Hyppää pääsisältöön

Koti ja sisustus 1980- ja 1990-luvulla

Nousukausi ja ulkomailta omaksutut tyylit vaikuttivat koteihin 1980-luvulla ja koteihin ilmestyi paljon uusia uusia esineitä vohveliraudoista vhs-nauhureihin. Tietokoneet ja elektroniikka valloittivat kotien arjen lopullisesti 1990-luvulla.

Sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedt kuvailee ohjelmassa Suomalainen koti 1980-luvun rahabuumin pilanneen suomalaista makua ja tyyliä: Rahalla hankittiin kiireesti kaikkea, sisällöstä välittämättä.

1980-luvun ilmiöitä kodeissa olivat muun muassa pastellivärit, pyökki, tammiparketti, mustat kalusteet ja astiat, kromi, kulmikkuus, palapeilit, mikroaaltouuni, Commodore 64, vohvelirauta, vhs-nauhuri, seinille ripustettavat koristeviuhkat ja Rubikin kuutio. Juppikulttuuri ja ulkoisen muodon korostus toi koteihin myös kuntolaitteet.

Nousukautta seurasi lama 1990-luvun alussa. Turvattomana aikana kodin merkitys korostui. Monet toiminnot ja elämykset, jotka ennen liittyivät kodin ulkopuolelle, siirtyivät koteihin. Ravintolassa käynnit vähenivät, sillä ruokaa tehtiin enemmän kotona, elokuvat vuokrattiin kotiin ja musiikkia kuunneltiin stereoista omassa olohuoneessa.

Viestintäpsykologi Mirka Parkkisen mukaan suomalaiset eivät uskalla luottaa tarpeeksi omaan makuunsa ja ostavat usein huonekalukauppojen tarjoamia valmiita kokonaisuuksia. 90-luvulla alettiin sisustuksessakin tehdä enemmän persoonallisia ratkaisuja ja yhdistelemään vapaasti eri aikakausien tyylejä. Kuluttajatietoisuus lisääntyi ja ekologisuuteen alettiin kiinnittää huomiota.

1970-luvulla rakennettujen kolkkojen betonilähiöiden jälkeen asumisviihtyvyyteen kiinnitettiin nyt enemmän huomiota. Kaupunkiasumisen eristyneisyyttä haluttiin vähentää. Yksinkertaisilla asioilla kuten yhteisen pihapiirin hoidolla pyrittiin edistämään ihmisten kohtaamista.

Ruotsalainen huonekalukauppaketju Ikea rantautui Suomeen vuonna 1996. Edulliset ja itsekoottavat huonekalut valloittivat nopeasti monet suomalaiskodit.

Sökö Kaukoranta ja Nina Jalmanen ovat sisustaneet kotiaan menneiden vuosikymmenien hengessä. Heidän mielestään 1990-luku on sekakulttuurin aikaa, eikä ajalle ominaista tyyliä oikeastaan ole, vaan jokainen voi yhdistellä eri tyylejä ja aikakausia makunsa mukaan.

Persoonallisuus ja viihtyisyys korostuivat entisestään ja sisustuksesta oli tullut monien harrastus. Tyylilajien sekoittelu, pelkistetyt muodot ja vaaleat värit olivat suosittuja. Kotitietokoneiden yleistyminen vaati niiden huomioimista sisustuksessa.

Yksinkertaisuus, valoisuus ja luonnonmukaisuus ovat olleet suomalaisen kodin hyviä ominaisuuksia, joita monet suunnittelijat ovat yrittäneet vaalia. 1990-luvulla ryhdyttiin sisustussuunnittelussa ja muotoilussa ammentamaan jälleen enemmän omasta kulttuurista ja innoitusta tarjosi mm. Kalevala. Myös vanhat käsityöperinteet ovat heränneet henkiin uuden sukupolven innostuksen myötä.

Lue lisää:

Kuva asunnosta 1900-luvun alusta

Kaupunkiasuminen ja sisustustaide muotoutuu

Suomen teollistuminen 1870-luvulta lähtien aiheutti muutoksia väestön ja kotien elämässä. Väestönkasvu, vesijohtovesi ja sähköt mullistivat asumista. Suomalainen arkkitehtuuri ja muotoilu lähti nousuun.

Lue lisää:

Tupamiljöö 1920-luvulta.

Koti ja sisustus 1920- ja 1930-luvulla

Väkiluvun kasvu, kaupungistuminen ja kulutustapojen muutos aiheuttivat muutoksia suomalaiseen asumiseen vuosisadan alkupuolella.

Lue lisää:

Mainoskuva 1950-luvun sisustuslehdessä

Koti ja sisustus 1950–1970

Sodan ja pula-ajan koettelemusten jälkeen uudet värit ja materiaalit valtasivat suomalaiset kodit. Televisio ja sohvaryhmät saapuivat olohuoneisiin.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto