Hyppää pääsisältöön

Marskin ritarit Linnassa

Mannerheim-ristin ritarit saivat odottaa kutsua Linnan juhliin liki 50 vuotta. Vuodesta 1994 alkaen he ovat olleet juhlien itseoikeutettuja kunniavieraita.

Talvisodan aikana marsalkka Mannerheim totesi vallinneet kunniamerkkisäännökset puutteellisiksi. Mannerheim katsoi, että urhoollisuus on voitava palkita sotilasarvosta riippumatta.

Uusi asetus otettiin käyttöön välirauhan aikana. Sen mukaan sotilas saatettiin sotilasarvosta riippumatta nimittää joko 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi "erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi".

Vuoteen 1945 mennessä 1. luokan Mannerheim-ristin saivat Suomen marsalkka Mannerheim ja kenraali Heinrichs, 2. luokan Mannerheim-ristin sai 191 henkilöä, joista neljä kahdesti. Kutsua itsenäisyyspäivän vastaanotolle ritarit kuitenkin saivat odottaa liki 50 vuotta.

Presidentti Koiviston aikana heistä muutamat saivat kutsun juhliin. Vuodesta 1994 kaikki ritarit ovat presidentti Ahtisaaren aloitteesta olleet puolisoineen juhlien itseoikeutettuja kunniavieraita. Tuolloin ritareista saapui paikalle nelisenkymmentä. Heistä ensimmäisenä presidenttiä kätteli ritarikunnan vanhin, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.

Sisääntulo vakiintui tv-katselijoiden mielissä traditioksi välittömästi. Myös tv-toimittajat tituleerasivat mieluusti vuosina 1994—2000 ensimmäisenä sisään astunutta Ehrnroothia "juhlien tärkeimmäksi vieraaksi".

Vuonna 2009 ritareista oli elossa enää kolme. Linnassa heitä edusti kapteeni Tuomas Gerdt.

Ylivääpeli Onni Määttänen kuoli 13.6.2010. Linnan juhliin joulukuussa ritareista osallistui jälleen yksin Gerdt.

Vuoden 2011 itsenäisyyspäivän vastaanotolle ei saapunut yhtään ritaria. Gerdt oli estynyt saapumasta vaimonsa tapaturman vuoksi. Majuri Heikki Nykänen kuoli 7.12.2011.

Nykäsen poismenon jälkeen Gerdt on viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari. Vuonna 1922 syntynyt hyväkuntoinen Gerdt osallistui itsenäisyyspäivän vastaanotolle vuonna 2012.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto