Hyppää pääsisältöön

Mikä maidossa maksaa: käsikirjoitus

Kuulutusteksti: "Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat laskeneet jo toista vuotta, mutta Suomessa se ei ole näkynyt ruuan hinnoissa. Markkinoiden sijasta hintoja ohjaa politiikka, joten pieni alennus saatiin vasta kun arvonlisäveroa alennettiin. MOT:n toimittaja Kirsi Skön kulkee seuraavan puolituntisen aikana pitkin suomalaista ruokaketjua ja etsii syitä korkeille hinnoille."



Mot-tunnus



Pekka Laaksonen (Valio): ”Se on fiktioo, että kustannuksilla olis suoranaista tekemistä hintojen kanssa.”

Otsikko: Mikä maidossa maksaa?

(Kuvia maidontuottajien mielenosoituksesta Belgiasta elokuussa 2009: maitoa ruiskutetaan pellolle.)


Juonto: Euroopassa ruuan hinta on laskenut jo monta kuukautta. Tämä on ohjelma siitä, miksi kustannusten lasku ei ole vaikuttanut ruuan hintaan Suomessa.

(kuva siirtyy Suomen kaksoishintalappuihin)


Juonto: Ruuan arvonlisävero laski kuun alussa 17:stä 12 prosenttiin. Monet epäilivät, ettei alennus siirry hintoihin, vaan joku vetää välistä. – Tosiasiassa hintojen olisi pitänyt laskea jo aiemmin. Tilastokeskuksessa hintoja vuosia seurannut tutkija Ilkka Lehtinen teki kesän lopussa omia laskelmiaan. Hän huomasi, että kustannukset olivat laskeneet jo yli vuoden. Silti ruoka kaupassa kallistui arvonlisäveron alenemiseen asti. Tutkija päätteli, että jollekin jää enemmän rahaa kuin ennen.

Ilkka Lehtinen (Tilastokeskus): ”Tietyillä elintarviketeollisuuden aloilla on tapahtunut selvää katteiden kehityksen nousua. Sinänsä et niiden tasosta, millä tasolla ollaan, sitä on vaikee sanoa.”


Juonto: Kauppa ja teollisuus kiistivät heti laskelmat. Jo puoli vuotta aiemmin Pellervolaisen osuusliikkeen oma tutkimuslaitos oli kuitenkin päätynyt samaan päätelmään.

(teksti ruutuun, lukijan ääni): ”Kustannusten nousut siirtyivät täysimääräisesti kuluttajahintoihin.” (PTT-katsaus 31.3.2009)


Juonto: Tämän kuun alussa sama tutkimuslaitos totesi: (teksti ruutuun, lukijan ääni): ”Kustannusten aleneminen on näkynyt hinnoissa vain vähän.” (PTT-katsaus 1.10.2009)


Juonto: Lisää sivustatukea tuli Maatalouden tutkimuskeskuksesta (MTT).

Jyrki Niemi (professori, MTT): ”Kyllä tässä on tällasta strategista käyttäytymistä myös, että, että mun näkemyksen mukaan tässä nyt olis kuitenkin elintarvikkeiden hinnoissa hieman paineita tulla alaspäin ilman tätä arvonlisäverouudistustakin. Eli jos se jää pelkästään tähän 4.3 prosenttiin, mitä arvonlisäuudistus merkitsi elintarvikkeiden hinnoissa, niin kyllä se mun mielestä jää hieman, hieman vaatimattomaksi.”

Väliotsikko: Kuka hyötyi alkuvuonna?

Ilkka Lehtinen: ”Sitä on vaikea sanoo. Tilastokeskus, me tiedetään tuottajahinta ja me tiedetään kaupan hinta. Mutta se et mitä siinä välissä on, mikä on logistiikan osuus, mikä on teollisuuden osuus ja mikä on kaupan osuus niin siitä meillä ei oo tietoa.”

MOT, kysymys Lehtiselle: ”Kauppa ja teollisuus sanovat, että Suomessa hinnat nousevat hitaammin ja sitten taas laskevat hitaammin, riittääkö tämä selitykseksi?”

Ilkka Lehtinen: ”Se tietysti voi siinä alkuvaiheessa, kun hinnat lähtee laskuun niin se voi olla jonkun aikaa selitys, mutta ei se nyt kun mennään, puoltoista vuotta on tapahtunut niin ei enää, kyl siinä ois hyvä keksiä jo jotain muita selityksiä.”

