Hyppää pääsisältöön

Monet kuuluisuudet elävät leivoksissa



Aleksanterinleivos

Aleksanterinleivos. Kuva: Pekka Kauranen/YLEEnsimmäinen tunnetun henkilön mukaan nimetty leivos Suomessa oli aleksanterinleivos vuodelta 1819. Leivos on muodoltaan tyypillinen sveitsiläinen luomus.


Se on suorakaiteen muotoinen ja kaksikerroksinen murotaikinaleivos, jossa kerrosten välissä on hilloa. Päällä on vaaleanpunainen kuorrutus.


Aleksanteri I teki Turkuun kolme matkaa, jolloin hänelle tarjottiin suurin juhlamenoin leivostakin.




Pavlova

Hedelmillä tai marjoilla koristeltu marenkikakku. Tarinan mukaan venäläinen ballerina Anna Pavlova teki lähtemättömän vaikutuksen australialaiseen keittiömestariin, joka kehitti ihailemalleen naiselle pavlovakakun. Hedelmäisen marenkiunelman valkoinen kuohkeus ja ilmava keveys kuvaavat tanssijattaren pukua ja hänen hennon haurasta olemustaan.

Sacher

Sacher-leivos. Kuva: AP Graphics Bank LtdLeivoksen kehitti 16-vuotias kokkiharjoittelija Franz Sacher v. 1832 ruhtinas Klemens Wenzel von Metternichille.


Klassikko-kakun sisällä on aprikoosihilloa ja päällä suussa sulava suklaakuorrutus.


Sacherin poika Eduard Sacher perusti Itävallan Wieniin Hotel Sacherin ja Sacher-ravintolan. Sacher-kakusta kehitettiin myöhemmin pienempiä leivoksia.




Napoleon

Napoleon-leivos. Kuva: Rita Trötschkes/YLELeivoksen nimi viittaa kolmikolkkahattuun, vaikka väitetään, että Napoleon Bonapartella ei ole leivoksen kanssa mitään tekemistä. Tosin kerrotaan, että napoleonleivoksen valkoinen kuorrutus kuvaa sitä, että keisari käänsi mielellään liiviensä hienon valkoisen nahan ulospäin.


Napoleonleivos tunnetaan myös nimellä Millefoglie (tuhatlehti). Ranskalaiset päällystävät sitä suklaalla ja suomalaiset esimerkiksi vaaleanpunaisella pomada-kuorrutuksella.

Napoleonleivos on rapeakuorinen voitaikinaleivonnainen, jossa on kermainen täyte. Alun perin nimi juontuu leivoksen kotikaupungista, Italian Napolista. Ranskankielinen "napolitain"-sana (napolilainen) oli niin lähellä Napoleonia, että se muuntui pikkuhiljaa muotoon Napoleon.

Myöhemmin leivoskokoelmiin tulivat mm. kardinaali Mazarin, kuningatar Victoria, ruhtinas Metternich, kuningas Kustaa II Adolf ja lopulta mm. Johan Ludvid Runeberg.




Tunnetko nämä?

Bebe. Kuva: Pekka Kauranen/YLETunnettuja klassikkoja on Bebe, joka on isoäitien aikalainen, josta lapsenlapsetkin pitävät. Alkujaan ilmeisesti ranskalainen Bébé (Trésor) tuli tunnetuksi Suomessa 1900-luvun alkupuolella, kun vaasalainen Svenssonin konditoria valmisti sitä. 


Nykyään bebeleivosta tehdään Suomessa monen värisinä, esimerkiksi pähkinäkuorruutteena, mokalla, suklaalla, mansikalla ja limen värisenä. 

 

Suomalaisen leivoskulttuurin 1980-luvun tunnetuin luomus lienee mangoleivos, joka on muotissa valettu ja jääkaapissa jäähdytetty.




Eclair-leivos. Kuva: Kotikokit/YLEEclair-leivos

Tuulihattutaikinasta tehtyjä pieniä pötköjä, joissa on makeaa täytettä, suolaista kinkku- tai kalatahnaa tai jopa kaviaaria sanotaan Eclairiksi. Leivosta sanotaan myös koiranluuksi sen muodon vuoksi.


Luksushotelli Kämp juhli 120-vuotista taivaltaan vuonna 2008 valmistamalla oman leivoksensa, joka nautittiin samppanjakuohujen kera

 

 


Perunaleivos. Kuva: Pekka KauranenPerunaleivos (kuva) jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät siitä vaalealla täytteellä ja toiset taas tummalla täytteellä. Sen historia ei ole tiedossa kovin tarkkaan. Todennäköisesti se on tullut Suomeen Pietarista. Perunaa ei taikinassa tosin käytetä. 


Pieni aukko leivoksen pinnassa on aidon tavaran merkki. Hyvä perunaleivos tuoksuu mukavasti arrakkipunssilta.





Mansikkaleivos. Kuva: Pekka Kauranen/YLEKäpy-, hedelmä-, mokka-, mansikka-, tosca- ja omenaleivos ovat perinteisiä suosikkeja kuten myös tuulihattu, josta on tehty monenlaisia variaatioita.



 

 




Lähde
Leivos - tutkielma ylellisyyden muotokielestä (Bo Lönnqvist, Schildts, 1997)

Linkosuon kondiittorimestari Heikki Jänne 

Lue lisää

Aito leivos on aistillinen nautinto - leivosten historiasta
Moderni leivostaide muuttaa leivoksen muotoa



 

 

  • Sano kyllä sille mitä maailma tarjoaa

    Vihreän talon isäntä Olli Soini vietti kulkurin elämää.

    Riihimäellä yhteisöllisenä kulttuuritalona tunnetun Vihreän talon isäntä on nähnyt miljonäärien ja kulkurien elämää. Huomattuaan, että raha ei tee onnelliseksi, hän alkoi tutustumaan avoimin mielin kaikkeen siihen, mitä elämä hänen eteensä toi. Kulkurivuosien aikana hän oppi sanomaan "kyllä" ja pyytämään sitä mitä kulloinkin tarvitsi. Kaikista maailman paikoista hän asettui lopulta Riihimäelle.

  • Pakolaisena Suomeen tullut muutosjohtaja Rajkumar Sabanadesan: "Perheensä voi valita"

    Pakolaisesta yrittäjäksi ja muutosjohtamisen valmentajaksi.

    Yrittäjä ja muutosjohtamisen valmentaja Rajkumar Sabanadesan tuli Suomeen pakolaisena 90-luvulla ja toimi pitkään vastaanottokeskusten johtajana. Sukulaisiinsa Sri Lankassa Sabanadesan ei ole enää yhteydessä, mutta omistaa aikansa nykyiselle perheelleen ja ihmisten auttamiselle.

  • Kirjat aina mukana – Professori Jaakko Hämeen-Anttila rentoutuu suomentamalla runoutta

    Jaakko Hämeen-Anttila rentoutuu runoutta suomentaen.

    Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Edinburghin yliopistossa ja työskentelee koronaviruksen vuoksi parhaillaan kotoa, sillä koko yliopisto on suljettuna. Hän tuntee erityisen hyvin arabialaista ja assyrialaista kulttuuria ja on usein onnistunut työssään yhdistämään nämä harvinaiset osaamisen alat. Hämeen-Anttila vietti lapsuutensa Oulussa ja tiesi ryhtyvänsä professoriksi jo ennen kouluikää.