Merenneito ja Nordean pojat: käsikirjoitus

MOT: Merenneito ja Nordean pojat


Yle TV1, ensiesitys maanantaina 12.10.2009 kello 20:00

Kuulutusteksti: ”Nousukauden aikana suomalaiset pankit kauppasivat sijoittajille ’pääomaturvattuja’ joukkovelkakirjalainoja. Harva ymmärsi, että pankkikielessä pääomaturva ei kuitenkaan tarkoita pääoman olevan turvassa. MOT kertoo nyt tarinan pankista, sen asiakkaista ja Merenneidoksi nimetystä lainasta, jonka koko pääoma katosi finanssikriisin myötä taivaan tuuliin.”



MOT-tunnus

Intro: 1960-luvun alun mustavalkoista arkistofilmiä, jossa poltetaan setelinippuja Suomen Pankin uunissa.

Alkuperäinen juontoääni: ”Meitä on kehotettu säästämään seteleitämme. Tuhannen, viidensadan ja sadan setelin nippuja... täällä ei pelatakaan napilla. Aijaijaijaijaijai, oikein pahaa tekee, kun tätä touhua katselee.”


Jakson otsikko: Merenneito ja Nordean pojat



Juonto, toimittaja Magnus Berglund: Nordean yksityispankki oli pitkään houkutellut eläkkeelle siirtyvää pariskuntaa asiakkaakseen. Kun heillä vihdoin oli aikaa, he menivät kuuntelemaan Nordean ehdotuksia. Pariskunta ilmoitti tilaisuudessa, että he eivät halua menettää pääomiaan. ”Emme halua ottaa minkäänlaisia riskejä – Onko teillä sellaisia sijoitustuotteita?” – Vastaus kuului: ”Kyllä löytyy”.


Ensimmäinen tuote, jota tarjottiin oli Nordea Mermaid, Merenneito. Pariskunta ihmetteli Nordean intoa myydä juuri tätä joukkovelkakirjaa, ja sitä, että päätös piti tehdä nopeasti - ennen kuin tavara loppuu. Korko oli kuusi prosenttia vuodessa, ja sijoitusta myytiin riskittömänä.


Kului kolme vuotta. Tänä kesänä koko pääoma oli menetetty. Kymmeniätuhansia euroja.


Jari Ohrankämmen, myyntijohtaja, Nordea: ”No meidän kaikki sijoitusneuvonta lähtee siitä, että me selvitetään ensin se asiakkaan sijoittamisen tavoite, riskitaso ja sijoitusaika ja sitä kautta sitten tehdään asiakaskohtaisia ehdotuksia, että mikä on kullekin asiakkaalle sopivaa.”

MOT, toimittaja Magnus Berglund: ”Nää tapaukset, joiden kanssa mä oon keskustellu, niin he ovat selvästi ilmaisseet, että he eivät halua menettää pääomiaan, he eivät ole riskinottajia. Miksi heille on myyty tätä?”

Ohrankämmen: ”Niin kuin mä totesin, että me lähdetään aina siinä sijoitusneuvonnassa siitä, että me selvitetään sen asiakkaan tavoitteet ja riskinsietokyky ja sen mukaan katsotaan asiakkaalle oikea ehdotus. Tän tuotteen myynti, myynnin osalta, niin me ollaan erittäin selkeästi tuotu esille, että tähän liittyy tää riski, niin kuin äsken, äsken todettiin, että vaikka se riski olisi pieni, niin se on olemassa.”


Juonto: Nordean myyntiesite ei kerro, että Merenneito on CDO-laina. CDO on sijoitusammattilaisille kehitetty todella monimutkainen tuote. Tässä paketissa rahaa oli sijoitettu sataan eri yrityslainaan. Seitsemän näistä firmoista meni konkurssiin. Seitsemän konkurssia sadasta johti siihen, että koko sijoitettu pääoma menetettiin. Tämä oli monelle Nordean säästäjälle järkytys.


Stig Dahlström on helsinkiläinen kirjanpitäjä. Hän sijoitti 30.000 euroa Merenneitolainaan. Hän on äärimmäisen pettynyt pankin tapaan myydä tuotetta.

MOT: ”Miksi tämä tuote kuulosti niin hyvältä?”

Stig Dahlström, kirjanpitäjä: ”Koska se oli uusi, koska siin oli korkea korko, koska siinä tuota noin sanottiin, että tää on riskitön.”


