin kuin kaupallisia ratkaisuja tarjoaviin yrityksiinkään. Kansan suussa valtioneuvoston antama jätevesiuudistus tunnetaan nimellä "paskalaki", vaikka asiasta ei olekaan säädetty lailla. Sinänsä on hankkeelle kuvaavaa, että eduskunnalle ei annettu sanansijaa, kun miljoonaiselle väestöryhmälle säädettiin miljardien eurojen velvoitteita. Ne määrättiin virkamiesvedolla.

Kansan epäluuloisuuteen on perusteensa. Pienpuhdistamoja valmistavat yritykset tuputtavat "lain nojalla" maaseudun ihmisille teknisesti monimutkaisia pömpeleitään, mainostaen niiden tehokkuutta ja helppohoitoisuutta. Usein pakkomyynnin uhreina ovat mökkien mummot ja vaarit, joilla ei ole edellytyksiä arvioida pienpuhdistamoiden soveltuvuutta heidän tarpeisiinsa. Tuloksena on ylimitoitettuja ja kalliita investointeja vähäisten jätevesien käsittelyyn.

Kaiken kukkuraksi pienpuhdistamot toimivat käytännössä huonosti. Ne ovat työläitä hoitaa ja huoltaa, ja siksi niiden puhdistustulokset vain harvoin vastaavat jätevesiasetuksen vaatimuksia. Myöskään maahansuodatus tai -imeytyskentistä ei ole saatu järin hyviä kokemuksia. Ne tuppaavat tukkeutumaan, minkä jälkeen edessä on jälleen suuria kustannuksia aiheuttava pihamaan myllerrys kaivinkoneilla, maamassojen vaihtoineen.

Jo nyt on nähtävissä tämän ekosaagan lopputulos: haja-asutusalueen omakotitalojen pihoille haudataan muovia, elektroniikkaa ja sähköpumppuja, jotka unohdettuina puhdistavat jätevettä yhtä hyvin tai huonosti kuin perinteiset saostuskaivot. Mutta se tuskin enää ketään kiinnostaa. Rahaa on käytetty ja se on ympäristöhallinnon mielestä todiste siitä, että ympäristöteko on tehty. Ja tämän myös kansalaiset ymmärtävät. He odottavat viranomaisten pysyvän poissa niskastaan, kun suojeluraha on kerran maksettu.

Kukaan ei tule havaitsemaan silminnähtävää muutosta Suomen vesistöissä tämän uudistuksen tuloksena. Sakokaivot eivät ole tähänkään saakka pilanneet Suomen jokia, järviä tai merenlahtia. Vai ovatko? Kertokaa minulle, jos tiedätte sellaisesta esimerkkejä.

Viime aikoina ympäristöhallinto on korostanut uudistuksensa tärkeyttä pohjavesien suojelemiseksi. Väite on outo, sillä puhdistuslaitoksille ei ole asetettu minkäänlaisia vaatimuksia ulosteperäisten bakteerien poistamisesta. Eivätkä pömpelit siihen kykenekään. Ja kertokaa, missä sakokaivon pilaamasta pohjavedestä olisi aiheutunut sairastumisia tai kuolemantapauksia?

Ja kaikkein vähiten maaseudun ihmisten pissapäästöillä tai niiden vähentämisellä on vaikutusta Itämeren tilaan.

Kestävän kehityksen näkökulmasta haja-asutuksen jätevesiuudistus on hämmästyttävän vanhanaikainen ja lyhytnäköinen linjaus. Maasta louhittava fosfori on ehtyvä luonnonvara, ja siitä saattaa olla pulaa jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Hiukankin pidemmällä perspektiivillä fosforin saannin turvaaminen on ihmiskunnan tärkeitä kysymyksiä. Silloin viimeistään on otettava ihmislantakin kierrätykseen ja ruuan tuotantoon.

Maaseudun jätevesihuollon saneerauksessa olisi ollut hyvä tilaisuus edistää esimerkiksi kaksoisviemäröintien asentamista, joiden avulla käymälävedet olisi voitu ohjata jatkojalostukseen lannoitteeksi ja harmaat pesuvedet maaperään. Samalle kaksoisviemäröinnin suosimiselle olisi hyvä sauma myös kaupungeissa, joissa etenee laaja putkiremonttiaalto.

Ympäristöhallinnon ohjauksessa sähköllä käyvästä pienpuhdistamosta näyttää tulevan lähes standardiratkaisu pientalojen jätevesien käsittelyyn. Varmemmat, huokeammat sekä paremmin kestävää kehitystä edistävät ratkaisut ovat jääneet täysin niiden varjoon.

Toimittaja Martti Backman
Kommentit