Hyppää pääsisältöön

Perheenemännän työviikko harkiten helpommaksi

Selviytyminen viikon työnpaljoudesta vaatii perheenemännältä kokonaissuunnitelman. Myös tilikirjaa on viimeistään nyt syytä opetella käyttämään. Fennada-Filmi Juniorin lyhytfilmi on valmistunut vuonna 1958.

Perheenemännän työviikko alkaa torikäynnillä maanantaiaamuna. Torilta ostetaan päivän lounaskala, vihanneksia ja juureksia koko viikoksi sekä valitaan paisti sunnuntaiksi. Hinnat kannattaa merkitä muistiin heti kaupantekohetkellä, sillä siitä ne on sitten helppo siirtää tilikirjaan. Kotona ostokset siirretään jääkaappiin yhdellä ovenavauksella. Kuivatarpeet asetellaan kaappiin tarpeenmukaisessa järjestyksessä.

Maanantain lounaana on sesonkikala siikaa. "Siika on suositeltava kala kaikkina vuodenaikoina, sillä sen perkausjätteet ovat pienet."

Koska tiistai on pyykkipäivä, on silloin syytä hyödyntää edellispäivän tähteitä.

Keskiviikkona on aika tarkistaa tilit. Mikäli ruokalasku tuntuu suurelta, voi esimerkiksi kalliit leikkeleet korvata raasteilla.

Torstaina syödään jälleen kalliimmin, silakkapihvejä, sitruunakeittoa sekä lihamureketta. Kalliin murekkeen hinnan saa alemmaksi lisäämällä siihen kasviksia.

Perjantai on siivouspäivä ja silloin syödään jälleen edullisesti, vaikkapa munakasta ja hernekeittoa.

Jotta sunnuntai olisi perheenemännällekin lepopäivä, valmistaa hän sen ruuat mahdollisimman pitkälle jo lauantaina. "Tässä touhussa perheen miesväki on parhaan kykynsä mukaan äidin apuna, tai ainakin hänen seuranaan."

Isosta paistista riittää syötävää kolmeksi päiväksi: kun lihaa on syöty kahtena päivänä, saadaan luista vielä keitto kolmantena.

Kyllä minä joskus kaipaan kunnon sipulipihviä. Mutta kyllä kaikkein parhainta on se, että sinä olet aina hyvällä tuulella, etkä valita työn paljoutta.― Aviomiehen tyytyväinen tokaisu sunnuntaisella tiskivuorollaan.

Postisäästöpankin tilaamaa mainosfilmiä on aikoinaan esitetty elokuvateattereissa ns. alkukuvana.

Filmikatsaukset ja mainosfilmit

Filmikatsauksilla tarkoitetaan kotimaisia lyhytelokuvia, joita esitettiin 1930–1970-luvuilla pitkän elokuvan edellä elokuvateattereissa. Filmikatsausten kulta-aikaa oli 1950-luku.

Sisällöltään valistavia, opetuksellisia ja uutisluontoisia katsauksia kutsutaan myös veronalennuskuviksi, sillä ne oikeuttivat teatterinomistajan viiden prosentin veronalennukseen lipputuloista.

Filmikatsausten lisäksi teattereissa esitettiin myös tilattuja mainoselokuvia.

Keskustele