Professori Atte Korholan haastattelu, 2009

Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professorin Atte Korholan haastattelu

MOT: Miten arvioisit tämän CRU:n tietomurron tai -vuodon yleistä merkitystä?

Korhola: Tässä on muutama näkökohta. Ensinnäkin niistä ei pidä vetää johtopäätöksiä, joita ei ole vedettävissä, eli nämä sähköpostiviestit eivät kumoa ilmastonmuutosta tai eivät vaikuta siihen, etteikö meidän pitäisi muuttaa meidän energiatuotantojärjestelmää eli vähentää hiili-intensiivisyyttä. Toiseksi, valtaosa näistä viesteistä on ihan tavallista tiedekommunikaatiota, ja jos nyt jotain haukutaan, niin ei sekään niin kauhean epätavallista ole – tiedeihmiset on ihan samanlaisia kuin ketkä muut tahansa.

Mutta mielestäni tässä on hälyttävää se, että näissä viesteissä tulee kuvaa ihmisestä jolla on erittäin voimakas missio, usko oikeassa olemiseen, ja että tämä jollain lailla legitimoi ja antaa heille oikeuden vaikuttaa tieteen normaaleihin käytäntöihin, kuten ennakkoarviointiin, tieteen julkisuuteen tai itsekriittisyyteen, jotka ovat tieteen peruselementtejä. Ilman näitä koko tieteessä motivaatio menetetään. Ei ole mitään järkeä tehdä tutkimusta, ellei ole puolueetonta järjestelmää. Näissä viesteissä aika paljon heijastuu tämmöistä mentaliteettia, että pidetään mustia listoja tutkijoista, joiden julkaisuja ei haluta nähtävän julkaisusarjoissa, ja kokonaisia julkaisusarjoja ehdotetaan boikotoitavan, jos ne ovat julkaisseet kriittisiä näkemyksiä.

Erittäin huolestuttavaa on se, että nyt ei puhuta mistään skeptikoista vaan tutkijoista, jotka esittävät täydentäviä tai kriittisiä näkemyksiä heidän omaksumalleen kannalle. Ja tämä koskee koko ennakkoarviointijärjestelmää, jossa jokainen tutkimus, jokainen julkaisu asetetaan puolueettomaan arviointiin. He ikään kuin määrittelevät uudelleen koko käytännön, ja tämä on huolestuttavaa minusta, ja tähän on kiinnittänyt moni ilmastotutkija huomionsa ja on aika hämmästynyt.

MOT: Millä tavalla tämä skandaali näyttää vaikuttaneen juuri oman erikoisalasi eli paleoklimatologian piirissä?

Korhola: Olen ollut yhteydessä kollegoihin ja olen itsekin näissä viesteissä läsnä, eli mulla on ollut yhteistyötä tämän ilmastokeskuksen kanssa, ja aika monet kollegat myös tuntuvat olevan huolestuneita erityisesti julkisuusperiaatteen toteutumisesta. Siis tieteessä kaiken aineiston pitäisi olla julkista ja toistettavissa; jokaisen kokeen ja jokaisen tutkimuksen. Tämä ei ole kovin vaikea sääntö noudattaa. Samalla lailla kun me puhutaan vaalirahoituksen läpinäkyvyydestä, niin sama läpinäkyvyys pitäisi olla tieteessä; että jokaisella on mahdollisuus saada nämä aineistot, eikä ainoastaan ne loppuun asti sillotellut ja laaditut aineistot, vaan myös taustalla oleva niin sanottu meta-aineisto, eli kuinka tieto on kerätty, mitä aukkoja siinä on, mitä on poistettu, minkälaisia olettamuksia on ollut kun on lähdetty aineistoa keräämään. Tämäntyyppinen aineisto on ihan välttämätöntä, jotta muut voi arvioida ja käydä tutkimuksen läpi.

Tässä ei ole mitään epänormaalia, vaan tämä on kaikkein oleellisin piirre tiedettä, mikä erottaa sen pseudotieteestä: toistettavuus ja se, että aineistot on vapaasti saatavilla. Nyt näitten viestien välityksellä tulee kuva, että tämä ei olekaan itsestäänselvyys, vaan dataa halutaan pitää itsellä, ja on jopa viestejä, että mieluummin hävitetään aineisto kuin annetaan sitä kenelläkään kriittisen analyysin kohteeksi. Ja ilmeisesti tällaista hävittämistä on tapahtunut, sillä näitä ei ole saatu vaikka monet ovat vuosikausia yrittäneet saada näitä aineistoja käyttöönsä. Tämä hämmentää suuresti, ja on häpeäksi ilmastotieteelle ja myös paleotieteelle, joka muuten on niin äärimmäisen kiehtovaa ja arvokasta tiedettä.