(KOHTAUS VILJATILALLA: luonnon ääntä, kuvissa kävellään Pornaisissa tilalla, ensin pihalla, sitten sisään tuotantorakennukseen)


Juonto: Viljojen maailmanmarkkinahinnat kääntyivät kaikkien aikojen huippuhinnasta nopeaan laskuun jo edellisenä kesänä. Tuolloin teollisuus oli osin jo ehtinyt sopia ostoista vanhoilla korkeammilla hinnoilla. Mutta kun teollisuus tänä syksynä selittää, että sillä on varastot täynnä kalliilla ostettua viljaa, niin selitystä ei kannata niellä. Leipäviljasta ostetaan iso osa ulkomailta markkinahintaan, ja niihin suomalainen kolmen, neljänkuukauden hintasopimusten käytäntö ei vaikuta lainkaan.

Esko Peltola (viljelijä, Pornainen): ”Nyt on joustanut ainoastaan tämä tuottajapää tässä hinnassa, elikkä ei muut välikädet tai muut, jotka ovat osallisena tässä elintarvikeketjussa, eivät he ole tätä osuuttaan… osuudestaan tinkiny.”

Max Schulman (vilja-asiamies, MTK): ”Pitää kyllä paikkansa, se tuntuu kyllä yllättävänkin ikävältä tässä vaiheessa, että ollaan menossa jo toinen vuos peräjälkeen siinä, että hinnat viljamarkkinoilla on laskeneet.”

Esko Peltola: ”Minusta tuntuu, että tämän raaka-aineen hinnanalennus olisi tuonut jopa suuremman alennuksen elintarvikkeiden hintaan kuin nyt tehtävä arvonlisäveron alennus joissain tapauksissa.”

Max Schulman: ”Se olisi varmasti tehny sen, jopa... se, se on ihan selvä että sitä kautta oltais varmaan pystytty saamaan, syntymään jopa suurempikin tämmönen etu kuluttajille.”


Juonto: Viljelijän taskussa ei siis pullota.


Väliotsikko: Kuka veti välistä?


Juonto: Laskelmien mukaan erityisesti myllyteollisuuden tuotteiden, esimerkiksi vehnäjauhojen ja pastojen katteiden on ollut pakko nousta. Ala on suomalaiseen tapaan hyvin keskittynyt.


Ilkka Lehtinen: ”Se oli semmonen ala mitä mä tässä selvityksessä, joka herätti eniten ihmetystä että siellä nimenomaan on tää raaka-aineen hinnan lasku tässä jo puoltoista vuotta ollut niin raju ja näiden muidenkin energian ja korkojen että se olisi pitänyt näkyä huomattavana hinnanlaskuna mutta siellä ei ole tapahtunut minkäänlaista hinnanlaskua.”



(kuvassa katsellaan härkäpapua)



Juonto: Esko Peltolan tilalla viljellään rehuviljojen lisäksi leipävehnää ja sopimusviljelynä härkäpapua.


Rehuviljaa on Suomessa nyt niin paljon liikaa, että ensi vuonna ei pelloilla tarvitsisi viljellä mitään. Viljaa tarjotaan poltettavaksi, ja hinta tippuu jo toista vuotta.

Esko Peltola: ”Viime vuonna, kun myytiin esimerkiks ohraa puintien aikaan niin hinta oli satakuuskyt euroo tonni ja nyt tänä vuonna se oli kahdeksankymmentä euroo.”


Juonto: EU on rakentanut viljelijöille turvaverkon juuri tällaisten markkinahäiriöiden varalle. Unioni lunastaa ylijäämiä tukiostoilla. EU:n verorahoista maksetaan tietty vähimmäishinta, eli interventiohinta. Tänä vuonna se on parempi kuin markkinahinta.

Esko Peltola: ”Se on noin sata euroa tonnilta eli se on noin kaksikymmentä euroa tonnilta korkeampi, se hinta.”


MOT: ”No, eikö se kannata sitten sinne myydä suoraan?”


Esko Peltola: ”Ilman muuta, siinä vaiheessa kun se avautuu mutta kun sitä ei pysty tässä tilanteessa tekemään ja kaikilla ei ole varastotiloja itsellään.”


Juonto: Jos viljelijä joutuu myymään heti puinnin jälkeen, hän ei pääsekään hyötymään EU:n turvaverkosta. Unioni on nimittäin säätänyt, että ostot aloitetaan vasta marraskuun alusta alkaen. Elintarvikeketjussa löytyy selvä välistävedon paikka.


(LYHYT KOHTAUS SIILOSSA eli interventiovarastossa: kuvassa viljaa auton lavalla, auto ajaa tyhjennykseen, viljaputous pöllyää)



Juonto: Hyöty EU:n tukiostoista eli interventiosta näyttääkin tänä vuonna valuvan viljakauppiaille, jotka ovat suuruusjärjestyksessä:

Kari Nurmentaus (toimitusjohtaja, Suomen Viljava): S-ryhmän Agrimarket-ketju ja K-ryhmä ja Avena Nordic Grain Lännen tehtaalta.


