Hyppää pääsisältöön

Monet kuuluisuudet elävät leivoksissa



Aleksanterinleivos

Aleksanterinleivos. Kuva: Pekka Kauranen/YLEEnsimmäinen tunnetun henkilön mukaan nimetty leivos Suomessa oli aleksanterinleivos vuodelta 1819. Leivos on muodoltaan tyypillinen sveitsiläinen luomus.


Se on suorakaiteen muotoinen ja kaksikerroksinen murotaikinaleivos, jossa kerrosten välissä on hilloa. Päällä on vaaleanpunainen kuorrutus.


Aleksanteri I teki Turkuun kolme matkaa, jolloin hänelle tarjottiin suurin juhlamenoin leivostakin.




Pavlova

Hedelmillä tai marjoilla koristeltu marenkikakku. Tarinan mukaan venäläinen ballerina Anna Pavlova teki lähtemättömän vaikutuksen australialaiseen keittiömestariin, joka kehitti ihailemalleen naiselle pavlovakakun. Hedelmäisen marenkiunelman valkoinen kuohkeus ja ilmava keveys kuvaavat tanssijattaren pukua ja hänen hennon haurasta olemustaan.

Sacher

Sacher-leivos. Kuva: AP Graphics Bank LtdLeivoksen kehitti 16-vuotias kokkiharjoittelija Franz Sacher v. 1832 ruhtinas Klemens Wenzel von Metternichille.


Klassikko-kakun sisällä on aprikoosihilloa ja päällä suussa sulava suklaakuorrutus.


Sacherin poika Eduard Sacher perusti Itävallan Wieniin Hotel Sacherin ja Sacher-ravintolan. Sacher-kakusta kehitettiin myöhemmin pienempiä leivoksia.




Napoleon

Napoleon-leivos. Kuva: Rita Trötschkes/YLELeivoksen nimi viittaa kolmikolkkahattuun, vaikka väitetään, että Napoleon Bonapartella ei ole leivoksen kanssa mitään tekemistä. Tosin kerrotaan, että napoleonleivoksen valkoinen kuorrutus kuvaa sitä, että keisari käänsi mielellään liiviensä hienon valkoisen nahan ulospäin.


Napoleonleivos tunnetaan myös nimellä Millefoglie (tuhatlehti). Ranskalaiset päällystävät sitä suklaalla ja suomalaiset esimerkiksi vaaleanpunaisella pomada-kuorrutuksella.

Napoleonleivos on rapeakuorinen voitaikinaleivonnainen, jossa on kermainen täyte. Alun perin nimi juontuu leivoksen kotikaupungista, Italian Napolista. Ranskankielinen "napolitain"-sana (napolilainen) oli niin lähellä Napoleonia, että se muuntui pikkuhiljaa muotoon Napoleon.

Myöhemmin leivoskokoelmiin tulivat mm. kardinaali Mazarin, kuningatar Victoria, ruhtinas Metternich, kuningas Kustaa II Adolf ja lopulta mm. Johan Ludvid Runeberg.




Tunnetko nämä?

Bebe. Kuva: Pekka Kauranen/YLETunnettuja klassikkoja on Bebe, joka on isoäitien aikalainen, josta lapsenlapsetkin pitävät. Alkujaan ilmeisesti ranskalainen Bébé (Trésor) tuli tunnetuksi Suomessa 1900-luvun alkupuolella, kun vaasalainen Svenssonin konditoria valmisti sitä. 


Nykyään bebeleivosta tehdään Suomessa monen värisinä, esimerkiksi pähkinäkuorruutteena, mokalla, suklaalla, mansikalla ja limen värisenä. 

 

Suomalaisen leivoskulttuurin 1980-luvun tunnetuin luomus lienee mangoleivos, joka on muotissa valettu ja jääkaapissa jäähdytetty.




Eclair-leivos. Kuva: Kotikokit/YLEEclair-leivos

Tuulihattutaikinasta tehtyjä pieniä pötköjä, joissa on makeaa täytettä, suolaista kinkku- tai kalatahnaa tai jopa kaviaaria sanotaan Eclairiksi. Leivosta sanotaan myös koiranluuksi sen muodon vuoksi.