MOT: Viesteissä puhuttiin ns. divergenssiongelmasta ja sen ratkaisemisesta siten, että piilotetaan jotakin. Mistä siinä divergenssiongelmassa on kysymys?

Korhola: No siinä on tietysti monenlaisiakin ongelmia. Kun me tullaan lähemmäksi nykyaikaa viime vuosikymmeninä, niin nämä epäsuorat aineistot eli proxit joudutaan poimimaan ns. keskeneräisistä arkistoista, luonnon arkistoista. Esimerkiksi jäätiköillä se ylin osa jäätä ei ole vielä muodostunut kiinteäksi jääksi, vaan se on eräänlaista firniä, lumen ja jään sekoitusta. Silloin on oltava tarkkana tämän ns. epäsuoran datan eli proxien kanssa. Jos sieltä haetaan vaikkapa ilmakehän kaasupitoisuuksia tai happi-isotooppeja, niin ne ovat ikään kuin keskeneräisessä elävässä tilanteessa, ja samalla lailla kun mennään mihin muuhun tahansa luonnon arkistoon – suoympäristöön tai järvien tai meren pohjiin, tai puulustoanalyyseihin, niin meillä on ongelmia näissä viimeaikaisissa tulkinnoissa. Monet prosessit ovat keskeneräisiä, eivätkä ne ole ikään kuin sedimentoituneet luotettavaksi luonnon arkistoksi.

Ongelma on tämä: kun esimerkiksi 1960-luvun jälkeen on hyvin vähän luotettavia aineistoja, jotka jatkuis nykyaikaan asti samalla tavalla kuin ne on historiassa esiintyneet, niin siinä tullaan ongelmaan, että kuinka tämä ratkaistaistaan. Tavoite on tietysti yhdentää proxit lämpötila-aineistojen kanssa – puhutaan kalibraatiosta, ja tätä kalibrointia ei voida tehdä luotettavasti, jos meillä ei ole tätä viimeisintä pätkää näissä. Ja näihin pitää keksiä tietysti jotain ratkaisuja, ja nyt nää ratkaisut on aina hyvin mielenkiintoisia ja näistä viesteistä välittyy, että siellä siellä paljon puhutaan että kuinka nämä ratkaistaan. Koko ongelmaahan ei ole vielä ratkaistu edelleenkään, että siitä koko ajan tulee tiedepaperia että miten tää divergenssiongelma lopulta pitäis nähdä ja onko sitä ylipäänsä olemassakaan.

Kun katsoo näitä sähköpostiviestejä, niin siinä on pitkä kaari tätä keskustelua, että kun lähdetään liikkeelle niistä ihan ensimmäisistä ns. lätkämailoista, jota julkaistiin, niin niissähän oli aika karkeasti vaan liimattu tää viimeaikainen meteorologinen aineisto tän epäsuoran aineiston päälle, ja tätä on kritisoitu voimakkaasti. Näin ei olis saanut missään tapauksessa tehdä. Ja nyt siihen on sit yritetty löytää jalostetumpia tapoja tehdä sitä. Tämä keskustelu liittyy nyt näihin, ja näiden oikeellisuudesta on ihan asianmukaista käydä tieteessä debattia, ja sitä käydään. Se ei suinkaan ole yksiviivaista ja ongelmatonta, eli näihin pitää suhtautua varauksella.

MOT: CRU:n johtaja Phil Jones kehottaa yhdessä viestissään käyttämään Michael Mannin menetelmää, joka oli hänen aikaisemmassa Nature-lehden artikkelissaan, eli että divergenssiongelma ratkaistaan poistamalla vuoden 1960 jälkeinen proxi-aineisto siitä käyrästä niin ettei se ei näytä niin ikävältä. Miten asiallisena pidät sitä, että jos data näyttää ikävältä niin poistetaan siitä kuvasta?

Korhola: No näinhän ei missään tapauksessa tulisi olla. Mulle itselleni olisi paniikki, että mä olisin tiedemies, joka olisin vihollisväleissä ympäristön ja luonnon aineistojen kanssa. Mutta näistä viesteistä heijastuu se, että joillakin ihmisillä on paniikinomainen pelko siitä, että mitäs jos luonto ei käyttäydykään niin kuin meidän mallit tai meidän omat omat teoriat esittää. Tämähän ei ole missään tapauksessa toivottava suunta.

