Koti ja sisustus 1980- ja 1990-luvulla

Nousukausi ja ulkomailta omaksutut tyylit vaikuttivat koteihin 1980-luvulla ja koteihin ilmestyi paljon uusia uusia esineitä vohveliraudoista vhs-nauhureihin. Tietokoneet ja elektroniikka valloittivat kotien arjen lopullisesti 1990-luvulla.

1980-luvun ilmiöitä kodeissa olivat muun muassa pastellivärit, pyökki, tammiparketti, mustat kalusteet ja astiat, kromi, kulmikkuus, palapeilit, mikroaaltouuni, Commodore 64, vohvelirauta, vhs-nauhuri, seinille ripustettavat koristeviuhkat ja Rubikin kuutio. Juppikulttuuri ja ulkoisen muodon korostus toi koteihin myös kuntolaitteet.

Sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedt kuvailee ohjelmassa Suomalainen koti 1980-luvun rahabuumin pilanneen suomalaista makua ja tyyliä: Rahalla hankittiin kiireesti kaikkea, sisällöstä välittämättä.

Nousukautta seurasi lama 1990-luvun alussa. Turvattomana aikana kodin merkitys korostui. Monet toiminnot ja elämykset, jotka ennen liittyivät kodin ulkopuolelle, siirtyivät koteihin. Ravintolassa käynnit vähenivät, sillä ruokaa tehtiin enemmän kotona, elokuvat vuokrattiin kotiin ja musiikkia kuunneltiin stereoista omassa olohuoneessa.

Viestintäpsykologi Mirka Parkkisen mukaan suomalaiset eivät uskalla luottaa tarpeeksi omaan makuunsa ja ostavat usein huonekalukauppojen tarjoamia valmiita kokonaisuuksia. 90-luvulla alettiin sisustuksessakin tehdä enemmän persoonallisia ratkaisuja ja yhdistelemään vapaasti eri aikakausien tyylejä. Kuluttajatietoisuus lisääntyi ja ekologisuuteen alettiin kiinnittää huomiota.

1970-luvulla rakennettujen kolkkojen betonilähiöiden jälkeen asumisviihtyvyyteen kiinnitettiin nyt enemmän huomiota. Kaupunkiasumisen eristyneisyyttä haluttiin vähentää. Yksinkertaisilla asioilla kuten yhteisen pihapiirin hoidolla pyrittiin edistämään ihmisten kohtaamista.

Ruotsalainen huonekalukauppaketju Ikea rantautui Suomeen vuonna 1996. Edulliset ja itsekoottavat huonekalut valloittivat nopeasti monet suomalaiskodit.

Sökö Kaukoranta ja Nina Jalmanen ovat sisustaneet kotiaan menneiden vuosikymmenien hengessä. Heidän mielestään 1990-luku on sekakulttuurin aikaa, eikä ajalle ominaista tyyliä oikeastaan ole, vaan jokainen voi yhdistellä eri tyylejä ja aikakausia makunsa mukaan.

Persoonallisuus ja viihtyisyys korostuivat entisestään ja sisustuksesta oli tullut monien harrastus. Tyylilajien sekoittelu, pelkistetyt muodot ja vaaleat värit olivat suosittuja. Kotitietokoneiden yleistyminen vaati niiden huomioimista sisustuksessa.

Yksinkertaisuus, valoisuus ja luonnonmukaisuus ovat olleet suomalaisen kodin hyviä ominaisuuksia, joita monet suunnittelijat ovat yrittäneet vaalia. 1990-luvulla ryhdyttiin sisustussuunnittelussa ja muotoilussa ammentamaan jälleen enemmän omasta kulttuurista ja innoitusta tarjosi mm. Kalevala. Myös vanhat käsityöperinteet ovat heränneet henkiin uuden sukupolven innostuksen myötä.