Hyppää pääsisältöön

Professori Antero Järvisen haastattelu, 2008

Jääkarhut näyttävät voivan hyvin.
Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtaja, professori Antero Järvinen MOT:n haastattelussa 27.11.2008.

MOT: Kun mm. brittiläiset ja amerikkalaiset tutkijat löytävät jatkuvasti varsin dramaattisia näyttöjä voimakkaasta ilmaston lämpenemisestä arktiselta alueilta ja erityisesti Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta niin, miltä se näyttää suomalaisen tutkijan silmin tämä tilanne?

Järvinen: ”Tietysti minulla ei ole heidän aineistojaan käytettävissäni, mutta sen perusteella, mikä kokemus on itselläni neljänkymmenen vuoden ajalta pohjoiselta alueelta, niin ne on pikkusen erikoisia, että paljon on taas vastakkaista tietoa olemassa, että ei olisi mitään dramaattista tapahtumassa, että mikä sitten on se lopulta totuus. Ja sen verran, kun olen tosiaan pohjoisella alueella kymmeniä vuosia tehnyt maastotöitä, niin olen huomannut sen, että sieltä on hyvin vaikea luonnostella semmoisia yleisiä säännönmukaisuuksia, lätkämailoja tai pesäpallomailoja, tai, mitään muita suuntauksia, trendejä. Että luonto on niin vaihteleva vuodesta toiseen. Jjos sieltä sitten kuvittelee jonkun mallin tai muodon löytäneensä, niin silloin kannattaisi melkein lopettaa se tutkimus, koska seuraavana vuonna, jos sitä tutkimusta jatkaa, niin se malli useimmiten häviää savuna ilmaan. Että näin on minulle käynyt monen monituista kertaa, että ne haavekuvat jonkun merkittävän yleisen säännön löytymisestä, niin ne murenee sitten, kun jatkaa tutkimusta”.

MOT: No, mitä yleensä ajattelet tästä tilanteesta, että toiset tutkijat näyttävät löytävän näitä suuren muutoksen merkkejä, lämpenemisen merkkejä, mutta sinä vain et?

Järvinen: ”No, tietysti minä uskon omiin tuloksiin, että en minä voi niitä mennä väärentämään tai mitään temppuja tekemään, että ne on mitä on, ja minä elän niitten mukaan. Tietysti lähden siitä, että muutkin ne sitten hyväksyy ja niille etsitään jotakin luontevaa selitystä, mutta kun olen jonkun verran tässä Suomea ja maailmaa kiertänyt ja esittänyt näitä hieman poikkeavia tuloksia tuolta suurtuntureitten alueelta, niin yleensä se reaktio on ollut, että ensiksi on hiljaisuus ja sitten on tullut pettymys, mikä on aika erikoista. Kun minustakin olisi ihanaa, jos ilmaston lämpenemissuuntaus ei olisi voimakasta, mitä se nyt sitten joidenkin mielestä on, ja pohjoiset alueet eivät sulaisi ja jääkarhut selviäisivät oikein hyvin siellä. Mutta ilmeisesti jotkut ovat toista mieltä. Ovat niin voimakkaasti sitoutuneet tähän yhteen ajatukseen, että tämmöiset vastoin heidän ajatuksiaan käyvät tulokset, niin ne ovat pettymyksiä, eivätkä ilon huokauksia tai kuohahduksia”.

MOT: Voidaanko mielestäsi ylipäänsä verrata pohjoisen Suomen olosuhteita Siperian, esimerkiksi Jamalin niemimaan seutuun ? Ainakin ne ovat samalla korkeudella, mutta voidaanko niitä noin muuten verrata keskenään ?

Järvinen: ”No, jossain määrin tietysti voidaan just sen takia, että ne ovat pohjoisia alueita, mutta tietysti niitten luonnonolot ovat erilaiset. Siinä merivirrat ja muut on erityyppisiä, toinen on mantereista ja toinen on merellistä aluetta, se tietysti vaikeuttaa niitä vertauksia. Mutta näyttää kaiken kaikkiaan siltä, että ne on hyvin mosaiikkimaisia nämä muutokset. Joillakin alueilla on merkkejä, tosin aineistot ovat valitettavasti hyvin lyhyiltä jaksoilta tuolta Siperian puolelta, että sieltä on hyvin vähän olemassa tietoa, jos verrataan sitten tänne lännemmäksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Mutta mitä ei aina muisteta, on se, että maapallollahan ei ole yhtä ainutta ilmastoa vaan useita ja siinä mielessä ei voida puhua ilmaston globaalista lämpenemisestä tai kylmenemisestä. Jos ilmasto, jossakin paikassa lämpenee, esimerkiksi Tyynenmeren rannikolla Kanadassa, niin automaattisesti se jossakin muualla viilenee, niin kuin nyt on käynyt Kanadan ja Pohjoisten Yhdysvaltojen itärannikolla ja Länsi-Grönlannissa, jotka ovat jo vuosikymmeniä viilentyneet. Ja sieltähän ne jääkaudetkin ovat aina alkaneet sieltä Grönlannin länsirannikolta ja Pohjois-Amerikan itärannikolta. Jos se joskus alkaa, niin sieltä se alkaa taas”.

MOT: No, kuinka paljon Suomen Lapissa on ilmasto yleensä lämmennyt, sanotaan nyt viimeisten 40 - 50 vuoden aikana?

Järvinen: ”No, tietysti vähän riippuu, että miten Lapin raja vedetään, mutta jos ajatellaan sitä pohjoisinta Lappia, tunturilappia, sieltähän on aika hyviä pitkäaikaisia lämpötilamittaussarjoja, varsinkin Sodankylästä, jossa on kaiketi pisimmät 100 vuotta vanhat havaintosarjat. Jja sitten on muualta, Kilpisjärveltäkin on jo yli 50 vuoden ajalta hyvää mittausaineistoa, niin nämä eivät kyllä osoita juuri minkäänlaista lämpenemistä, mutta eivät kylmenemistäkään. Että se on ikään kuin status quo, elikkä entinen tilanne, mikä on vallinnut vuosikymmeniä, niin se vallitsisi edelleenkin”.

Että jos sieltä haluaa jonkun lyhyemmän pätkän poimia, niin sieltä jokainen löytää sitten omia, mieltymyksiään tukevan näkemyksen. Mutta jos sen koko havaintosarjan katsoo, niin siellä ei näy mitään dramaattista ja sama näyttäisi pätevän myös esimerkiksi Huippuvuorille, että mitään isoa ei ole tapahtumassa”.

MOT: No, entä jos vielä laajennamme kysymyksen koskemaan kaikkia arktisia alueita, niin onko arktisella alueella ilmasto lämmennyt viimeisen sadan vuoden aikana?

Järvinen: ”Käytettävissäni olevien tietojen mukaan koko arktiselta alueelta, mitään tällaista systemaattista muutosta ei ole tapahtunut, vaan siinä näyttäisi olevan tietty syklisyys havaittavissa. 1900-luvun alkupuolella oli viileämpää, sitten -30, -40-luvuilla oli lämpimämpää ja sen jälkeen mentiin sitten pitkän aikaa alaspäin, niin että -70-luvun loppupuolella ja sen jälkeen tultiin kolmisenkymmentä vuotta ylöspäin lämpimämpään suuntaan ja nyt näyttäisi taas olevan suuntaus alaspäin. Riippuu siitä mitä kohtaa, mitä 20-30 vuoden pätkää katsoo, niin sieltä löytyy sitten joko laskevia tai nousevia lämpötilasarjoja.

MOT: Jos verrataan nykyhetkeä 30-luvun lämpimään kauteen, niin olemmeko me samoissa luvuissa?

Järvinen: ”Kuta kuinkin samoissa luvuissa ja jotkut todisteet sekä lämpötilakäyrät viittaavat siihen, että silloin olisi ollut vielä lämpimämpää kuin tällä hetkellä. Jostain kumman syystä, niin siihen aikaan ei huolehdittu jääkarhuista, jääkarhujen tulevaisuudesta, niistä tietysti pitää huolehtia ja murehtia, jos aihetta on, mutta ainakin kaikki laskelmat, mitä esimerkiksi nyt tällä hetkellä jääkarhuista on, niin niiden kannat ovat jopa kasvussa, että ne voivat yllättävän hyvin”.

MOT: No, miten mielestäsi sitten on selitettävissä se, että esimerkiksi tämä brittiläinen CRU-ilmastotutkimuslaitos ja sitä lähellä olevat tutkijat pystyvät yhä uudelleen ja uudelleen konstruoimaan proxeihin (korvikemittari) perustuvia ilmastokonstruktioita, jotka osoittavat voimakasta lämpenemistä myös viimeisten 50 vuoden ajalta?