Tämä pelko heijastuu siinäkin, kun tuoreimman IPCC-raportin kohdalla käydään voimakasta keskustelua siitä, mikä tulisi olla se vertailujakso, mihin nää meteorologiset mittaukset ja myös epäsuorat mittaukset rinnastetaan. Yleensä nämä aineistot esitetään poikkeamina jostakin määrätystä normaalijaksosta, joka on yleensä ilmastotieteessä 30 vuotta. Paljon keskustelua käydään siitä, mikä pitäisi olla tämä ns. referenssijakso. Siitä on aika huolestuttavia viestejä, joissa ihmiset esittää, että jos otetaan kaikkein uusin jakso eli 1971-2000 niin silloin nää ilmastotrendit muuttuvat hieman pienemmiksi tän viimeaikaisen lämpenemisen kohdalla. Sen sijaan halutaan edelleen käyttää vanhaa, viileämpää jaksoa 1961-1990, ja sehän saattaa hämmentää poliittisia päätöksentekijöitä ja suurta yleisöä! Tämä on mielestäni aika arveluttavaa – näin pitkälle ei pitäis näissä pohdiskeluissa mennä, vaan meidän pitäis ainoostaan katsoa, että mikä on tieteellisesti tutkimuksen kannalta järkevintä.

Tässä nähdään huoli, joka tulee tieteen ulkopuolelta, eli poliittinen paine saada aikaan tietynlaisia tuloksia ja tätä minä itse kaihdan. Siksi olen halunnut koko ajan puhua avoimen, vapaan, läpinäkyvän tieteen puolesta, joka ei pelkää luontoa, ympäristöä, aineistoja, dataa eikä mitään mitä mitä tiedeyhteisön ulkopuolella tapahtuu.

MOT: Miten arvioisit tätä CRU:n lämpötilakäyrän luotettavuutta ja erityisesti sen virhemarginaalien luotettavuutta, kun siellähän on vain 0,15 asteen virhemarginaali ilmoitettu sinne 1880-luvulle asti. Onko tän vuodon myötä tullut lisää tietoa, että voidaanko tätä virhemarginaalia pitää luotettavana?

Korhola: No mä tunnen tän Phil Jonesin hyvin. Hänen tutkimusryhmänsä laati ensimmäisenä maailmassa tämän globaalin lämpötila-aineiston, ja hän kertoi, että kun he rupesivat tekemään sitä työtä niin ne ei tehnyt sitä ollenkaan ilmastonmuutos mielessä tai näyttääkseen tai edes tutkiakseen, että onko ilmasto lämmennyt. Tarkoitus oli sen sijaan etsiä eroja ja mielenkiintoisia alueellisia vivahteita lämpötiloissa, ja sitten vaan heille paljastu, että nehän onkin globaalisti nousussa.

Meillä on kolme isoa keskusta maailmassa, jotka tekee vastaavaa työtä ja usein sanotaan että ne on täysin toisistaan riippumattomia. Se ei aivan pidä paikkaansa, koska kaikki käyttää kuitenkin suurin piirtein samantyyppisiä menetelmiä ja samoja aineistoja, mutta niitä voi käsitellä hyvin monella erilaisella tavalla; miten esimerkiksi tämä yhtenäistäminen suoritetaan ja miten kaupunkiefekti poistetaan.

On muuten mielenkiintoista, että juuri on ilmestynyt tutkimus, joka esittää että noin puolet Yhdysvaltain mantereen pintalämpötilojen noususta selittyy itse asiassa urbanisaatiolla, mikä on huikea ilmiö Yhdysvalloissa. Tämäntyyppisiä asioita, että miten ne otetaan huomioon näissä: sosioekonomiset tekijät, mittariteknologia, instrumentointi, mittausalueiden muutokset. Tämä ei ole mikään kovin helppo työ tehdä 10 000 maamittausasemasta tällainen yksi yhteinen globaali lämpötilakäyrä, siinä on suunnattomia vaikeuksia ja haasteita matkan varrella.

Mä en ole itse tähän CRU:n koodiin ehtinyt niin perehtyä, että voisin sen pohjalta sanoa – mutta se mikä tässä on huolestuttavaa niin edelleenkään niin näitä koodeja ei oo saatavissa julkisesti ja niitä on kielletty luovuttamasta, ja tämä toistettavuus on tässäkin suhteessa ongelma. Mutta en mä nyt epäile, että niissä itse aikasarjoissa mitään fundamentaalista häiriötä on, että eiköhän ne niin kuin karkeassa mielessä ole hyviä, mutta sitten on toinen asia esimerkiks nyt on tullut uusi tutkimus, joka esittää että näihin lämpötilamittaussarjoihin saattaisi liittyä virhetekijä, joka on yöaikaisiin lämpötiloihin ja säteilyheijastumiseen liittyvä ja joka vaikuttaisi merkittävästi näihin tuloksiin. Toki näissä mitä mä oon luetellut, niin aineistojen yhtenäistäminen ja muut on edelleenkin keskustelun alla, että se ei oo mikään valmis, täydellisesti lukkoon lyöty aikasarja vaan se elää.