Juonto: Ja tämä tässä on K-liikkeen viljaa. – Viljakaupan kaksi suurinta ovat tutut S ja K, jotka ovat sadonkorjuuaikaan maksaneet esimerkiksi ohrasta maanviljelijälle 80 euroa. Pari kuukautta myöhemmin sen voi myydä EU:lle sadalla eurolla tonni. Hyvä tuotto.

Kari Nurmentaus: ”Joo kyllä, juuri näin se tapahtuu.”

MOT: ”Kuinka poikkeuksellinen tilanne tämä on, että interventiohinta on hyvä kauppahinta?”

Nurmentaus: ”Kyllä se joka syksy on ollu samantyyppinen, niin kauan kun interventio on ollut EU-aikana olemassa.”


(kuvassa ajetaan maitoautolla)


Juonto: Ruuan hintaa viljakaupan kummallisuudet eivät juuri heiluttele. Sen sijaan maitomarkkinoilla liikkuvat jo isot rahat. – Tilastokeskuksen tutkijan laskelman mukaan erityisesti maidon ja maitotuotteiden – pois lukien voin – hinnat kaupassa ovat nousseet noin 17 prosenttia nopeammin kuin tuotantokustannukset. Johonkin sekin raha on mennyt. Aloitamme etsinnät kuljetusalalta.

Väliotsikko: Kuskin kateko kasvoi?

Kauko Helminen (liikennöitsijä, Kuljetus Helminen Oy, Sysmä): ”Meillä on ihan että on taksat tehty sitä mukaan että jos polttoaineen hinnat nousee tai laskee meillä on klausuuli ja se seuraa siinä mukana. Samoin jos kuljettajien palkat nousee niin ne siirtyy sit taksoihin.”

(Pekka Lestinen maitoauton vierellä, maitoauto kurvaa pois pihasta, lehmiä laitumella, Lestinen ja toimittaja kävelevät tietä pitkin ja päätyvät lehmien sekaan)


Juonto: Pekka Lestinen on sysmäläinen maitotilallinen, MTK-aktiivi ja Valion hallintoneuvoston jäsen. Viime vuonna Valio pystyi nostamaan omistajilleen maksamaansa litrahintaa kaikkien aikojen ennätykseen. Sitten tuli taantuma ja äkkipysäys. Hinta laski melkein kymmenen senttiä tänä vuonna. Lypsy ja viljatiloille tiloille on nyt tulossa lisätukea.

Pekka Lestinen: ”Siinähän on se 15 000 euroa maksimissaan mikä se voi vuodessa olla tai siis kahden vuoden aikana eli sellainen kertaluonteinen korvaus, mutta siinä nyt pitäis MTK:n johdon ja samoin ministeriön nähdä se tilanne, että se pitäis kohdentaa sillä viisiin tiloille kaikille, että se tulis yhtä lehmää kohden sama palkkio lehmää kohti oli alue missä päin Suomea hyvänsä.”


Juonto: Maitobisneksenkin ongelma on ylituotanto. Suomessa tuotetaan suunnilleen oman kulutuksen verran maitoa, mutta koska kolmasosa kulutuksesta on ulkomaisia juustoja, pitää osa maidosta viedä ulkomaille. Hyvinä aikoina tämä tuotti Valiolle voittoa, nyt tulee tappiota. Tämän lisäksi Valion käsiin jää Ruotsin tuonnin verran maitoa.

Pekka Lestinen: ”Valion näkökulmasta joka vastaa viennistä niin siellähän on tilanne se, että maitojauheesta saa paljon huonomman hinnan kuin esimerkiks viime vuonna ja samoin juustosta. Tänne tuodaan paljon ulkomaista juustoa mikä mikä syö tän kotimaisenkin juuston katetta. Jos se olis niin minun vallassani niin pitäis lopettaa tänne se ulkolaisen maidon tuonti ja ulkolaisen juuston tuonti, koska ne jokainenhan tuo sitä lisä vientivastuuta Valiolle. Mutta sehän on niin että kun olemme EU:ssa niin sitähän emme pysty pysäyttämään.”


Juonto: Maidontuotanto on malliesimerkki siitä, miten huonosti maatalouspolitiikan ja markkinatalouden liitto voi toimia. Tänä vuonna EU antoi maidontuottajille lisää maitokiintiöitä, maidontuotanto lisääntyi, sitten maailma syöksyi lamaan ja maito ei enää käynytkään kaupaksi, hinta laski ja nyt halpaa maitoa on Euroopan markkina väärällään.