Juonto: Merenneitoa markkinoitiin Dahlströmille Nordean suuressa asiakastilaisuudessa. 1 500 suomalaista sijoitti tähän lainaan yhteensä 140 miljoonaa euroa. Pääoma on nyt nolla euroa, eli koko sijoitus on menetetty.


Myyntiesitteessä ei kerrota että laina on CDO. Siinä lukee että laina on Mermaid-tyyppinen. Mermaid ei ole juridinen termi. Se on pankin keksimä myyntinimi.

Grafiikka:
A. Mermaid = Merenneito

B. ”Merenneidot ovat valmiita menemään hyvin pitkälle saadakseen ihmismiehen kiinnostumaan itsestään ja näin saamaan vastarakkautta, mutta samalla he usein tietämättömyyttään aiheuttavat miehen tuhon” (Wikipedia)


MOT: ”No se oli tällanen CDO- laina niin, niin miten ymmärsit että se toimii?”

Stig Dahlström: ”En ymmärtänyt. Luotin pankkineuvojaani. En ymmärtäny itse, mikä on CDO. Nyt olen sitten jälkeenpäin saanut tuota noin esitelmän siitä, mikä on CDO – ja tota noin, jos mulla olisi ollut silloin kaikki tämä tieto mikä mulla nyt on, en olisi merkinnyt näitä.”

(Kuvaa liituraitamiehistä Helsingin Aleksanterinkadulla)


Juonto: Yhdelle asiakkaalle Merenneitoa myytiin vetoamalla pankin asiantuntijoihin: ”Pojat sanoi, että tää on hyvä”. Pojilla tarkoitettiin ilmeisesti sitä väkeä, joka liikkuu lounasaikaan Helsingin keskustassa.


MOT on konsultoinut alan ammattilaisia siitä, miten Merenneitoa on oikein rakennettu. Heillekään ei täysin avaudu miten pitkälle lainaketju on rakennettu. Ammattilaisten tuomio on, että tavallisille säästäjille CDO:ta ei olisi pitänyt myydä.


Arvopaperilautakunta käsittelee tänä syksynä kymmeniä Merenneitotapauksia. Nordean asiakkaat kertovat, että heille on markkinoitu ja myyty pääomaturvattua, turvallista tuotetta.

Satu Kouvalainen, esittelijä, Arvopaperilautakunta: ”Jotkut ovat kovin suuttuneita ja ovat tuota kyllä sitä mieltä, että tässä käytetään nyt sitten, he käyttävät kaikki mahdolliset keinot saadakseen tämän asian oikeudenmukaisesti ratkaistua. Kysymys ei välttämättä ole heilläkään siitä rahasta, koska asiakasryhmänä on ollut varakkaita ihmisiä, vaan kysymys on siitä oikeudenmukaisuudesta, että miten heille on tää tuote myyty, ja moni on aika, tai kenen kanssa minä olen keskustellut, niin ovat kohtuullisen loukkaantuneitakin tilanteesta. Että se raha ei enää ole ollutkaan siinä se määräävä tekijä joka vie tällä hetkellä tätä asiaa eteenpäin tää korvaus, vaan se että kuinka tilanteessa on toimittu, kuinka pankki on toiminut ja kuinka he ovat luottaneet siihen kokonaistilanteeseen.”


Juonto: Kohderyhmä oli sellaiset asiakkaat, joilla on yli 250 000 euroa varallisuutta. Jos esimerkiksi suurempi perintö tuli tilille, niin Nordea tarjosi Merenneitoa turvallisena, riskittömänä sijoituksena, jos 4-6 prosenttia kelpasi.


Juonto: Merenneitoon sijoittaneiden joukossa oli ihmisiä eri puolilta Suomea. Myös jotkut eläkesäätiöt ja yritykset tekivät isoja sijoituksia. Yksittäisten henkilöiden menetykset ovat kymmeniätuhansia, satoja tuhansia. Joukossa on jopa miljoonien menetykset.

