Väkiluvun kasvu, kaupungistuminen ja kulutustapojen muutos aiheuttivat muutoksia suomalaiseen asumiseen vuosisadan alkupuolella.
Maaseutua pitkään vaivannut ongelma, tilattoman väen suuri osuus, alkoi helpottua maanjakotoimien ja torppari-ja maahankintalakien avulla. Pientiloja perustettiin lisää.
Uusia koteja syntyi sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Omistuskodin arvostus nousi, oma koti merkitsi hyvää elämää ja onnea.
Muutosten myötä myös maalaistaloissa alettiin jäljitellä keskiluokkaista kaupunkikotia. Tuvan nukkumapaikat siirrettiin kamareihin, kodikkuutta luotiin matoilla ja käsitöillä sekä hankittiin uusia huonekaluja.
Koti-käsite muotoutui. Ihanteisiin kuuluivat järjestys, puhtaus, säännölliset ateriat, perhe-elämä ja yhdessäololle pyhitetty sunnuntai.
Suomalaisen kodin tunnuksiksi muodostuivat muun muassa pirttikalusto, keinutuoli, ryijy, räsymatto ja pelargonia.
Uudenlainen asuntorakentaminen synnytti eriytyneet huoneet ja olohuoneesta muodostui kodin sydän. Olohuoneen keskeisimmällä paikalla sijaitsi yleensä ruokapöytä ja huoneen laidalla ns. seurustelunurkkaus.
Kotiliesi lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1922. Lehden ihanteilla oli suuri vaikutus suomalaisiin koteihin. Lehti korosti perheen ja kodin merkitystä sekä naisen merkitystä kodin luojana.
Funktionalismi mullisti sisustusajattelua 1930-luvun alussa. Sarjavalmistetut huonekalut tulivat osaksi kodin kalustoa. Koteihin ilmestyi uusia laitteita kuten sähköliesi, pölynimuri, sähkösilitysrauta, kahvinkeitin, leivänpaahdin.
Kaupunkiasumisen myötä syntyi tarve keveämmille kalusteille. Vuonna 1935 neljä nuorta idealistia: Alvar ja Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl perustivat Artekin. Tärkeitä arvoja olivat humaanius ja luonnonmateriaalien käyttö.
Otteet ohjelmasta Suomalainen koti (ohjaus Eeva Vuorenpää, 1995)