Pekka Lestinen: ”Minusta pallo on aika pitkälti siellä päättäjillä sanotaan niin ministeriössä kuin MTK:n johdossa että myöntääkö ne sen tilanteen missä me olemme, että ehkä viime vuonna tehdyt kiintiön lisäyspäätökset ja purkupäätökset ne on olleet vähän… ne on tietysti komissiosta tullut, mutta niitä on meilläkin tuettu niitä ajatuksia.”

MOT: ”Ja se oli virhe?”

Lestinen: ”Minusta se oli virhe.”

MOT: ”Kuka sen hinnan maksaa tämän virheen…?”

Lestinen: ”Kyllä se maksaja on se on se alkutuottaja.”

MOT: ”Entä kuluttuja, siinä maidon hinnassa?”

Lestinen: ”Varmasti osan hänkin. Kyllä me koko Suomen ketju tämä maksetaan.”



(Kuvissa ollaan jo valion Riihimäen meijerillä, maitopurkkeja kulkee linjastolla.)



Väliotsikko: Vienti söi alen


Juonto: Osa kateissa olevasta rahasta siis löytyi. Me pääsemme sillä rahalla mukaan tukemaan osuuskunta Valiota sen tappiollisissa vientiponnistuksissa. Tutkimuslaitos ilmaisee asian suhdannekatsauksessaan näin (lukijan ääni):

”Elintarvikevienti Suomesta on tyrehtynyt ja kotimarkkinoilta saatavat tulot ovat siksi aikaisempaakin merkittävämpiä tulonlähteitä teollisuudelle. Siksi ruuan hinta ei ole vielä alkuvuodesta kääntynyt laskuun.” (PTT-katsaus 1.10.2009)


Juonto: Eli kun maidon maailmanmarkkinahinta oli korkealla, omistajat saivat hyvää tuottajahintaa, joka piti maidon kaupassa kalliina. Kun tuottajan hinta laski, pysyi maidon hinta entisellään, koska nyt kotimaasta saadulla tulolla pitää kattaa vientijuustojen tappioita. – Osuuskunta Valion omistajien kannalta tämä on ymmärrettävää toimintaa, mutta voi kysyä, pitikö vain tappiot jakaa kuluttajan ja veronmaksajan maksettaviksi, vai olisiko omistajille maksettua hintaa pitänyt alentaa jo aikaisemmin.

Jyrki Niemi: ”Maitomarkkinat poikkeaa aika tavalla muista markkinoista siinä mielessä, että, maidossa meillä on yksi hyvin vahva yritys, joka on perinteinen osuustoimintayritys Valio, joka näkemykseni mukaan on pystynyt keskustelemaan kaupan kanssa suhteellisen tasapuolisesti myöskin sitten näissä hintaneuvotteluissa.”


Juonto: Valiolla on Suomessa vahva määräävä markkina-asema. Mutta kysytään kommenttia johdosta. – Valion toimitusjohtaja kiistää jo tämän ohjelman lähtökohdan. Hänen mielestään maitotuotteet ovat oikeasti halventuneet, mutta tilastokeskuksen hintakori ei huomioi uusien halpojen juustojen ja jogurttien menekkiä.


Pekka Laaksonen (toimitusjohtaja, Valio): ”Mä ihmettelen näitä laskelmia.”



Juonto: Tilastokeskuksen mukaan haastattelijat keräävät juuri niitä tuotteita, joita ihmiset ostavat, eli vääristymää ei ole.

Ilkka Lehtinen: ”Se on vaikee uskoo, koska jos kaikki vanhat merkkituotteet, pidetään hinta samana niin kyllä niiden myynnin volyymi on edelleen suuri. Uusi voi tulla jonkun näköisellä volyymilla mutta ei se – kyllä tässä takana on jotain muita ongelmia.”


Juonto: Valion toimitusjohtaja sanoo myös, että tuotantokustannusten vertaaminen hintaan ei ole markkinataloudessa olennaista.


MOT, kysymys Pekka Laaksoselle: ”Siinä vaiheessa kun hinnat nousivat, niin siinä vaiheessa sitä kuitenkin teollisuudessa perusteltiin näillä kohonneilla kustannustekijöillä.”


Pekka Laaksonen: ”Totta kai perusteltiin, mutta markkinataloudessa kustannukset – tämä on semmonen fiktio, joka on jäänyt jostain syystä elämään – että markkinataloudessa, kuvitellaan että jotenkin kustannukset, kustannukset… Markkinataloudessa hinnat lähtevät ainoastaan kysynnän ja tarjonnan pohjalta ja epäsuorasti kustannukset ehkä vaikuttaa siihen. Se on fiktiota, että kustannuksilla olis jotain suoranaista tekemistä hintojen kanssa.”


Juonto: Miksi sitten tuottaa Suomessa enemmän maitoa kuin meillä kuluu, kun se ei ainakaan tällä hetkellä kannata taloudellisesti?


Pekka Laaksonen: ”Puhtaasti poliittinen päätös, jos halutaan että Suomessa on tuotantoa niin eihän se o sen kummempi kun tämä homma jatkuu näin. Jos me eletään markkinatalouden ehdoilla tässä niin totta kai se tuotanto, kun hinta painuu alas niin tuotantoa tulee olemaan vähemmän ja sitten, mikä on se mitä tavotellaan, se on puhtaasti poliittinen ratkaisu. Kuinka paljon Suomi haluaa olla ruokaomavarainen, tällä hetkellä Suomessa syödystä ruuasta puolet tulee suurin piirtein Suomesta.”



Juonto: Kolmanneksi; kuka maksaa viulut kun tuonti sotkee kuviot?

Pekka Laaksonen: ”Se on markkinataloutta, se on hyväksyttävä tosiasia, mutta se on yhteiskunnallinen ongelma, että tänne tulee esimerkiksi kolmekymmentä miljoonaa litraa maitoa Ruotsista, kuluttaja saa kymmenen senttiä siitä etua. Eli vuodessa kolme miljoonaa euroa. Samanaikaisesti se maito, joka ennen tuli Suomesta siihen samaan käyttötarkoitukseen, josta nyt siis saa kolmen miljoonan edun, me teemme sen jauheeksi, voiksi, koska sille meillä ei ollut aikaisemmin hyvää Oltermanni-markkinaa Venäjällä tai Emmental-markkinaa USA:ssa. Nyt se viedään ulos ja se maksaa Suomen kansantaloudelle yhdeksän miljoonaa. Kuluttaja saa kolmen miljoonan edun, yhdeksän miljoonan tappiolla.

MOT: ”Kun kansantalous maksaa sen yhdeksän miljoonaa niin kuka sen maksaa?”

Laaksonen: ”Niin sen maksaa maidontuottaja. Maidontuottajan selkänahasta se otetaan ensisijaisesti ja sitten kun maidontuotanto ei kannata niin se maksetaan, jotta Suomessa olis ruokaa niin sitä pitää sitten tukea ja sitten sen maksaa veronmaksaja.”


Juonto: Tähän mennessä käsiin jäävä maito on tuonut Valiolle sen oman ilmoituksen mukaan yhdeksän miljoonan tappiot. Tilallisille on varattu kansallisista varoista lisätukea 40 miljoonaa euroa ja EU:n verorahoista on käytetty 10 miljoonaa euroa vientitukina.



(kuva siirtyy leipomoon, ruispaloja taikinana, linjastolla ennen ja jälkeen uunin ja pussitus.)



Juonto: Leipäkin on Suomessa muuta Eurooppaa kalliimpaa, mutta siitä ei laskelmissa paljastunut lisääntyneitä katteita. Sen sijaan, kun verrataan kaikkia Suomessa myytäviä elintarvikkeita Länsi-Euroopan maissa myytäviin, paljastuu, että meillä ruoka on kallistunut ennätysvauhtia.


(Grafiikka: tilastokeskuksen kuvio hintojen nousuvauhdista)



Juonto: Reilussa neljässä vuodessa ruuan kallistumisvauhti on Suomessa ollut läntisen Euroopan toiseksi nopeinta.


(Grafiikka, toinen kuvio hintojen noususta)



Juonto: Lähes yhtä nopeasti hinnat nousivat viimeisen vuoden aikana.


Euroopassa hinnat ovat kääntyneet laskuun kun meillä ruoka arvonlisäveron alennuksen asti pysyi kalliimpana kuin vuosi aikaisemmin. Suomalaisen ruuan hintaero muuhun Länsi-Eurooppaan verrattuna on siis yli neljä vuotta kasvanut.


Väliotsikko: Kaupan kate pysyy piilossa


Juonto: Siitä, mihin taskuun tuo rahat menivät, ei ole kuin ylimalkaista tietoa, sillä kauppa ja teollisuus eivät anna edes tutkijoiden käyttöön hintasopimuksiaan. Iso kuva kuitenkin tiedetään: kaupan osuus loppuhinnasta kasvoi 2000-luvulla, kunnes ruuan hinnan nousu maailmalla 2007–2008 muutti asetelmia tilapäisesti tuottajien ja tuottajien omistaman teollisuuden eduksi.

Jyrki Niemi (professori, MTT): ”Tämä kansainvälinen maailmanmarkkinamyllerrys täällä ruokasektorilla aiheutti sen, että myöskin tuottajan asema vahvistui suhteessa kauppaan.”


Juonto: Nyt kauppa sanelee taas pelisäännöt. Maitopuolella tuontimaidolla pakotettiin tuottajat lopulta hinnanlaskuihin, joskin hyvin hitaasti. Nyt kauppa aikoo tehdä saman myllyteollisuudelle, jonka katteista tutkijakin löysi huiman kasvun.

Risto Pyykönen (johtaja, SOK): ”Esimerkiksi jos puhutaan nyt vaikka sitten viljasta jossa maailmanmarkkinahinta on tullut alaspäin niin me ostamme siis jauhoa emme viljaa tuolta teollisuudelta ja me olemme tämän vuoden aikana myyneet tappiolla käytännössä meidän jauhopussit kaupasta eli ne ei ole kyllä meidän taskuun silloin jääneet. Näinhän ei voi kauaa mennä ja me tulemme sitten katsomaan erilaisia vaihtoehtoja myös maailmalta tähän asiaan.”

MOT: ”Mitä se tarkoittaa?”


Risto Pyykönen: ”Tarkoittaa silloin sitä että me tulemme todennäköisesti myös omilla merkeillä tuomaan näitä tuotteita kilpailevia tuotteita tänne Suomeen niin kuin esimerkiks vaikka maidossa tällä hetkellä.”



( kauppakuvia)



Juonto: K-ryhmä eli Kesko ei myöntänyt haastatteluja tähän ohjelmaan, mutta osavuosikatsauksista selviää, että vuoden ensimmäiset kuukaudet Ruokakeskon myynti ja voitto vielä kasvoivat.

Ilkka Lehtinen (Tilastokeskus): ”Jos se voitto nousee ni kylhän se väkisin tulee myös mieleen että siinä on myös katteet noussu ja on saatu, itselle jäänyt enemmän kuin ennen.”


Juonto: S-ryhmän myynti kasvoi alkuvuonna vielä Ruokakeskoakin enemmän. Kuinka paljon ruuasta otettiin katetta, on liikesalaisuus. Molemmilla kaupan markkinajohtajilla ruokakauppa oli kuitenkin lähes ainoa osa liiketoimintaa jossa pystyttiin taantuman pahimpinakin kuukausina tekemään voittoa.

(kuva Lidliin ja K-kauppaan, Lidlin ja Valion maitopurkit)


Juonto: Kun kaupan katteista ei saa tietoa, lähestymme asiaa tuttujen maitolitrojen kautta. Lidlin maito on kymmenen senttiä halvempaa kuin K-kaupasta ostettu. Purkkien kyljestä näkee, että molemmat ovat kotoisin samasta Valion Jyväskylän meijeristä. Onko Lidlillä siis varaa ottaa välistä vähemmän vai myykö Valio maidon saksalaisketjulle halvemmalla?

Pekka Laaksonen: ”Me olemme kilpailuviraston valvonnassa, siinä mielessä, että meillä on käyty hyvin tarkat keskustelut siitä, että mitä se tarkoittaa että meillä on iso määrä Suomen maidosta käsissä. Ja vastaus kysymykseen on se, et me ei koskaan kerrota millä hinnalla me asiakkaallemme myydään mutta, mutta jos kerran määrä ratkaisee ja tämän valmistaminen on kalliimpaa niin siitä voi jokainen vetää johtopäätöksensä.”

(Kuvassa Valion ihmeellinen logistiikkarobotti lajittelee viittä piimää ja kolmea kermaa yhteen laatikkoon)


Juonto: Lisäksi Valio ei toimita Lidlin maitoa meijeriltä suoraan kauppaan kuten yleensä S- ja K-kauppoihin, vaan maito kiertää Lidlin varaston kautta, ja se maksaa. Tästä voi päätellä, että Lidl myy maitoa pienellä tai olemattomalla katteella kun taas suomalaiset isot ketjut saavat saman maidon hiukan halvemmalla, mutta myyvät kalliimmalla.


(kuva Pyrhösen M-kaupasta)



Juonto: Olemme M-kaupassa Hyvinkäällä. Suomen pienin kauppaketju syntyi kun SOK osti Sparit.


Timo Pyrhönen (M-kauppias): ”Silloin päädyttiin, että perustetaan kauppiaiden omistama markkinointiyhtiö ja sen nimeksi tuli silloin tuota M Itsenäiset Kauppiaat Oy.”


(markkinaosuusgrafiikka, 2006)


Juonto: Sparin pilkkomisen jälkeen kaupasta tuli, no, kahden kauppa. Kilpailuvirasto hyväksyi fuusion pienin muutoksin alkuvuonna 2006.