Mikko Ayub, sijoitustuotejohtaja, Nordea: ”No, jos ajatellaan yksinkertaisimmillaan, mitä tässä sijoittajat on tehny: Sijoittajat on ottanu luottoriskiä sadan viiteyhtiön salkussa. Noin puolet näistä on ollu amerikkalaisia, noin puolet eurooppalaisia, ja kansainvälisen luottokriisin myötä osa tästä luottoriskistä on realisoitunut sijoittajille. Siitä, miten sitä sijoittajille on myyty ja minkälaisilla materiaaleilla, varmasti Jari pian vastaa.”

MOT: ”Moni asiakas tässä kertoo, että se, että he ovat saaneet sen esitteen käsiinsä oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun paperit on jo allekirjoitettu. Se myynti on ollut PowerPoint-esitelmää ja tota myyntipuhetta ja että se esite siis on tullut varsin, aivan liian myöhään. Miten se on mahdollista?”

Jari Ohrankämmen: ”No, meillä on tietty tapa, miten me näitä sijoitustuotteita myydään, ja se ei tietenkään perustu mihinkään yksittäiseen esitteeseen tai PowerPoint-materiaaliin, vaan se käydään se kokonaisuus läpi. Mun käsityksen mukaan varmasti on voitu käyttää jotain esitysmateriaalia ja tätä esitettä siinä samassa, ja sitten on nää paperit allekirjoitettu. Tämä on meidän prosessi, millä tätä asiaa, näitä tuotteita myydään.”

(Kuvaa perunalastutehtaasta, sipsejä liukuhihnalla)


Juonto: Neljä vuotta sitten Nordea houkutteli Ahvenanmaalaista perunalastumiljonääriä Sture Carlsonia asiakkaakseen: ”Tuo meille 6 miljoonaa, niin rakennetaan vähäriskinen salkku”. Tuotoksi luvattiin seitsemän prosenttia vuodessa. Puolet salkusta, se turvallinen osa salkusta olisi Merenneitoa.


Nordean ja Carlsonin onneksi hän sijoitti vain 300 000 Merenneitoon. Nyt ollaan käräjillä. Carlson uskoi, että pääomaa voisi menettää vain jos Nordea menee konkurssiin.


Haastehakemuksesta saa sen käsityksen, että myös Nordean paikallinen johtaja uskoi pääoman olevan turvassa. Vielä siinä vaiheessa kun Merenneito oli menettänyt vain osan pääomastaan, Nordean johtaja rauhoitteli Carlsonia, että pääoma on turvassa. Carlson sijoitti 200 000 lisää toiseen Merenneitoon. Nordean hyvät neuvot tulivat kalliiksi.


Johan Hultkrantz on yksityinen sijoitusmeklari. Hän varoittaa omia asiakkaitaan pankkien sijoitusneuvonnasta.

Johan Hultkrantz, sijoitusmeklari: ”Det låter som att det finns element i produkten som är långt inbakade och bakom kulisserna, som varken försäljarna som har sålt det här eller köparna som har köpt det här har känt till på förhand. Att det finns element i produkten som har varit klart okända när det har kommunicerats för ett par år sedan.”

("Kuulostaa siltä, että näissä tuotteissa on kulissien takana sisäänleivottuja elementtejä, joista sen enempää myyjät kuin sijoittajatkaan eivät ole olleet tietoisia etukäteen. Nämä elementit ovat olleet selvästi epäselviä silloin kun myynneistä on keskusteltu muutama vuosi sitten.”)


Juonto: Stig Dahlström sijoitti 30 000 euroa viideksi vuodeksi Merenneitoon. Korkoa tulisi kolmen kuukauden välein, ja koko pääoma maksettaisiin takaisin vuonna 2011. Kaikki näytti hyvältä.


Stig Dahlström: ”Siinä meni monta vuotta. Vuonna 2008 syksyllä olin sitten saanut uuden pankkineuvojan, ja tämä uusi pankkineuvoja soittaa minulle eräänä päivänä ja kertoo, että mul on vähän huonoja uutisia, että tuota noin, koskee näitä Mermaideja, että niistä ei enää o kun neljäkymmentä prosenttia arvosta jäljellä. Ja mä sanoin että mitä! Enhän minä voinu sellaista edes arvata. – Järkytyin. Kerta kaikkiaan, järkytyin. Se oli suuri järkytys, siis minun – siis jos ajattelee, että kuinka paljon ihmiset siihen aikaan ansaitsivat kuukausipalkkaa, ja jos niistä rahoista sitten säästää jotakin ja kaikki menee, ni kyllähän se on järkytys, se on ihan selvä – ja näin tapahtui.”

MOT, kysymys Arvopaperilautakunnan Kouvalaiselle: ”Tätä on myyty pääomaturvattuna tuotteena?”

Satu Kouvalainen: ”Kyllä, ja edelleenhän meillä myydään pääomaturvattuina. Se on sitten eri asia mitä asiakkaat mieltää, ja mitä halutaan kertoa, että mikä on pääomaturvaus. Onko se kaikissa tilanteissa takaisin saatava pääoma vai onko siinä joku riski? Siis ehdoissahan lukee, että lainalla ei ole vakuutta, mutta jos tietysti tavalliselle sijoittajalle sanotaan pääomaturvattu, niin täytyykö hänen sitten ymmärtää että siinä on tietty riski. Täähän on se asia josta alalla nyt keskustellaan, tää on terminä erittäin vaikea.”


Juonto: Finanssivalvonta valvoo pankkien myyntiä ja markkinointia. Nyt täysin arvottomaksi muuttunutta Merenneitoa myytiin kolme vuotta sitten. Finanssivalvonta on vasta viime kesäkuussa julkistanut tiedotteen, jossa lukee yleisellä tasolla, että ”arvopaperien riskittömyyteen viittaavat väittämät tai sanonnat, joita ei perustella, ovat harhaanjohtavia”.

MOT: ”Miten harhaanjohtavaa pitää olla, että finanssivalvonta todella tarttuisi siihen ja tekisi esimerkiksi rikosilmoituksen?”

Jarmo Parkkonen, osastopäällikkö, Finanssivalvonta: ”Kyllä yleensä puhutaan, sitten on esitetty selkeästi totuuden vastaista tietoa tai sitten on, tää harhaanjohtavuus on erittäin räikeää, sitä on jatkunut pitkän aikaa, niin silloin tietysti puututaan. Sitten täytyy myös muistaa se, että täytyy olla selkeä kuva siitä, mitä todella on tapahtunut. Mutta kyllä niin kuin näitä asioita, mitä nyt tossa tiedotteessakin tuotiin esille, niin niitä on tuotu säännönmukaisesti eri palveluntarjoajille eri aikoina, että kyllä tää on ollu meillä vakioagendana jo useamman vuoden ajan.”


Juonto: Finanssivalvonta on siis tiennyt jo useamman vuoden ajan, että tällaisia tuotteita on myyty harhaanjohtavasti. Jos jotain muuta tavaraa myytäisiin yhtä harhaanjohtavasti, se täyttäisi petoksen tunnusmerkit. Se johtaisi rikosilmoitukseen. Mutta Finanssivalvonta kirjoittaa lehdistötiedotteen, kun Nordean asiakkaat ovat menettäneet 140 miljoonaa euroa.

Satu Kouvalainen, Arvopaperilautakunta: ”No se on osa tätä keskustelua, miten tullaan jatkossa markkinoimaan pääomaturvattuja tuotteita. Tää tulee muissakin sijoitustuotteissa meillä tämän syksyn aikana esille, ja mä uskon että me varmaan opitaan paljon markkinointiin liittyvistä asioista tässä vaiheessa, kantapään kautta valitettavasti. Toisaalta ihmiset oppivat ehkä olemaan tarkempia, mutta toisaalta voidaan tätä koulutuspuolta lähteä korostamaan, että saataisiin sinne sitä rohkeutta ja sijoittajan suojaa, jo kertoa etukäteen se tuotteen oikea laatu.”

Johan Hultkrantz, sijoitusmeklari: ”För mig låter det på följande sätt, att dehär rådgivarna inte är rådgivare utan mer försäljare. Det är kanske 80% försäljning och 20% rådgivning, och det innebär också då att dom inte har fått tillräckligt bra utbildning och skolning internt inom organisationen, där man inte känner till dom här totala riskerna. Många av Mermaidprodukterna, enligt vad kunderna har berättat mig, så har man utlovat en totalränta på ungefär 8-10%. Då bör en seriös rådgivare inse att här finns riskelement inbakade på nå’t sätt.”

