Hyppää pääsisältöön

Imetys - milloin kannattaa vierottaa?

Imetys, imetyksen jatkaminen ja vieroitus. Kuva: Arja Lento, YLE Kuvapalvelu

Kysymys:

Olen miettinyt imetyksen merkitystä. Tein itse aika paljon töitä, jotta sain imetyksen onnistumaan. Nyt tuntuu, että koko lähipiiri hehkuttaa pulloruokinnan helppoutta ja kätevyyttä, kun se ei sido äitiä niin paljon lapseen. Yötkin pulloruokituilla ovat parempia ja vauvat nukkuvat jo omissa huoneissaan, meillä edelleen perhepedissä (jota myös ihmetellään lähipiirissä).

Mietin, onko järkevää vielä jatkaa imetystä (vauva 7 kk) vai pitäisikö nyt vaan lopettaa ja siirtyä "helpompaan elämään"?

Vastaus:

Kun sain esikoiseni, olin kaikkein yllättynein juuri siitä, miten vaikeaa imetys aluksi oli ja miten paljon se puhutti lähipiiriä. Sain kuulla kommentteja niin syöttöasennosta, -ajasta, imetyksen kestosta kuin maidon määrästä. Ja rintojen koosta. Hehku siinä sitten äidin ylpeyttä vaikeasti alkanen imetyksen vihdoin sujuessa!

Maailmassa on kuitenkin vain yksi ihminen, jonka mielipidettä imetyksestä sinun kannattaa kuunnella: oma vauvasi.

Jos mietit vierotusta, arvioi onko vauvasi siihen valmis. Nauttiiko hän rinnasta? Onko hänelle jo kehittynyt korvaavia ruokailutapoja? Tarvitseeko hän vielä rinnasta saamaansa turvaa ja lohtua? Onko hän kehittänyt luottamuksellista suhdetta myös toiseen vanhempaan tai muuhun lähipiirin aikuiseen, vai elääkö vielä ”äidin varassa”? Onko hänen elämäntilanteensa niin turvallinen, että hänellä on voimia uuden opetteluun? Onko hän terveenä? Onko hänellä odotettavissa lähiviikkoina muita suuria muutoksia, kuten ero vanhemmista, päivähoidon aloitus, muutto, uusi sisarus, leikkaus?

Terve, jo ulkomaailmaan suuntautunut, toiseenkin aikuiseen (yleensä isään) hyvän suhteen luonut, reippaasti kiinteätä ruokaa syövä ja tasaisessa elämäntilanteessa oleva lapsi voi vierottua turvallisesti; silloinkin vähitellen, lapsen tarpeita kuunnellen, sekä äidin läsnäolon ja hoivan muulla tavoin vahvasti turvaten. En suosittele ”rinnasta-irti”- risteilyjä tyttöporukalla, samalla kun vauva kotona ihmettelee mihin katosi sekä rinta että äiti.

Vauvan - ja isommankin lapsen - läheisyyden tarve on suuri, ja vaihtelee vielä kehitysvaiheiden ja elämäntilanteen mukaan. Tämä pätee nukkumisjärjestelyihinkin. Jos lapsi nukkuu hyvin omassa huoneessaan ja saa päivällä riittävästi läheisyyttä, on tapa mielestäni ihan hyvä. Jos lapsi selkeästi kaipaa yöllistä läheisyyttä ja vanhemmat saavat riittävästi nukuttua perhepedissä, on tapa mielestäni ihan hyvä. Kuunnellaan lastemme tarpeita!

Kommentit ”pulloruokinnan helppoudesta, koska se ei sido äitiä niin paljon”, ovat yleisiä, mutta lapsen näkökulmasta huolestuttavia. Imetys ei tietenkään aina onnistu, vaikka äiti ja vauva sitä molemmat toivovat. Siitä ei kannata kantaa syyllisyyttä. Vauvalle on tärkeintä, että hänen nälkäitkuunsa vastataan, ja että ruokailuun liittyy hoivaa, läheisyyttä ja turvaa. Toisin sanoen: vaikka vauva osaisi pidellä itse pulloa sitterissä istuessaan, hänen kehitykselleen on tärkeätä, että pullomaidon syöttää sylissä pitäen hoivaava aikuinen. Samoin: pullosta syövää vauvaa ei voi jättää muille hoitoon yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin rinnasta syövääkään. Ruokailutavasta huolimatta pienellä lapsella on vahva tarve hoitavan vanhemman (lähes) jatkuvaan läsnäoloon.

Eli: hoivaa omaa vauvaasi juuri sillä tavalla, kun itse tunnet hänen tarvitsevan. Ei ole mitään kiirettä astua ”helppoon” elämään, jos lapsen turvallisuuden tunne siitä kärsii. Onnellisia läheisyyden hetkiä sinulle ja vauvallesi!

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantaja.

 

Lisätietoja:

Imetyksen tuki ry

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus