Hyppää pääsisältöön

Ajatuksia tahdosta riippumattomasta hoidosta

Olga Palomäki

"Medikalisaatio, tarve luokitella, kategorisoida, nimetä. Medikalisaatio antaa käteen reseptin, jättää vaille ihmiskontaktia, lääkkeiden ja diagnoosin luomaan lokeroon, lomakkeeksi kansioiden hiljaisuuteen. Normaaliuden paineet luovat toiseutta, eristävät ulkopuolelle, antavat pelon muokata käsityksiä ja luoda stereotypioita."

Nuori kuvataitelija Olga Palomäki ottaa näyttelyllään Medikalisaatio kantaa psykiatriseen hoitoon joutuneiden ihmisten kohtaloon ja psykiatrisen sairaalahoidon nykytodellisuuteen.

Medikalisaatio, teoskokonaisuus jonka osat toimivat Akuutin kuvituksena, kertoo yksinäisyydestä, pakenemisen tarpeesta ja itsemurhaan johtavista ajatusmalleista. Mikä yhdistää näitä kasvottomia, nimettömiä joukkoja, liian varhain kuolleita, yksinäisiä, syrjittyjä ja huomaamattomia, unohdettuja?

Olga Palomäki- Käsittelen teoksissani medikalisaation vaikutusta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin sekä itsetuhoisuutta - syitä, jotka johtavat itsemurhaan. Itsemurha on yksi yleisimmistä nuoren aikuisväestön kuolinsyistä ja yleisin syy nuorten miesten kuolemaan Suomessa. Mielenterveysongelmat ja niiden mukana itsetuhokäyttäytyminen lisääntyvät, mutta yhteiskunta ei tarjoa riittävästi resursseja oikeanlaisten hoitomuotojen ylläpitämiseen, kertoo Olga Palomäki näyttelyn syntytaustaa.

Onko psykiatrisesta laitoshoidosta apua itsemurhien ehkäisyssä? Eletyt elämät hiipuvat, herkät ihmiset särkyvät ja murtuvat, katoavat muistoihin. Medikalisaatio on käsitteellinen muistomerkki. Se on omistettu itsemurhan uhreille ja heidän omaisilleen.

Uskontona lääketiede?

Olga Palomäen mukaan lääketiede on saavuttanut länsimaisessa kulttuurissa uskonnon kaltaisen aseman.

Olga Palomäki- Medikalisaatio johtaa lääketieteen ja lääkärien vallan kasvuun sekä sosiaalisten ilmiöiden hallitsemiseen lääketieteen keinoin. Medikalisaatio hallitsee koko elämäämme - käyttäytyminen alistetaan lääketieteen kontrolliin ja erilaisuus määritellään lääketieteellisesti, Olga Palomäki toteaa.

- Psyykkinen pahoinvointi lisääntyy mutta avohoitoon pääseminen ei ole itsestäänselvyys. Psykoterapian korvaa yhä useammin lääkitys samalla kun todellinen ongelma - psyykkiset sairaudet - piilotetaan ja etäännytetään laitoksiin, jatkaa Palomäki.

Mielenterveysongelmia pelätään ja niistä kertominen tuntuu monista vaikealta.

- Leimautumisen pelko on suuri syy siihen, että ihmiset eivät hae ajoissa apua. Monet mielenterveyspotilaat kokevat olevansa toivottomassa tilanteessa ja päätyvät itsemurhaan. Itsetuhokäyttäytyminen ei kerro ainoastaan yksilön pahoinvoinnista. Yhteiskuntamme on kilpailu- ja suorituskeskeinen ja ihmisarvon mittana on usein raha. Tähän yleistettyyn mutta vääristyneeseen ihmiskuvaan ei sovi heikkous. Tämä ominaisuus pyritään korjaamaan medikalisaatiolla, Palomäki pohdiskelee.

Hoitoa vastoin tahtoa

"Sairaalassa turvaudutaan äärimmäisiin keinoihin. Mielivaltainen voimakeinojen käyttö, eristäminen ja alasti riisuminen, alistaminen. Neljän mieshoitajan otteessa rimpuileva nainen, ranteet auki viillettynä itkee pelosta, ja pakaraan uppoaa injektioneula, kemiallisen rauhan sanansaattaja."

Palomäki on tarttunut teoksissaan myös vaiettuun ja arkaankin aiheeseen, tahdosta riippumattomaan hoitokäytäntöön, joka kansankielellä kulkee pakkohoidon nimellä.

Myös terveystieteiden tohtori Lauri Kuosmanen Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta on perehtynyt aiheeseen. Hän on väitöstutkimuksessaan käsitellyt potilaiden kokemuksia sekä henkilökohtaista vapautta ja oikeuksia psykiatrisessa hoidossa.

