Hyppää pääsisältöön

Paskalaki: käsikirjoitus

28.9.2009

MOT: Paskalaki


käsikirjoitus

(Kuvaa Aunesta raivaamassa tietä likakaivolleen)


Aune Kolhonen: ”Tuoll on se kaivo!”

”Kuinkas se nyt alko sillon ?”

Mika Töyrylä: (ääni, sivusta): ”Se alko sillä, kun ne esitti sen, et kun laki muuttuu, ni sen perusteellahan se alko”.

Aune Kolhonen:Juu niin, juu ... sitten tuli papereita sitten, tulivat tänne, kirjoittelivat”.

Kysymys Kolhoselle: Vetosivatko he tähän jätevesilakiin ?

Kolhonen: ”No en mie ajatellut ollenkaan myönteisesti, etten mie semmosii suinkaan yksinään tarvii”.

Kysymys Kolhoselle: Mutta laitoitte kuitenkin nimenne paperiin ?

Kolhonen: ”No mie sitten laitoin niin, kun en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä niin … Kun ei sitten ymmärrä noita asioita, tommosii, että …”

Otsikko: PASKALAKI


Juonto: Maaseudun asukkaat ovat helisemässä jätevesipuhdistamoja valmistavien yritysten myyntimiesten kanssa. Uusi jätevesiasetus vaatii heitä korvaamaan vanhat saostuskaivonsa uusilla puhdistuslaitteilla vuoteen 2014 mennessä.


Jätevesipuhdistamoja valmistavan firman myyntitykit työntyivät 81-vuotiaan Aune Kolhosen mökkiin viime kevättalvella. Myyntityön tuloksena Aune-mummo oli ostanut avaimet käteen toimituksena runsaat 7 000 euroa maksavan umpinaisen muovisäiliön jätevesilleen.


Sitä ennen hänelle oli jo tuputettu toisen valmistajan kemiallis-biologista pienpuhdistamoa 20 000 eurolla.


Kummallakin kerralla hätiin ehti mummon tyttärenpoika Mika Töyrylä estäen tekeillä olleiden kauppojen syntymisen.

Mika Töyrylä: ”Se purkaa tonne, toss menee iso oja, mikä tulee suolta ja se purkaa ne sinne. Tuoll on pieni tarkistuskaivo välillä, sielt menee salaojaputket sitte”.


Kysymys Töyrylälle: "Ja sinne menee vain sitten mummon jätökset, yhden hengen?"


Töyrylä: ”Kyllä yhden hengen jätökset”.


Toimittaja: Se ei ole todellakaan paljon.

Töyrylä: ”Mitä pyykkii vähän pesee ja vessas käy, ja mitä keittiös menee vähän vettä, ni hyvin vähäisii määriä”.

Toimittaja: Ei edes kylpyhuonevesiä ?

Töyrylä: ”Ei”


Juonto: 7,5 kuution umpisäiliötä voidaan pitää mummon jätevesiin nähden karkean ylimitoitettuna ratkaisuna. Puhumattakaan hinnasta, joka oli alennuksien jälkeenkin yli 7 000 euroa. Tarjouslaskelma tuherrettiin esitteen kanteen. (kuvaa)

Töyrylä: ”Se on aivan ylihinnoiteltu”


Juonto: Vastaavan umpisäiliön saa rautakaupasta alle 2 000 eurolla.


Pari vuotta sitten MOT tarkasteli haja-asutusalueiden suuren jätevesiuudistuksen lähtökohtia jaksossaan ”Hyttysenpäästö Itämereen”. Siinä kerroimme, että maaseudun ihmisten väitetään kuormittavan päästöillään ympäristöä kuusi kertaa raskaammin kuin kaupunkilaisten.


Pari katkelmaa vuoden 2008 ohjelmasta.

Matti Hiljanen: ”Se ei pidä kyllä paikkaansa, ei se täältä tonne vesistöön millään”.