Järvinen: ”En minä oikeastaan sitä pysty selittämään, koska ensinnäkään se aineistohan ei ole käytettävissä. Se on ikään kuin salaista aineistoa ja sitä ei anneta kuin sen tietyn piirin käyttöön, että sitä vois itse kukin omilla menetelmillään kriittisesti tarkastella ja katsoa, että löytyykö sieltä. Niin kuin varmaan pitäisi tehdä, että yhdessä katsoa, että mitä sieltä aineistosta todella löytyy, mutta sellaista mahdollisuutta ei ainakaan näihin päiviin asti ole ollut. Mutta se näppituntuma, mikä minulla on, niin varsinkin näillä pohjoisilla alueilla, niin se luonnon ilmiöiden varianssi eli hajonta, eli se häly siinä aineistossa, niin on niin suurta, että sieltä on erittäin vaikea löytää näitä selkeitä suuntauksia ja ainakin joissakin näistä kuvioista, lätkämailassa ja niin edelleen, niin niissä näyttäisi olevan hämmästyttävän vähän sitä varianssia, elikkä hälyä. Joten miten se on saatu aikaiseksi, niin se tietysti pikkusen kummastuttaa ja olisi kiva nähdä se aineisto”.

MOT: Millaisin mielin olet noin yleensä seurannut tätä ”ilmastogatena” tunnettua tapahtumasarjaa, ja sitä mitä on sitten paljastunut CRU:n toiminnasta, ajatusmaailmasta ja toimintakulttuurista?

Järvinen: ”No, murheellisin mielin ja kovasti olen ensinnäkin ihmetellyt sitä, että jos tämä pitää paikkansa, kun kaikki viittaa siihenkin. Suuri osa näistä on ihan aitoja, ja sellaisia epäeettisiä toimia, mitä siellä on harrastettu, niin jos se todella pitää paikkansa, niin täytyy ensinnäkin ihmetellä sitä, että ne huippututkijat eivät ole muistaneet Abraham Lincolnin varoitusta siitä, että kaikkia ihmisiä voi huijata kerran, ja joitakin ihmisiä voi huijata koko ajan, mutta on mahdotonta huijata kaikkia ihmisiä kaiken aikaa.

Ett joku sen kuitenkin lopulta huomaa, ja ilmeisesti tässä on joitakin sellaisia suuria paineita ollut. Kun kaikki ei ole mennyt ihan toiveiden mukaisesti, niin on täytynyt sitten ikään kuin kaunistaa niitä tuloksia. Ja tietysti tämä viittaa vähän siihen, että kaikki tällaiset keskittymät, oli sitten kyseessä poliittinen tai taloudellinen tai tässä tapauksessa tieteellinen vallankeskittymä, niin se johtaa helposti väärinkäytöksiin. Olisi parempi, että ei olisi yksiä yhden suuren instituutin takana olevia aineistoja, vaan että ne olisi hajotettu ja kuultaisiin laajemmin tiedeyhteisön ääntä”.

MOT: Mitä ajattelet ilmastotieteen tämän hetkisestä tilasta?

Järvinen: ”No, minähän en ole ilmastotieteilijä, että en pysty sitä sen kummemmin arvioimaan, muuten kuin että ajattelevana kansalaisena ihmettelen, että miten se tuntuu niin sekavalta. Ja jos vielä nämä pitää paikkansa, nämä syytökset, mitä nyt on esitetty, niin vaikuttaa todella merkilliseltä.

Toivoisin ilmastotieteeltä enemmän kylmiä faktoja, eikä näitä kuumia teorioita. Niitä on helppo esittää, mutta niiden faktojen, joilla nämä teoriat testataan, niin niiden kerääminen on hyvin vaikeata ja niistä on puutetta, eikä näistä tietokonemalleista”.

MOT: Hyvä, kiitos. Onko sinulla vielä jotain mielessäsi, jota haluaisit sanoa lopuksi?

Järvinen: ”Juuri tällainen konsensus-ajattelu, se ei sovi ollenkaan tieteeseen. Että vaaditaan konsensusta, se on kyllä vihonviimeinen tieteen tappaja. Ja nyt esimerkiksi Suomeen ollaan juuri parhaillaan laatimassa arktisen tutkimuksen strategiaa. Ja on olemassa suuri vaara, että sen raportin tai strategian laativat samanmieliset konsensus-ihmiset. Se, jos mikä, on epäonnistunut strategia tehdä se tällä tavalla.

Jo muinaiset metsästäjäesi-isämme tiesivät paremmin, miten strategia pitää tehdä. Näissä metsästäjäporukoissahan oli aina mukana joukko värisokeita, jotka näkivät sen maailman, luonnon eri tavalla kuin valtaporukka. Ja tämä oli sen heimon selviytymisstrategia, että siellä oli näitä erilaisia näkemyksiä asioista. Jotkut erottivat sieltä luonnosta pedot ja muut vaarat eri tavalla, että siellä pitäisi olla kaikissa strategioissa, oli se sitten ilmastostrategia tai mikä tahansa strategia, niin myös mukana näitä eri tavalla näkeviä. Se on tae siitä, että strategia, joka tarkoittaa selviytymiskeinoa tulevaisuudessa pärjäämiseksi, niin se veisi meitä eteenpäin”.

Toimittaja Martti Backman