YLE AkuuttiLauri Kuosmasella on takanaan kymmenen vuoden kokemus sairaanhoitajana psykiatrisissa sairaaloissa, joten hänelle tahdosta riippumaton hoito on käytännössäkin tuttua.

- Olen eristänyt ihmisiä ja lääkinnyt heitä vastoin heidän omaa tahtoaan, sitonut kiinni ja ollut toteuttamassa tätä tahdosta riippumatonta hoitosysteemiä Suomessa, Kuosmanen toteaa.

Psykoosi vaatii hoitoa

"Nainen itkee apua sillä hän näkee toiseen maailmaan, hän ei tahtoisi nähdä sinne, hän pelkää tuota paikkaa. Hän eristäytyi jouduttuaan liian yksin, pelkojensa vankina, kohtaamaan näkymättömän muuttuvan näkyväksi, elottoman eläväksi."

Suomessa mielenterveyslaki määrittelee ne tilanteet, jolloin ihmistä voidaan hoitaa vastoin hänen omaa tahtoaan psykiatrisessa sairaalahoidossa. Suomalainen lainsäädäntö on pitkälti samanlainen kuin kaikissa muissakin länsimaissa. Isoja ihmisoikeusrikkomuksia ei tahdosta riippumattoman hoidon suhteen ole havaittu.

"Vaikka hänelle sanotaan 'Rinnakkaisia maailmoja ei ole. Aika on olemassa, se on minuutteja ja sekunteja ja kaiken voi selittää ihmisjärjellä. Mitään yliluonnollista ei ole olemassa, unohda se, älä huuda apua, olet kanssamme turvassa'. Liekit hänen silmissään eivät sammu koskaan. Ne hohtavat yksinäisen vihan sameaa valoa."

YLE Akuutti- Silloin, kun on vakavasta psykiatrisesta häiriöstä kysymys, siis ihminen on psyykkisesti sairas eikä ehkä itse ymmärrä hoidon tarvetta, kyllä mielestäni silloin on perusteltua hoitaa häntä myös vastoin hänen omaa tahtoaan. Tiedämme myös, että esimerkiksi hoitamaton psykoosi on kuitenkin haitallisempi kuin pakkohoito, huomauttaa Lauri Kuosmanen.

- Suurin osa näistä tilanteista on ollut sellaisia, jossa en koe mitään eettistä ristiriitaa tai tunteita, että olisin toiminut jotenkin väärin. Mutta joukossa on osa tilanteita, joissa jälkikäteen on jäänyt miettimään, olisiko tilanne voitu hoitaa jotenkin muuten tai olisiko se voitu estää kokonaan jollakin toiminnalla, Kuosmanen pohtii.

Suljetussa tyhjässä huoneessa

Lauri Kuosmasen väitöstutkimuksessa kysyttiin psykiatrisessa sairaalahoidossa olleilta ihmisiltä, millä tavoin heidän vapauttaan oli rajoitettu hoidon aikana ja olivatko he tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Kuosmasta kiinnostaakin erityisesti se, kuinka ihmiset, joita on hoidettu heidän tahdostaan riippumatta, ovat tilanteen kokeneet.

YLE AkuuttiVastaajat kuvasivat monenlaisia vapauden rajoittamisen muotoja kuten tahdonvastaista hoitoon toimittamista ja siellä pitämistä, liikkumisen ja yhteydenpidon rajoittamista, tahdonvastaista lääkehoitoa, omaisuuden poisottamista, sitomista sänkyyn sekä eristämistä suljettuun huoneeseen.

- Erityisesti ihmiset ovat kokeneet vaikeana eristämisen, esimerkiksi eristämisen tyhjään huoneeseen tai kiinni sitomisen, mitä myöskin Suomessa käytetään. Heillä on kielteisiä kokemuksia siitä, miten heitä on kohdeltu sairaalassa. He eivät ole ehkä saaneet riittävästi tietoa päätösten perusteluista ja he ovat kokeneet sen traumaattisena. Heille on jäänyt ahdistavia muistikuvia tästä tahdosta riippumattomasta hoidosta, kuvailee Kuosmanen potilaiden tuntemuksia.

Oikeus itsenäisyyteen?

Psykiatrisissa sairaaloissa ja yksiköissä tarvitaan Kuosmasen mielestä kehittämistyötä, jonka avulla potilaiden henkilökohtaista vapautta ja heidän tietoisuuttaan omista oikeuksistaan lisätään.