Alpo Harjula: ”Se imeytyy maahan tähän”


Toimittaja: No mistä päättelet, että se imeytyy maahan ?


Harjula: ”No kun ei siellä ole sitä nestettä tuolla 10 metrin päässä!”


Mirja Järvinen: ”Että ei tässä vesistöihin varmasti tule minkäänlaista saastetta. Kyllä se tuonne luontoon se pieni saaste, mitä täällä pissapöntöllä käydään, niin että kyllä se näin on, että …”


Juonto: Tuolloin MOT:ssa näytettiin, että väitteet viemäriverkoston ulkopuolisen haja-asutuksen aiheuttamasta suuresta jätevesi- ja ravinnekuormasta vesistöille eivät kestä lähempää tarkastelua.


Ympäristöhallinto väitti, että maaseudun miljoona ihmistä tuottaisivat vuodessa 800 tonnia fosforia, josta yli puolet päätyisi vesistöihin niitä rehevöittämään. Osoittautui, että perustelut väitteelle olivat lähinnä mutu-tietoa.

Erkki Santala: ”Sitä ei ole niinkun semmosena laskentakaavana siellä itse tässä tavoteohjelmassa esitetty, mutta se sillon tämän potentiaalisen kuorman perusteella ja arvioiden suuruusluokkana, että siitä puolet, puolet jäisi matkan varrelle, niin sillon päädyttiin siihen, että noin 400 tonnia kuitenkin”.


Juonto: Suurin heikkous ympäristöhallinnon päättelyssä on oletus, että lähes kaikki saostuskaivosta poistuvan jäteveden fosfori valuisi suoraan vesistöihin, eli jokiin, järviin ja mereen.


Ympäristöhallinto ei paljonkaan ottanut huomioon sitä, että sakokaivosta ylivuotava vesi imeytyy yleensä maaperään tai ojanpohjaan ja fosfori sitoutuu maahiukkasiin ja kasveihin. Suoraan sakokaivosta veteen johtavia putkia ei nykyisin ole juuri missään.

Professori Heikki Kiurua: ”Kun fosforin tietää, kun se on vielä maankuoren oma alkuaine, joka hyvin herkästi tarttuu maarakeisiin, niin ei siitä pitäis, jos varsinkaan vähänkin pitempi on se virtausmatka ojassa, ni siitä ei juurikaan pitäis mennä mitään”.


Juonto: On ilmeistä, että vain pienen pieni osa maaseudun ihmisten vessapäästöjen ravinteista päätyy rehevöittämään vesistöjä, ehkä vain joitakin kymmeniä grammoja ihmistä kohti vuodessa.


Kuitenkin ympäristöhallinto syyllistää maaseutua väittämällä, että maalaisserkut kuormittavat 415 gramman vuotuisella fosforipäästöllään vesiä 6-8 kertaa raskaammin kuin kaupunkilaiset.

Väitteen suhteettomuuden tajuaa, kun laskee, että sen toteutumiseksi yli puolen miljoonan ihmisen pitäisi laskea kaikki jätevetensä putkea pitkin, sakokaivonkin ohittaen, suoraan vesistöön. (415 000 kg:0,8 kg = 520 000)


Niitä putkia ei ole kuitenkaan näkynyt.

Siirtymä Turuselle Artjärvelle


Juonto: Tällaisella kahden tai kolmen betonisäiliön muodostamalla saostuskaivolla käsitellään jätevedet yli 300 000 kiinteistöllä, jotka sijaitsevat viemäriverkoston ulkopuolella.


Nyt sakokaivo ei enää riitä ympäristöhallinnolle, ja vuoteen 2014 mennessä maaseudun väki on velvoitettu hankkimaan niiden tilalle paremman järjestelmän; pienpuhdistamon, maahansuodattamon, umpisäiliön tai niiden yhdistelmän.


