Sodan ja pula-ajan koettelemusten jälkeen uudet värit ja materiaalit valtasivat suomalaiset kodit. Televisio ja sohvaryhmät saapuivat olohuoneisiin.
1940-luvulla tultaessa suomalaisia koteja koittelivat sota ja pula-aika. Asuntotuotantoa helpottamaan laadittiin Arava-järjestelmä, jonka tavoitteena oli tarjota kohtuuhintaisia asuntoja.
Uudet arava-talot, 1950-luvun lähiöt ja maaseudun tyyppitalot toivat olohuoneen jokaiselle, jolla oli varaa. Köyhimmät joutuivat tyytymään yksiöön. Ruotsista käännetty termi arkihuone korvautui englannista käännetyllä olohuone-sanalla.
Pula-ajan ankeat värit vaihtuivat eloisampiin sävyihin ja vuodesohva syrjäytti hetekan. Uutena materiaalina sisustukseen ilmestyi muovi. Huonekalujen ja tavaroiden ei tarvinnut enää kestää sukupolvelta toiselle.
Suomi lakkasi olemasta urheilumaa, siitä tuli designin maa.
Lehdissä kirjoitettiin suomalaisesta uudesta kodista. Uusi muotoilu huonekaluissa, käyttöesineissä ja tekstiileissä muutti koteja esteettisempään suuntaan. Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen sanoin: ”Suomi lakkasi olemasta urheilumaa, siitä tuli designin maa”.
1960-luvulla perhe-elämä keskittyi yhä enemmän ydinperheen ympärille. Työ eriytyi kotielämästä ja asumisessa korostui vapaa-aika. Televisio yleistyi vauhdilla ja muutti olohuoneen sisustusta, joka rakentui nyt tv:n ympärille.
Televisio vaikutti jälleen sisustukseen 1970-luvulla, kun tv-sarjoissa nähdyt amerikkalais- ja englantilaistyyliset muhkeat huonekalut mahdutettiin myös suomalaisten koteihin. Ulkomailta omaksutut vaikutteet pyyhkäisivät hetkeksi pois suomalaisen pelkistetyn muotoilun.
Otteet ohjelmista Suomalainen koti (ohjaus Eeva Vuorenpää, 1995), Arjen historia (ohjaus Harto Hänninen, 2002), Lii -Filmin katsaus (tuottaja Pertti Himberg, 1960-luku)