(”Minun tulkintani on seuraava: nämä pankkineuvojat eivät ole neuvonantajia vaan enemmänkin myyjiä. Heidän toiminnassaan on kyse 80-prosenttisesti myynnistä ja 20-prosenttisesti neuvonnasta, ja tähän liittyy se, ettei heille ole annettu organisaation sisällä riittävän hyvää koulutusta kokonaisriskeistä. Monista merenneito-tuotteista asiakkaat ovat kertoneet minulle, että niistä luvattiin kahdeksan-kymmenen prosentin tuottoa. Silloin pitäisi kyllä asiallisen neuvonantajan tajuta, että siihen on tavalla tai toisella leivottu riskejä sisään.”)

Mikko Ayub, sijoitustuotejohtaja, Nordea: ”Laina ei sinänsä ole tuottanut Nordealle mitään. Nordea on ollu tässä järjestäjänä, jossa sijoittanut on toisaalta ottanu luottoriskiä ja toisaalta on ollu toisia sijoittajia, jotka on luopunu luottoriskistä. Nordea ei sinänsä ole ollut tässä osallisena sijoittajana tai muuten tuottoa saavana osapuolena. Nordea on ottanut siitä tietysti normaalin strukturointipalkkion vuonna 2006, kun laina on liikkeeseen laskettu.”


Juonto: Pankki ilmoittaa siis, että se sai 700 000 euron palkkion tästä Merenneidosta. MOT ei ole asiantuntijoidenkaan avustuksella pystynyt avaamaan Merenneitoa, niin että voisimme kuvata mihin miljoonat katosivat. Tai paljonko se yhteensä on tuottanut pankille.

MOT: ”Mulle on syntynyt sellainen kuva, että siis Mikon porukka kehittää hirveästi erilaisia tuotteita ja sitten myyntiorganisaatio laitetaan myymään tätä tavaraa asiakkaille. Mutta riittääkö, siis hiffaako, ymmärtääkö myyntiporukka, että mitä he ovat myymässä aina?”

Jari Ohrankämmen: ”Kyllä. Siis me lähdetään siitä, että meillä on aika perusteellinen, me toimitaan erittäin systemaattisesti tämmöisissä asioissa. Me ollaan kuitenkin aika iso toimija tässä, meillä on tietyt… Aina, kun uusi tuote tuodaan markkinoille, me tehdään aina tietyt toimenpiteet, jolla varmistetaan se, että niillä ihmisillä, jotka keskustelevat näistä, niin on riittävät tiedot.”

MOT: ”No miksi tätä sitten on myyty sellaisille ihmisille, jotka eivät halua ottaa riskejä eivätkä halua menettää pääomaansa? Miksi?”


Ohrankämmen: ”Kuten mä totesin, se aina, aina lähtee siitä asiakkaan tilanteesta, asiakkaan tavoitteista, riskinsietokyvystä. Siinä sitten osaksi sitä asiakkaan salkkua on voitu suositella tätäkin tuotetta nimenomaan sen asiakkaan lähtökohdista. Tää on, se on, tätä kautta on niin kuin voitu myös tällaiselle asiakkaalle sitten tarjota tätä tuotetta.”


Juonto: Vielä yksi esimerkki. Nordea oli myöntänyt lainan omakotitalon laajentamiseen. Kun rakentamisen alku siirtyi, rakentaja sijoitti pankin ehdotuksesta asuntolainansa Nordean Merenneitoon, pääomaturvattuun tuotteeseen.


Kuka ihmeessä sijoittaisi asuntolainansa, 150 000 (euroa) tuotteesen, josta saa kuusi prosenttia tuottoa, mutta voi menettää kaiken, jos seitsemän yritystä sadasta menee konkurssiin?

Johan Hultkranz, sijoitusmeklari: ”Ongelma on siinä, että 5 000 – 10 000 hengen organisaatiossa kaikki eivät voi olla korkeasti koulutettuja. Ei kaikilla ole 15-20 vuoden työkokemusta Lontoosta, Zürichistä ja New Yorkista. Se kokemus on vain pienellä ydinjoukolla. Ongelmia tulee, kun pankkikonsernin sisällä pitäisi saada sanoma perille satoihin konttoreihin eri puolilla Suomea – juuri siinä on ongelma.”

(”Problemet är när du har en organisation som har 5 000 -10 000 medarbetare, alla kan inte ha en hög examen. Alla kan inte ha jobbat professionellt i 15-20 år i London, Zürich och New York. Det finns bara en liten klick som har gjort det. Problemet är när man ska kommunicera intern budskapet inom koncernen till folk på hundratals kontor runt om i Finland, det är det som är problemet.”)