Tällä hetkellä uskotaan, että suuri enemmistö aikoo ratkaista pulmansa hankkimalla sähköllä toimivan pienpuhdistamon. MOT:n pyynnöstä Itä-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys tutki parin pienpuhdistamon toiminnan.


Tero Myllyvirta: ”Joo’o”



Myllyvirta avaa isomman luukun.

”Siin taitaa olla kemikalipurkki vai ? Minkälainen tuoksu sieltä ?

Myllyvirta lukee pömpelin kannesta: ”Jätevesien etevin puhdistaja”.

Myllyvirta kysyy: ”Mitä Ecolatorin miehet sano ?”

Eeva Turunen: ”Ne sano et, ainakin tästä, että kun se tulee pakolliseksi, niin ehkä kallistuu. Ja tästä kotitalousvähennyksestä”

Myllyvirta: ”No puhuks ne siitä, mitä siinä pitää tehdä sitten ?


Turunen: ”No sanottiin, että se on niinko suhtkoht huoltovapaa niin vuoden, ja sit nää kemikaalit ja lisättävä …”



Juonto: Viisi vuotta sitten ympäristöministeri Jan-Erik Enestam esitteli valtioneuvostolle asetuksen haja-asutuksen jätevesiuudistuksesta. Silloin puhdistamoinvestoinnin keskimääräiseksi hinnaksi arvioitiin 3 000 euroa ja sen vuotuisiksi hoito- ja huoltokuluiksi 60 euroa.

Turunen: ”Vaikka hintaa oli, niin katsottiin, että sittenpähän se on kunnossa”.


Juonto: Eeva Turusen kahden hengen talouteen myyty puhdistamo maksoi asennuksineen 14 000 euroa. Puhdistuslaitosten hinnat ovat käytännössä osoittautuneet neljä - viisi kerta korkeammiksi kuin luvattiin. Asennustöineen pienpuhdistamo maksaa nykyisin yleensä yli 10 000 euroa ja sen käyttökulut vuodessa ovat 500 euron luokkaa.


Myös muiden vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannukset ovat nousseet jyrkästi. Vesiosuuskuntien liittymismaksut alkavat olla nekin 15 000 euron pinnassa.


Ympäristöministeriön kansliapäällikkö myöntää pienpuhdistamojen hintojen karanneen.

Hannele Pokka: ”Ne on korkeita hintoja ja varmaan aika lähellä totuutta, varsinkin näiden huoltokustannusten osalta. Tuota luokkaa ne ovat minustakin viime vuosilta olleet. Tuo 10 000 E tarkoittaa, että sit rakennetaan jotain todella isoa juttua, et jos puhutaan tästä imeytyskentästä, joka aika monessa tapauksessa palvelee, niin sittenhän kustannustaso on aivan toista luokkaa”.


Juonto: Ja millaisen puhdistamon kiinteistönomistaja saa tällä hinnalla ?


MOT:n aloitteesta pari itäuusmaalaista tuoretta puhdistamon omistajaa suostui siihen, että heidän laitteensa todellinen puhdistustulos mitattiin poistoputkesta ulos tulevasta vedestä. Jotkut myyntimiehet mainostavat sitä jopa juomakelpoiseksi.


Eeva Turunen: ”No ei siitä ole mitään ongelmia ollut. Kun sanottiin, että se on huoltovapaa ja katsotaan vaan, että ei punaiseks vihreä valo muutu. Toivottu, että se pelaa”.



Juonto: Yleensä kalliin puhdistamokaupan tehneet ihmiset ovat tyytyväisiä laitteeseensa. Siellä se hyrisee eikä huolta ole ollut. Jätteet vain katoavat jonnekin.

Tero Myllyvirta: ”Tää ei nyt ainakaan reagoi mitenkään tähän näin. Sen ilmastuksen pitäis alkaa työntää pieniä ilmakuplia tänne. Ei mitään reaktiota”.


Juonto: Osoittautuu, että vuoden käytössä ollut hieno puhdistamo on täysin aivokuolleessa tilassa. Se ei käynnisty, vuoden käyttöä varten ladattu puhdistuskemikaali on loppunut aikoja sitten ja biologisen puolen puhdistusbakteerit ovat todennäköisesti kuolleet.


Kallis puhdistamo toimi vanhanajan saostuskaivona.


Turunen: ”Sitten se pelaa sillä vanhalla systeemillä, kaislasuodatuksella jokeen”



Juonto: Näytettä ei saatu otetuksi.

Myllyvirta: ”Mut merkkivalo palaa, kaikki on kunnossa.”


Juonto: Tero Myllyvirran johtama Itä-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys on tutkinut laajemminkin pienpuhdistamojen toimivuutta kenttäolosuhteissa. Selvityksessä havaittiin, että yli kaksi kolmasosaa puhdistamoista ei täyttänyt asetuksen puhdistusvaatimuksia. Puolet puhdistamoista ei käytännössä yltänyt vaatimuksiin vesiensuojelun kannalta tärkeimmän ravinteen, fosforin poistamisesta.

Myllyvirta: ”Se johtuu siitä, että niitten vaatima huoltomäärä, jotta päästään sen asetuksen vaatimukseen, me on arvioitu, et se on noin kahdeksan tuntia kuukaudessa, joka päivä sitä pitäis seurata …”


Juonto: Samanlaisia tutkimustuloksia on kantautunut myös muualta Suomesta ja Ruotsistakin. Ministeriössä ei kuitenkaan ole menetetty uskoa pienpuhdistamoihin.

Pokka: Ei niistä voi sellaista johtopäätöstä tehdä, että meillä laiteluvilla asennetut laitteet eivät, toimisivat huonosti tai sopimattomasti. Vaan sellainen johtopäätös voidaan kyllä tehdä, että niitä ei välttämättä ole asennettu oikein, eli sitä suunnittelua, mitä olisi tarvittu silloin kun se tehdään se työ, niin sitä ei ehkä ole saatu tai käytetty. Ja sitten on kysymys tästä hoidosta ja huollosta. En allekirjoita noin kategorista väitettä.”

Myllyvirta : ” Kun tämä haja-asutusalueiden jätevesiasetus tuli, ni siinä nähtiin markkinareikä, ja nyt sitten markkinoidaan laitteita kovalla kiireellä, hyvinkin tehokkaasti ja jos sanotaan, että tää vaatii todella paljon, niinku, harrastusta ja joka päivä pitää tsekata jotain ja heti ku jotain menee rikki, täytyy selvittää se ja tehdä mittauksia, laskeutumismittauksia siell kylmässä pakkasessa, jotka voi kestää tunnin, kaks, niin kukaan tuskin ostais sellasta, mutta kun sanotaan, et tää on

helppohoitoinen …”



Juonto: Pienpuhdistamojen ongelma on myös niiden pieni koko. Suuri laitospuhdistamokin vaatii toimiakseen jatkuvan, tasaisen kuormituksen. Muutaman hengen talouksien tuotanto ei siihen tahdo riittää.


Jos perhe lähtee muutaman viikon lomalle ja jättää talonsa tyhjilleen, voi puhdistamon toiminnalle tärkeä bakteerikanta kuolla ravinnonpuutteeseen ja menettää puhdistuskykynsä.


Siksi matkalle lähtijöitä kehotetaankin pyytämään esimerkiksi naapuriaan käymään kerran päivässä kakalla heidän wc:ssään loman ajan.


Samasta syystä pienpuhdistamo ei sovellu vapaa-ajan asunnon ratkaisuksi.


***


Maaseudun talojen ja töllien omistajat ovat juuri nyt puhdistamopajojen myyntimiesten kovassa pommituksessa. Liikemiehet ovat haistaneet miljardien markkinakakun, joka lankeaa heidän jaettavakseen asetuksen määräämällä pakolla. Sen viipaleista on käynnissä kiihkeä kilpailu.