Kuosmanen selvitti tutkimuksessaan myös miten psykiatrisesta hoidosta voi Suomessa kannella, jos on ollut siihen tyytymätön. Psykiatrisesta hoidosta tehdyt kantelut eivät ole lisääntyneet yhtä nopeasti kuin yleensä terveydenhuollossa. Toisaalta nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja saattaa olla vaikeasti hahmotettavissa henkilölle, jolla on vakavia mielenterveyden ongelmia. Mielenkiintoista on myös se, että psykiatristen potilaiden kantelut muita harvemmin johtivat seuraamuksiin.

Eristäminen ahdistaa hoitajaakin

Realismia on, että suurin osa psykiatrisista potilaista tarvitsee tahdosta riippumatonta hoitoa. Tällä hetkellä Suomessa peräti yksi kolmasosa potilaista tulee hoitoon tahdosta riippumattomalla lähetteellä. Tarvetta siis on olemassa, kertoo psykiatrisena sairaanhoitajana Halikon sairaalassa toimiva Pekka Makkonen.

Työssään Makkonen kohtaa myös tilanteita, jotka johtavat mm. potilaan eristämiseen.

YLE Akuutti- Siinä tilanteessa kun potilas on niin akuutin psykoottinen, ettei pystytä takaamaan hänen turvallisuuttaan, että hän on itselleen tai muille vaarallinen, niin totta kai silloin me joudutaan käyttämään näitä pakkotoimenpiteitä, toteaa Makkonen.

- Ne tilanteet tuntuvat... miltä ne tuntuvat? Tunnen epätoivoa, tunnen tietynlaista epäonnistumistakin siinä, että on päädytty siihen pakkotoimenpiteen toteuttamiseen. Minua ahdistavat ne, minulla on pelkoa siitä, miten ne tilanteet tulevat menemään. On pelko siitä, sattuuko jollekin jotakin, kuvailee Makkonen tuntemuksiaan hoitavana osapuolena.

- Mielenkiintoista tässä mielestäni on se, että mehän olemme hoitajina ammattiin valmistuttu ja meidän työnkuvaamme ei oikeastaan kuulu huone-eristäminen tai muut pakolla toteutettavat asiat. Tässä on ehkä ristiriita tietyllä tavalla olemassa, Makkonen pohdiskelee.

Kliininen silmä

Pekka Makkonen työskentelee tätä nykyä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueella suunnittelijana.

Makkonen on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä psykiatrisen potilaan eristämiskäytäntöjä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella koordinoidussa hankkeessa. Hän on kehittänyt yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa vaihtoehtoisia toimintamuotoja pakkotoimien käytölle. Uusi prosessimalli aggressiivisen ja väkivaltaisen potilaan kohtaamiselle on levinnyt eri osastoille ja se on jo nyt muuttanut perinteistä toimintakulttuuria.

- Jos aggressiivisen potilaan tilanne agitoituu ja hänen aggressionsa lisääntyy, niin voitaisiin kutsua potilaalle oma vierihoitaja. Eli kutsutaan ylimääräinen hoitaja osastolle, joka on 24/7 potilaan kanssa jatkuvasti ja käy tämän kanssa yhdessä sitä aggressiota läpi. Olen melko varma, että tällöin ei jouduta siihen pakkotoimenpiteeseen, visioi Pekka Makkonen.

- Tärkein viestini on se, että pakon käyttöä täytyy vähentää. Pakon käytölle täytyy löytää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä eli mitä voidaan tehdä ennalta jo että ei jouduta siihen pakon käyttöön. Tämän lisäksi haluan kehittää vaihtoehtoisia toimintamuotoja pakon käytölle eli vaihtoehtoja huone-eristämiselle ja vaihtoehtoja leposide-eristämiselle. Näitä perään kuulutan, vetoaa Makkonen ja esittää erään vaihtoehtoisen toimintamallin.

Pekka Makkosen työskentely psykiatristen potilaiden hyväksi on huomattu ja hän onkin saanut Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Vuoden kliininen silmä 2008 -palkinnon kehittämästään ennaltaehkäisevästä toimintamallista aggressiivisen potilaan kohtaamiseen.

Potilas muistaa, potilas tietää

"Teho-osastolta eristyskoppiin tai lepositeisiin, alasti, nöyryytettynä, tietoisuus lukittuna kemialliseen pakkopaitaan, vaarattomaksi huumattuna. Huutaminen on kiellettyä, tunteiden purkaminen on turvallisuusriski."

- Mielestäni tärkeintä on se, että ihmisiä täytyy systemaattisesti kuulla näissä tilanteissa. Vaikka pakkohoitotilanne on hyvin poikkeuksellinen, niin kyllä ihmisellä, joka on sen pakon kohteena täytyy olla mahdollisuus saada sanoa oma mielipiteensä ja myös vaikuttaa niihin hoitopäätöksiin mitä tehdään. Vuorovaikutusta potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä täytyy näissäkin tilanteissa lisätä, painottaa Lauri Kuosmanen.

Olga Palomäki"Vieläkään yksinäinen ei saa osakseen ymmärrystä. Hän syöksyy mielenterveyspalvelujonoon, hierarkioiden syntysijoille, oravanpyörän rakennustyömaalle. Standardien laatijat ja normien ylläpitäjät kirjoittavat muistiin huomioitaan."

- Tärkeää mielestäni pakolla hoitamisessa ja pakkotoimenpiteissä on aina muistaa, että potilas myös muistaa ne tilanteet ja että ne kokemukset ovat potilaille äärettömän raskaita. Hän on osa sitä tilannetta aina. On tärkeää, että kysytään potilaalta jälkikäteen, miltä hänestä tuntui, korostaa Pekka Makkonen.

- Koska olen taustaltani hoitaja ja olen tutkinut hoitokulttuureita, niin haluaisin enemmän vastuuttaa omia kollegojani tässä tahdosta riippumattoman hoidon kysymyksessä. Tämähän on juridisesti lääketieteellinen päätös ja lääkärit vastaavat tästä toiminnasta mutta käytännössä nykyään hoitajat luovat ne hoitokulttuurit missä tätä pakkoa toteutetaan, heittää Lauri Kuosmanen haasteen psykiatriselle hoitokäytännölle.

Asenteiden aaltoliikettä

"Pelko luo kuiluja ihmisten väliin, erilaisuuden, sairauden, vierauden, tuntemattoman pelko. Pelko jotakin kohtaan, jota emme voi ymmärtää, voimme sen nimetä, mutta emme sitä tunne."

- Jokainen, joka on työskennellyt psykiatrisessa yksikössä tietää yhteiskunnan näkemyksen aaltoilun. Välillä tulee tunne, että psykiatrisissa sairaaloissa pidetään turhaan ihmisiä lukkojen takana ja ammattilaisia syyllistetään, että miksi pidätte syyttömiä ihmisiä sairaalan lukkojen takana. Toisaalta taas tulee sellainen tunne, että psykiatrista tahdosta riippumatonta hoitoa on liian vähän. Useinhan tämä tulee keskusteluun silloin, kun joku psyykkisesti sairas tekee jonkun rikoksen, joka herättää paljon huomiota, kertoo Kuosmanen kokemuksiaan asenteiden heilahteluista.

Taitelija Olga Palomäki katsoo, että resurssien puute tekee myös psykiatrisesta sairaanhoidosta jähmeää ja hitaasti uudistuvaa.

YLE Akuutti- Pakkokeinoja käytetään liian väljin perustein. Niitä tulisi käyttää vain ääritilanteissa. Tahdonvastainen hoito - pakkohoito - on eräänlainen rikos potilaan ihmisyyttä kohtaan. Hänet voidaan ymmärtää väärin ja vapaaehtoisen hoidon sijasta määrätä pakkohoitoon, jossa potilaan oma tahto ja vapaudet jäävät taka-alalle, ja potilas joutuu alisteiseen asemaan. Laitostumisen vaara kasvaa ja normaaliin elämään palaaminen vaikeutuu. Tarve itsetuhoiseen käytökseen voi huomattavasti lisääntyä, painottaa Palomäki.

Siinä, että myös tahdonvastaisessa hoidossa olevilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa hoitoaan koskeviin päätöksentekoon ja kokea osallisuutta, on kyse pitkälle asenteista, ei niinkään resursseista.

- Tämä ei ole resurssikysymys, tämä on ihmisten parempaa hoitoa. Olen valmis tekemään paljon sen eteen, että ihmisiä pystytään hoitamaan paremmin, summaa Pekka Makkonen.

"Pelkäämme, jos jokin on vierasta, meissä asuu epäluulo. Kollektiivisen identiteetin luomisen tarve. Yhteiskuntamme luo toiseutta. Yhteiskunta luo normaaliuden rajat, standardisoi, etäännyttää elämästä ja kuolemasta. Kaikki inhimillinen uhkaa järjestystä."

Asiantuntijat:

PEKKA MAKKONEN, TtM, psykiatrinen sairaanhoitaja, suunnittelija. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Psykiatrian tulosalue, Halikon sairaala

LAURI KUOSMANEN, TtT, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

OLGA PALOMÄKI, kuvataiteilija.

Toimittaja: LEA FROLOFF

Ohjelman katkelmat Olga Palomäen animaatiosta 'Distortions - Vääristymiä', valokuvat 'Unohdetut' Tampereen ammattikorkeakoulu / Taiteen koulutusohjelma. Sitaattitekstit Olga Palomäki.

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 2.2.2016