MOT, kysymys Dahlströmille: ”Pankin mielestä sun olis pitäny ymmärtää – olisko sun pitäny ymmärtää?”

Stig Dahlström: ”Ei mun pankkineuvoja, ei hänkään ymmärtänyt tätä tuotetta täysin. Hän tiesi vaan, että tästä saa korkoa ja hän tiesi että tuota noin, siin on juoksuaika ja, ja tuota noin, että se koostuu niin ja niin monesta yrityksestä. Mutta ei hän, ei hän osannut tätä. Mutta sanoi, että tämä on hyvä tuote, että sun kannattaa tähän sijoittaa.”

Satu Kouvalainen, esittelijä, Arvopaperilautakunta: ”Sen olen huomannut, että näiden uusien tuotteiden tullessa – eli strukturoidut ja indeksilainat ja muut jotka tuli nyt juuri ennen tätä talouskatastrofia – niin jonkunnäköinen päivittäminen näissä tuotteissa varmasti olisi ollut paikallaan myyjille. Se oli vähän jäänyt jalkoihin tämä koulutus, jota oli kuitenkin paljon tehty ja oltiin jo hyvällä mallilla että se hoidettiin, niin tuli sellainen mielikuva, että nyt olis niin kuin vähän jäänyt mutta nää on mielikuvia mitä meillä syntyy…”



MOT, kysymys Ayubille: ”Miten se päätös tehtiin, että te myitte tätä ihan tavallisille säästäjille?”


Mikko Ayub, sijoitustuotejohtaja, Nordea: ”No näihin kysymyksiin osaa varmasti Jari vastata sitten näihin myyntiä koskeviin kysymyksiin. Nämähän on hyvin erilaisia nämä tuotteet, nehän voidaan rakentaa hyvin erilaisiksi. Jos joku välttämättä haluaa siitä tehdä monimutkaisen, niin varmasti voi siinä onnistua. Meidän tavoitteena ei tietenkään ole ollut tehdä tuotteesta monimutkaista, vaan sellaista yksinkertaista tuotetta, joka sopii sijoittajan salkkuun tuomaan hajautusta muiden tuotteiden mukana.”

MOT, kysymys Ohrankämmenelle: ”Harva kilpailija on päätynyt siihen, että he myisivät tän tyyppistä tavaraa tavallisille säästäjille. Miksi te päädyitte siihen, että te myitte CDO:ta?”

Jari Ohrankämmen, myyntijohtaja, Nordea: ”Niin kuin tossa aikaisemmin sanoin, niin mehän on tätä ennen kaikkea myyty instituutiosijoittajille, yrityksille ja varakkaimmille yksityishenkilöille, elikkä kyllähän tämä on ollut osaksi hajautettua sijoitussalkkua oleva tuote kuitenkin niin kuin kokeneemmille sijoittajille.”

Satu Kouvalainen, esittelijä, Arvopaperilautakunta: ”No jos myydään oikeilla termeillä ja ja ymmärretään, että siellä on se tietty riski, niin periaatteessa näille asiakkaille joilla on jo kohtuullisen verran sitä varallisuutta ja he haluaa ottaa sitä riskiä – mutta näissäkin on ollut paljon sellaisia asiakkaita, jotka on korostaneet, että he nimenomaan eivät halunneet riskiä. Niin ilman muuta niitä voidaan myydä, jos asiakkaat ymmärtävät tuotteen oikean riskin; mikä se mahdollinen pääoman menettämisen riski siinä oikeasti on.”


Juonto: Vuonna 2006 Merenneitoa myytiin PowerPointilla ja myyntipuheilla riskittömänä sijoituksena. Myyntiesitteessä mainitaan, että pääoma ei ole turvattu. Mitä Finanssivalvonta tekee?

Jarmo Parkkonen, osastopäällikkö, Finanssivalvonta: ”Tietysti myyntitilanteen täytyy olla johdonmukainen suhteessa siihen viralliseen materiaaliin. Siitä on lähdettävä, että mitä on virallisessa materiaalissa, niin myyntitilanteessa sitten myydään niillä argumenteilla ja kerrotaan ne tiedot, mitä niissä materiaaleissa on tasapuolisesti. Se isoin ongelma tosiaan on se, että muiden on vaikea sanoa, mitä on tapahtunut kahden henkilön välillä, kun ovat keskustelleet siitä myynnistä tai tästä tuotteesta ja mitä kaikkea on kerrottu ja mitä kenties ei ole kerrottu.”