Päällekäyvintä markkinointia on harjoittanut oululainen Ecolator. Kuluttaja-asiamies on saanut yrityksen harhauttavasta toiminnasta toistakymmentä valitusta. Sen puolipakolla aikaansaatuja kauppoja on purettu viranomaisten avustuksella.

Pekka Koskelo: ”Olemme erittäin pahoillamme tällaisesta tapahtumasta ja kuluttajaviranomaisten toiminnasta olemme kiitollisia, että meille on saatettu tietoon ne, mitä siellä kentällä on tapahtunut. Meillä on tämmöiset erittäin tiukat eettiset ohjeet, joidenka mukaan meidän asiantuntijat siellä kentällä toimii”.


Juonto: Aggressiivisella myynnillään Ecolator valtasi lyhyessä ajassa yli puolet Suomen puhdistamomarkkinoista.

Koskelo: ”Mutta myönnän sen, että markkinoinnissa meidän olisi ollut syytä ottaa tähän ammattilainen. Me on tehty siellä virheitä, mutta olemme myös ottaneet opiksemme niistä”

Siirtymä Anttiloille


Pömpelin kansi avataan ja ihmetellään.

Liisa Anttila: ”No ihan hyvä, että ei oo mitään moittimista ollu tos pömpelis, että … (siirtymä sisään kylppäriin) ei siin oikeastaan muuta oo, kun että kattoo, että se aine on tuoll tuvan puolell, ja että se pelaa se pumppu siellä kaapissa”.


Arvi Anttila: ”No ei ainakaan mitään moittimista”



Juonto: Anttiloiden puhdistamo on tyypiltään biosuodin, jossa irtonaisille muovipylpyröille pitäisi kasvaa bakteerikerrostuma joka syö jätevedestä eloperäistä ainetta.

Juha Niemi: ”Tääkin suihkuttaa tän jäteveden ihan tälle pienelle alueelle vaan, ja nää on ihan, ihan käyttämättä täällä näin”.

Näytteenottoa

Liisa Anttila: ”No kaikkineen päivineen se oli, eiks se ollu jotain 12 000, kaikkineen päivineen tää ?”

Arvi: ”Kaksitoista tuhatta”

Liisa: ”Niin, 12 000 euroo”.


K: Mitä pidätte hinnasta, 12 000 E?”


Liisa Anttila: ”Se on kova, hirveä”.


Juonto: Tällä kerralla näytteen otto onnistuu ja jäämme odottelemaan laboratoriotuloksia.

Myllyvirta: ”Kaks, kolme miljardia euroa tulee maksamaan tämä näille, käytännössä kiinteistön omistajille, jotka asuvat siellä, se on valtavan paljon rahaa. Toisaalta ei oo mitään valvontaa, ja jos ei oo mitään valvontaa, niin tilanne voi olla se, että me ei juurikaan onnistuta näillä parantamaan tilannetta verrattuna siihen, että meillä on pelkät saostuskaivot”.


Juonto: ”Upota ja unohda” näyttää olevan useimpien ihmisten suhde jätevesipuhdistamoonsa. Kauppahinta on kuin suojeluraha, jonka maksaminen pitää viranomaiset loitolla.

Siirtymä


Vantaanjoen vesiensuojeluyhdistyksen tekemässä parikymmentä puhdistamoa käsittäneessä selvityksessä paljastui, että pienpuhdistamot poistivat fosforista keskimäärin vain 66 prosenttia, kun asetus vaatii vähintään 85 prosentin tulosta.


Kun otamme lähtökohdaksi aiemmassa MOT-ohjelmassa esitetyn laskelman, jonka mukaan sakokaivosta poistuu ympäristöön vuodessa henkeä kohti ehkä noin 150 grammaa fosforia, merkitsee 66 prosentin puhdistustulos, että pienpuhdistamo poistaa siitä 100 grammaa.