Luksushotelli Kämp juhli 120-vuotista taivaltaan vuonna 2008 valmistamalla oman leivoksensa, joka nautittiin samppanjakuohujen kera

 

 


Perunaleivos. Kuva: Pekka KauranenPerunaleivos (kuva) jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät siitä vaalealla täytteellä ja toiset taas tummalla täytteellä. Sen historia ei ole tiedossa kovin tarkkaan. Todennäköisesti se on tullut Suomeen Pietarista. Perunaa ei taikinassa tosin käytetä. 


Pieni aukko leivoksen pinnassa on aidon tavaran merkki. Hyvä perunaleivos tuoksuu mukavasti arrakkipunssilta.





Mansikkaleivos. Kuva: Pekka Kauranen/YLEKäpy-, hedelmä-, mokka-, mansikka-, tosca- ja omenaleivos ovat perinteisiä suosikkeja kuten myös tuulihattu, josta on tehty monenlaisia variaatioita.



 

 




Lähde
Leivos - tutkielma ylellisyyden muotokielestä (Bo Lönnqvist, Schildts, 1997)

Linkosuon kondiittorimestari Heikki Jänne 

Lue lisää

Aito leivos on aistillinen nautinto - leivosten historiasta
Moderni leivostaide muuttaa leivoksen muotoa



 

 

  • Vuoden ITE-taiteilija Paula Huhtanen halusi näyttää, että Kittilästäkin voi selvitä hengissä

    Kuusi kuvaa Paula Huhtasen elämästä.

    Kuvataiteilija Paula Huhtanen kurkisti lapsena Reidar Särestöniemen ateljeen avaimenreiästä ja sai nuorena piirtäjänä neuvoja Kalervo Palsalta. Lapsuuteen ja nuoruuteen Kittilässä loi varjonsa äidin ennenaikainen kuolema ja paikkakunnan henkinen kylmyys. Paula Huhtasesta kasvoi kuvantekijänä rohkea oman tiensä kulkija sekä myös vuoden 2020 ITE-taiteilija.

  • Arto Köykkä – Ate, ihminen jonka ammatti sattuu olemaan pappi

    Arto Köykkä ei puhu pappina olemisesta, jollei kysytä.

    Kappalainen, rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä on mieluiten koruttomasti pelkkä pappi. Hänen vastuualueenaan on Pirkkalan seurakunnan nuorisotyö, eikä etenkään siinä tehtävässä titteleitä kaivata. Nuorille ja monille seurakuntalaisille hän onkin Ate: ihminen, jonka ammatti nyt sattuu olemaan pappi.

  • Musiikin moniottelija Aija Puurtinen: ”Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni enemmän kuin osasin unelmoida”

    Tohtoritason laulaja Aija Puurtisella myös basistiura.

    Muusikko Aija Puurtisen laulu- ja soittotyyliä ei voi niputtaa yhden genren alle. Parhaiten hän viihtyy sekä esiintyjänä että laulajana omien sävellyksiensä musiikillisessa maailmassa. Aijan musiikissa elävät monenlaiset tyylit niin, että välillä siitä tunnistaa suomalaisen kansanmusiikin, folkin, puuvillapeltojen bluesin, soulin, gospelin, rockin tai jopa tangon vivahteita.

  • Ruokaprofessori Hely Tuorila: ”Afrikkalaiset hämmästelivät sitä, että kerään luonnosta sieniä”

    Hely Tuorila on aistinvaraisen ruokatutkimuksen professori.

    Aistinvaraisen ruokatutkimuksen emeritaprofessori Hely Tuorila opiskeli aikoinaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa, jotta hän voisi tehdä työtä ravintokemistinä kehitysmaissa. Suunnitelma ei ihan toteutunut, mutta nyt eläkeiässä Tuorila on kutsuttu Afrikkaan ylimääräiseksi professoriksi Pretorian yliopistoon. Suomessa häntä kutsuu Punkalaitumen mökkimetsä, jota intohimoinen sienestäjä rakastaa.