Johan Hultkrantz: ”Mielestäni ei olisi oikein syyttää myyjiä, jotka ovat tehneet työnsä Nordean konttoreissa eri puolilla Suomea. Minun mielestäni pitäisi katsoa ylemmäs organisaatiossa. Tyytymättömiä asiakkaita on uskoakseni kaikilla, jotka ovat myyneet niin sanottuja vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Ihmisille on luvattu ns. absoluuttista tuottoa, mikä tarkoittaa että pääoma olisi kasvanut aina 12 kuukauden välein. Se ei välttämättä tarkoita tuottoa kalenterivuosittain, vaan että aina 12 kuukauden välein tilillä olisi plussaa eikä miinusta. Kaikki vaihtoehtoisiin sijoituksiin rahojaan panneet asiakkaat ovat tyytymättömiä.”


(”Jag tycker inte man ska belasta säljarna som har gjort jobbet på de olika Nordea-kontoren ute i Finland. Jag tycker det är mer högre upp i organisationen, det är där man ska gå och titta. Jag tror att alla som har jobbat i branschen dom sista fem åren, och haft någon produkt i kategorin alternativa placeringsformer, har kunder som är missnöjda. Man har blivit lovad någonting som kallas absolut avkastning, vilket innebär att var tolfte månad ska det vara en högre summa. Det behöver inte vara från första januari till sista december, men rullande, var tolfte månad så ska det vara ett plustecken och inte ett minustecken. Alla dom kunder i Finland och i världen, som har köpt produkter, som går under benämningen alternative investments, dom är missnöjda.”)


Juonto: Merenneitoa ostaneista asiakkaista harva kuitenkaan ymmärsi, että kyseessä oli tällainen vaihtoehtoinen sijoitus.

MOT, kysymys Ohrankämmenelle: ”Yhdessä tapauksessa, niin tota asiakas kertoo, että kun hän on kysynyt, että miksi mä ottaisin tän Mermaidin, niin hänelle on sanottu, että ”pojat sanoo, että tää on hyvä”. Miltä se kuulostaa?”


Jari Ohrankämmen: ”No mä en nyt oikein – kuulostaa… En oikein voi ymmärtää, mistä nyt on puhe, että ’pojat sanoo’. En, en ymmärrä, mitä tossa nyt tarkoitetaan.”

MOT: ”No mä ymmärtäisin, et siis on kyse ”Nordean pojista”. Ketkä ovat nämä ”pojat”?”

Jari Ohrankämmen: ”Miten me näitä tuotteita myydään, niin se aina perustuu siihen, että me lähdetään oikeasti, me kartoitetaan sen asiakkaan tilanne, mitä hän tavoittelee, kuinka paljon hän on valmis ottamaan riskiä, se sijoitusaika, ja ei myydä sillä perusteella, että pojat sanoo, että tämä on hyvä tuote.”


Juonto: Yleensä pankin ja asiakkaan välisissä riidoissa asiakas on aina väärässä. Kun allekirjoitus on papereissa, pankki selviytyy yleensä tilanteesta kuin tilanteesta.


Nordealle ja koko alalle tämä on kuitenkin jännittävä syksy. Arvopaperilautakunta ottaa kantaa ensimmäiseen Merenneito-tapaukseen kahden viikon kuluttua. Syksyn aikana linjataan, miten räikeä myyntipuheiden ja todellisuuden välinen ero saa olla.


Tällä kertaa Nordean hyvät neuvot saattavat tulla, ei vain asiakkaille, vaan myös pankille kalliiksi.


Stig Dahlström: ”No mulla, mulla on hieman se käsitys että, että tuota noin pankki on, on toisenlainen kuin ennen. Nykyään niin tuota noin yritetään olla jotenkin niin fiksuja ja ollaanhan siitä saatu hyviä esimerkkejä Yhdysvalloista, jossa ollaan tehty niin sanottuja fiksuja paketteja niin eiköhän Suomessakin haluta tehdä tällaisia fiksuja paketteja.

Minusta pankin ei pitäisi tällästä harrastaa, koska ne eivät sitä osaa.”


LOPPU