Kaikkien haja-asutuksen miljoonan ihmisen osalta se merkitsee 100 fosforitonnin poistumaa. 15 vuodessa fosforikuormaa leikataan 1500 tonnia.


Ja millä hinnalla tämä saavutetaan ?


250 000 pienpuhdistamoa a´10 000 euroa maksaa 2,5 miljardia euroa. 15 vuoden käyttökulut tähän päälle ovat pyöreästi 1,9 miljardia. Siis maaseudun ihmisten fosforinpoiston kulut 15 vuoden ajalta ovat yhteensä 4,4 miljardia euroa. Ydinvoimalan hinta.


Yhden poistetun fosforikilon hinnaksi tulee lähes 3 000 euroa, ja yhden gramman vähennys maksaa kolme euroa.


Maaseudun kodeilta peritään siis yli kolme euroa kakka- ja pissaveroa päivässä. Ilman eduskunnan säätämää lakia.

Siirtymä


Juonto: Entä minkälaisen ympäristöhyödyn saamme miljardiuhrauksen vastineeksi ?

Myllyvirta: ”Tää haja-asutusjätevesien asetushan sanoo vain siitä, paljonko pitäis saada jätevesistä pois ravinteita, mut ei lainkaan siitä, mitä niille ravinteille pitäis tehdä …”


Juonto: Perinteisesti maaseudulla on pyritty käyttämään kaikki ravinteet tarkoin hyödyksi. Niin eläinten kuin ihmistenkin lanta levitettiin pelloille ruokaa tuottamaan, huussien makit ja sakokaivojen lietteet.


Maaseudun jätevesiuudistuksessa viimeisetkin ihmisen tuottamat ravinteet pyritään saamaan pois kierrätyksestä. Systeemi perustuu edelleen sille, että ihmisuloste ja puhdas vesi ensin sekoitetaan, ja sen jälkeen ne erotetaan toisistaan suurin kustannuksin. Ja siinä välissä ne vielä yhdistetään kunnan puhdistamolla teollisuuden päästämiin raskasmetalleja sisältäviin jätevesiin, mikä tekee puhdistuslietteen käytön lannoitteena vaikeaksi.


Arvokas luonnonvara fosfori päätyy tässä ketjussa lopulta kaatopaikalle sekä viherrakennuksen materiaaliksi, ei ruuan uustuotantoon, kuten pitäisi. Moottoriteiden pientareilta osa fosforista valuu vielä vesistöihin.

Myllyvirta: ”No me ollaan siinä tilanteessa, että viidenkymmenen vuoden päästä, jolloin lannoitefosfori louhittavissa määrin alkaa loppumaan, niin ihmiskunta tulee olemaan valtavan suurissa vaikeuksissa. Ja tavallaan tää haja-asutuksen jätevesiasetus niin on, on vanhahtava, koska nyt pitäis ottaa huomioon se, että pääasia pitäs kiinnittää siihen, että fosfori saadaan kiertoon, muutkin ravinteet saadaan kiertoon, sillon on hyvä vaikutus vesien rehevöitymistilanteeseen ja se tulis pelastamaan niinkun tulevaisuuden ihmisten ravinnontuotannon, ja jos näitä asioita ei oteta huomioon, niin ei tätä voi kutsua kestäväks kehitykseks missään nimessä”.


Spiikki: Ravinnekiertoa edistävä, asetuksen vaatimukset täyttävä järjestelmä on olemassa, aivan käden ulottuvilla. Se perustuu WC- vesien ja harmaiden pesuvesien erottamiseen toisistaan sekä niiden erilliseen käsittelyyn. Sitä ympäristöhallinto ei vain jostakin syystä suuremmin mainosta.


Siirtymä Särkelän vessaan:


Särkelä: ”Ideana tässä on ylöspäin kupera palloventtiili, jossa on kumitiiviste. Siinä on nytten suurin piirtein pari desiä vettä. Käydään hädällä, aamulla yleensä samalla tulee virtsakin. Sen jälkeen kun on tarpeet tehty, siihen ei tarvitse lisätä vettä. Jos haluaa välttämättä lisätä vettä, se sujuu helposti täältä pedaalista, voidaan vähän lisätä, sen jälkeen painaa, ja homma on selvä”.

Siirtymä talon alle

Särkelä: ”… tätä putkea myöten ulosteet ja virtsa kulkeutuu sitten tähän takana olevaan, talon alla sijaitsevaan finnfoamilla eristettyyn umpisäiliöön. Tää on kooltaan 3 000 litraa ja tyhjennysväli tulee meidän kulutuksellamme noin kerran vuodessa.”


Juonto: Ympäristöasiantuntija Asko Särkelän 4-henkisen perheen käymälässä on alunperin matkailuautoihin ja veneisiin suunniteltu, vähän vettä käyttävä istuin. Se vie alle puoli litraa vettä käyttökertaa kohti. Saman verran kuluttavat myös junista ja lentokoneista tutut alipainekäymälät, jotka sopivat nekin asumiskäyttöön.


Särkelä: ”Normaali vesivessa käyttää 6-9 litraa/polkaisu vettä. Mä säästän tällä käymäläjätevesien määrää, pienennän sitä 1/20 osaan”.



Juonto: Pieni vedenkulutus mahdollistaa käymäläjätteen säilömisen umpisäiliöön ilman että sitä tarvitsee tyhjentää tuhkatiheään. Riittää kun loka-auto vie sisällön kunnalliseen puhdistamoon kerran vuodessa alle sadan euron hinnalla.


Särkelä: ”Laite on pelannut aivan täydellisesti, noin 5 vuotta ollu käytössä”.



Juonto: Tästä kuvasta näkyvät jätevesiasetuksen määräämät puhdistusvaatimukset. Käymäläjätteen eliminointi suljetussa järjestelmässä riittää jo käytännössä täyttämään ne. Ulosteet ja virtsa kun sisältävät jo lähes kaiken viemärivesien ravinteista ja haitta-aineista.


Käymälävesien erilliskäsittely antaa jo sellaisenaan paremman ja luotettavamman puhdistustuloksen kuin mikään muu järjestelmä. Pesuvesiin ei sen jälkeen kannata paljon ruutia tuhlata. (grafiikkaa)


Lisäksi puhdas wc-jäte sopii käsittelyn jälkeen hyvin kierrätettäväksi lannoitekäyttöön, koska teollisuuden päästöt eivät ole sitä saastuttaneet.


Ja mitä tehdä harmaille vesille ?

Särkelä: ”… vesi ei tule satojen litrojen pulsseina, kuten näissä pienpuhdistamoissa, vaan tälleen pikkuhiljaa liruttamalla biologisesti aktiiviseen maaperään, ja luonto pystyy kyllä sen jälkeen hoitamaan hommat, sen mikä tästä jäljellä enää on.”


Spiikki: Pesuvedet Särkelä puhdistaa pienessä harmaavesisuotimessa. Pesuvesien fosforipitoisuus on nykyisin hyvin pieni, sillä saippuat, shampoot ja käsitiskiaineet eivät nykyisin sisällä lainkaan fosforia, ja pyykkipulvereistakin fosfaatit piakkoin kielletään.

Särkelä: ”Tää on kaikista mun nähdäkseni melkein halvin ratkaisu, mitä voi olla, sekä hankinta että käyttökustannuksiltaan. Tämä pytty maksaa n. 400 E, normaali pytty maksaa varmaan 2-300 E, elikkä ei eroa siitä laisinkaan. Tommonen umpisäiliö maksaa 1 300 E ja sen asennuskulut ei oo juuri mitään. Sitten toi harmaavesijärjestelmä, sakokaivot ja tämmönen harmaavesisuodin, niin 2 000, yhteensä varmaan jotain 4 000 E. En tiedä päästäänkö millään muulla järjestelmällä halvempaan systeemiin”.

Siirtymä Anttiloille




Toimittaja: ”Päivää taas …”



Toimittaja: "Tänään sain tosiaan tuolta nää tulokset ja tästä ilmenee, että fosforin osalta, niin että kun pitäis olla 85 prosentin poisto, niin että se pitäis pystyä siihen 85 prosenttiin, niin tästä teidän näytteestä, niin 62 % se on poistanut. Ja vielä huonompi tulos on typen osalta, että kun pitäis päästä 40 prosenttiin, niin tää oli 5,5 %”.


Arvi Anttila: ”Mie en oo tyytyväinen enää, siihen”.


Liisa Anttila: ”En minäkään oo nyt oikein tyytyväinen noihin tuloksiin. Kyllä sen pitäis periaatteessa toimia, sillä hinnalla”.



Juonto: 12 000 euroa putsaristaan maksaneet Anttilat olivat mielestään hoitaneet pömpeliään huolellisesti, mutta laite ei saavuttanut asetuksen vaatimia puhdistustuloksia yhdenkään haitta-ainelajin kohdalla.

Särkelä: ”Ja tää on niin kuin todettu meidän niin kuin tutkimuksessakin, että periaatteessa ne voisivat jossain määrin pelata, mutta käytännössä eivät”

Siirtymä lehmälaitumelle


Juonto: Kolmekymmentä tällaista lehmää tuottaa lannassaan 650 kiloa fosforia vuodessa. Sen isäntä saa muitta mutkitta levittää lannoitteeksi pellolle.


Mutta kun isäntä ja emäntä yhdessä tuottavat puolitoistakiloa samaa fosforia omissa päästöissään, sitä kohdellaan kuin supermyrkkyä. Sitä ei enää saa levittää pellolle, vaan isäntäparin on käytettävä melkoisia summia rahaa sen eliminoimiseen.

Siirtymä


Palataan vielä siihen 66 prosentin fosforiosuuteen, jonka pienpuhdistamot keskimäärin pystyivät poistamaan. Mitä sille tapahtuu ?


Se kuljetetaan lietteenä loka-autolla kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle puhdistettavaksi toiseen kertaan. Siellä saadaan fosforista pois 95 prosenttia. Loput viisi prosenttia jää jäteveteen.


Se on 26 grammaa ihmistä kohti vuodessa, siis kukaties osapuilleen sama määrä, kuin millä maaseudun ihminen kuormittaa nykyisin vesistöjä.


Ja mitä sille tapahtuu ?


Se pumpataan putkea pitkin suoraan vesistöön.


***


Jätevesiuudistuksen 10 vuoden siirtymäajasta on jo puolet kulunut, mutta vasta kymmenesosa maaseudun kiinteistöistä on tehnyt tarvittavat parannukset jätevesijärjestelmäänsä.

Hanelle Pokka: ”Mutta neuvontaa varmaan niille ihmisille, jotka miettii, että kannattaako tässä mitään tehdä. Ja kustannuksista myös ihan selkeitä lukuja, että mitä tää nyt sun kohdallas maksais.


Juonto: Ympäristöministeriö on kutsunut entisen kansliapäällikkönsä Lauri Tarastin selvittämään takkuun mennyttä jätevesiuudistusta. Tarasti antaa suosituksensa vuoden lopussa.

Myllyvirta: ”Monet ihmiset on sanonu, et joo, kyl sinne joku systeemi täytyy sitten laittaa, et ei sil oo välii minkälainen se on. Ja meidän haastattelujen perusteella, mitä on haja-asutusväen kanssa oltu, niin neljännes , kolmannes sano, että ne ei tuu laittaa tikkua ristiin, et niin paljon jengiä ei vankilaan Suomessa samaan aikaan laiteta”.

LOPPU