Timo Pyrhönen: ”Semmost tilannetta ei olis saanu tulla, koska nyt on kahdella ketjulla, on kahdeksankyt prosenttia markkinoista, että silloinhan markkinat ei ole tasapainossa, eli silloin olis päätös pitänyt olla viranomaisilta toisenlainen ja miettii, jo silloin olis pitänyt miettiä kelle, kenelle tämä olis pitänyt myydä. – On alueita tietysti, missä on tälläsiä esimerkkejä, että S-ryhmällä on ei ole muuta kun S-kauppa - sekä pääkaupunkiseudulla voi olla jotain lähialueita tai sitten jotain kaupunginosia, et esimerkiksi Valkeala on semmonen alue, missä ei o muuta kun S-ryhmän palveluita ja niitä on varmasti monia muitakin Suomessa.”


Juonto: SOK:n ja Sparin yhdistymisen jälkeen kahden suuren rooli on koko ajan kasvanut. Kauppojen kallis kilpajuoksu uusien suurmarkettien rakentamisessa on pitänyt huolta, että suurimmissa ja edullisimmiksi mielletyissä ruokakaupoissa kahdella suurella on yli 90prosentin markkinaosuus.


Väliotsikko: Toimiiko kaupan kilpailu?


Juonto: Kauppa kilpailee uusien kauppapaikkojen rakentamisella. Kauppa kilpailee mainonnalla. Kuinka verisesti kauppa kilpailee hinnoilla, on epäselvää. Tilastot osoittavat, että hintaero muuhun Länsi-Eurooppaan on viimeiset neljä vuotta kasvanut. Onko asialla yhteyttä kaupan neljä vuotta sitten lisääntyneeseen keskittymiseen, selviää vain, jos kauppa muuttaa linjaansa ja paljastaa sopimustensa sisällön tutkijoille. Tutkimustuloksia asiasta julkaistaan jo loppuvuonna. – Kuluttajavirasto on selvittänyt kaupan hintayhteistyötä useaan otteeseen.


(Grafiikka: kilpailuviraston leima kuvan päälle))



Juonto: Viisi vuotta sitten viranomainen totesi, että kauppa vaihtoi lain vastaista luottamuksellista tietoa myymälärekisterin kautta.

(Grafiikka: leima)


Juonto: Pari vuotta sitten virasto puuttui lain vastaiseen tietojen vaihtoon ScanTrack-nimisen järjestelmän kautta.

Kilpailuviraston ratkaisusta, lukijan ääni: ”Tietojenvaihto voi …vahvistaa yritysten välistä yhteyttä siten, että ne kykenevät reagoimaan toistensa toimiin erittäin tehokkaasti vähentämällä kilpailun intensiteettiä.”


Kilpailuvirasto, lukija: ”Tietojenvaihdolla on siten katsottava olleen potentiaalisia vahingollisia vaikutuksia Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla.”



Juonto: Myös käytännön kokemukset kilpailuntoimivuudesta Suomen markkinoilla ovat rujoa kertomaa.

MOT, kysymys Timo Pyrhöselle: ”Tiedän, että olette ollut yhteydessä kilpailuvirastoon niin minkälaisissa asioissa sinne otitte yhteyttä?”

Pyrhönen: ”No lähinnä sellaisissa asioissa, että kun tavarantoimittajat, jotkut eivät myy, suostu myymään tavaraa ollenkaan, lähinnä niissä asiois ollaan oltu et kun ei olla suostuttu myymään ketjulle tavaraa ollenkaan.”

MOT: ”Esimerkkejä?”

Pyrhönen: ”En voi sanoo nimeä, koska haluamme tehdä, tehdä yhteistyötä kaikkien tavarantoimittajien kanssa. – Sitten ku otettii kilpailuvirastoon yhteyttä ni sen jälkee kilpailuviraston nämä ohjeet kerrottiin tavarantoimittajalle ni sen jälkee alko tavara liikkumaa ihan normaaliin, normaaliin rytmiin et oltiin valmiit myymää.”


Juonto: Kilpailuviranomainen on myös useisiin otteisiin ottanut kantaa avoimemman kauppapaikkojen jakamisen puolesta.

Kilpailuvirasto, lukijan ääni: ”Suurempien myymälöiden tuloa Suomeen rajoittaa… vallitseva kaavoituskäytäntö. ”


Timo Pyrhönen: ”Meillä oli tässä elokuussa kampanja jossa haettiin uusia kauppiaita sekä uusia kauppapaikkoja, niin kahdesta kunnasta meille tarjottiin semmosta lopettanutta kauppapaikkaa, vuosia sitten loppunutta ja mitään muuta tarjontaa ei o tullu ja, ja tämmöstä uusperustantaa olevaa tonttia, tällästä hommaa ni meil ei o tarjottu eli se jaetaan näiden markkinoilla olevien isojen kesken jo etukäteen eli siihen pöytään me ei o niinku päästy, täst on jo aikasemmin keskusteltu aika paljon, että tota pitäs olla jotenki jaettuna niin, että pääsisivät muutkin toimijat ettei nämä paikat menis aina kahdelle isommalle ja sitte muut ei pääse siihen sitten kauppapaikkoja kehittämään ollenkaan.”


MOT, kysymys Pyrhöselle: ”No ettekö te täällä M:ssä tiedä, että niitä ei jaeta lehti-ilmoituksella, vaan että se tehdään vähän toisella tavalla?”

Pyrhönen: ”Kyllä me tiedämme, että ne jaetaan tuolta poliittisista, poliittisesti pitää olla tuota määrätyissä elimissä mukana, mutta me ollaan oltu tässä markkinoilla niin vähän aikaa, että meillä ei ole ihmisiä, jotka on tuolla valtuustoissa ja muissa lautakunnissa mukana.”

MOT, kysymys Kilpailuviraston Jokiselle: ”Miltä kilpailun näkövinkkelistä näyttää se että ainakin tuon toisen kauppaliikkeen päättäjät ovat juuri niitä samoja poliitikkoja, jotka kunnissa päättävät kauppapaikoista?”

Juhani Jokinen: ”Tää on tietenkin sensitiivinen asia, jossa täytyy olla aika varovainen vastauksissa. Mutta jos oletetaan, että kaupparyhmän päättäjät pystyy päättämään kauppapaikoista kuntien päätöksentekoelimissä niin tilanne on siis erittäin huolestuttava totta kai. Mutta tapahtuuko näin, mä en ole siitä ihan varma.”


Juonto: Otetaan tähän lyhyt esimerkiksi tämän vuoden ensimmäisen MOT-ohjelmasta. Siinä esiteltiin Helsingin Maunulan ostoskeskuksen purkamispäätöksen taustat. Päätöksestä hyötyi S-liike, ja kaavasta päättivät Helsingissä pitkälle saman S-liikkeen edustajiston jäsenet.

Juhani Jokinen: ”Pelkästään jo se, että näitä väitteitä jatkuvasti on ilmassa niin tietysti herättää kysymyksen siitä, että näyttääkö tämä edes niin kuin läpinäkyvältä ja näyttääkö edes kauppapaikkojen jakaminen tasapuoliselta. Koska jos me luodaan järjestelmä, jossa alalla olijoille on rakennettu vahva asema alalle tulijoita vastaan niin tilanne ei kilpailun kannalta ole hyvä ja se näkyy sitten myöskin hinnassa.”


Väliotsikko: Mitä jäi käteen?

Jyrki Niemi: ”Mä olen itse arvioinut, että kyllä niiden, ett ruoan hinnan täytys olla noin kuus, seittemän prosenttia halvempaa tämän vuoden lopussa, mitä se oli tämän vuoden alussa. Eli, eli tuota, eli jonkin verran enemmän, mitä tää alv-alennus.”

MOT, kysymys Niemelle: ”Kuinka nopeasti sen pitäisi näkyä tässä kaupassa?”

Jyrki Niemi: ”No, periaatteessa mä oon itse asiassa odottanu, ett se olis alkanu jo näkyä.”


Juonto: Tästä tutkijat ovat yhtä mieltä. Kustannusten laskun olisi pitänyt laskea hintoja jo aiemmin. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos joutuikin alentamaan prosenttiyksiköllä ennustettaan siitä, kuinka paljon ruuan hinta on joulukuussa edellisvuotta halvempaa.

(Grafiikka: Ensin 5,8 % ruudussa, se pois ja tilalle 4,9 %)


Juonto: Peruste oli tuttu: markkinat olivat varautuneet ennalta arvonlisäveron alennukseen. Jos ennuste toteutuu, kuluttajalta jää tämä karkeasti noin kymmenen miljoonan euron kuukausihyöty saamatta.

Ilkka Lehtinen: ”Markkinataloudessa kaupat voi käyttäytyä tällä tavalla ja miten se halua, mutta nyt on kysymys siitä miten kuluttaja käyttäytyy ja miten kuluttaja voi käyttäytyä, jos meillä ei ole kovin paljon kilpailua, niin ei kuluttaja, sen on pakko mennä siihen yhteen K-markettiin tai S-markettiin, ei kuluttajalla ole kovin paljon vaihtoehtoja siinä.”


LOPPU