MOT: Miltä näyttää se, että kuinka luotettavasti tätä kaupunkilämpöilmiötä on voitu siivota näistä raakadatoista nimenomaan Venäjän ja Kiinan osalta?

Korhola: No nää on niitä ongelmallisia alueita totta kai, koska pääsy aikasarjoihin, pääsy ylipäänsä mihinkään luotettaviin tilastoihin, jotka kuvaa kaupungistumista on aika hankalaa, ja niihin pitää suhtautua kriittisesti. Koska maailmassa on kolme keskusta, jotka näitä laatii ja ne ei oo samanlaisia nää käyrät niin sehän osoittaa, että niitä voidaan tehdä erilaisilla tavoilla. Mutta kyllä ne kaiken kaikkiaan on sen verran yhdenmukaisia, että en näe mitenkään aiheelliseksi, että yleisesti ottaen viimeisen vuosisadan lämpenemistä voi asettaa kukaan kyseenalaiseksi. Sen sijaan se, että kuinka ratkaiseva ihmisen osuus missäkin vaiheessa on ollut tähän lämpötilakehitykseen on jatkuvan tutkimuksen alla – samoin kuin se, että kuinka pienipiirteisesti nämä globaalit lämpötilasarjat pystyvät kuvaamaan ilmaston vaihtelua ja kehitystä. Kaikkea tutkitaan koko ajan ja kaikki elää, ja se kuuluu tieteeseen.

MOT: Tästä aineistosta käy ilmi, että Jonesin johdolla on torjuttu Britannian julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä. Miltä tämä näyttää?

Korhola: No totta kai huolestuttavalta. Maailman johtava tiedelehti Science otti tähän kantaa ja kertoi, että ilmeisesti tässä on tulossa juridinen selvittely asian suhteen, koska Britannian lainsäädäntö on julkisuusasioissa niin tiukka, että jopa pyyntö tai kehotus aineistojen hävittämiseen on jo rikollista. Kyllä tämä on minusta surkeaa kehitystä, koska aineistot on niin helppo tehdä julkiseksi ja se ois myöskin estänyt monia turhia skandaaleja. Salailua ei oikeestaan voi perustella millään. Usein on sanottu, että jotkut maat eivät halua luovuttaa lämpötila-aineistojaan, mutta kyllä ne aika harvassa on ne maat, jotka ei siihen suostu, kun ne kuitenkin on luovuttaneet ne aineistot tutkijoille ja maailmanlaajuisten raporttien sivuille. Ei tässä pitäisi nykyaikana enää mitään esteitä olla.

MOT: Eli jos mitään todellisia syitä kieltäytymiseen ei ole, niin minkälaisia syitä Jonesilla on voinut olla?

Korhola: No niitä on vaikea ulkoa päin sanoa, mutta minusta siinä heijastuu turhautuneisuus ja ehkä jonkinasteinen pelko. En tiedä, vaikea sanoa, mutta kuitenkin tällaisia ulkoisia syitä, jotka eivät ole ieteellisesti perusteltavissa.>

MOT: Niin, hän sanoi mieluummin vaikka tuhoavansa sen aineiston kuin luovuttavansa sitä…

Korhola: Joo.

MOT: .. ja että hän aikoo piiloutua tekijänoikeuspykälien taakse.

Korhola: Joo – toivottavasti tästä nyt päästään eroon ja ilmastotiedekin avaa ikkunansa ulospäin maailmaan ja käy avoimeen keskusteluun kaikista ilmiöistä mitkä liittyy ilmastomuutokseen. Tätä avoimuutta mä peräänkuulutan

MOT: Tämä CRU:n ydinjoukkohan on ollut aika vaikutusvaltainen monine tutkimuksineen ja verkostoineen, ja vaikuttanut vertaisarviointiin. Minkälaisena tämä vertaisarviointiin liittyvä politikointi näyttäytyy tämän aineiston valossa?

Korhola: No se on mun mielestä vakavin asia itse asiassa, se on tieteen kulmakivi. Ei ole mitään järkeä tehdä tiedettä, ellei ole puolueetonta vertaisarviointia. Ja se on myös motiivi tehdä tiedettä. Tämä vertaisarviointihan ei tarkoita sitä, että jokainen hyväksytyksi tullut julkaisu olisi täydellinen ja hyvä ja oikea, vaan se eliminoi huonot tutkimukset ja pyrkii parantamaan niitä. Arvioinnin tarkoitus olisi myös antaa nimenomaan erilaisille näkemyksille tilaa tieteessä. Se ikään kuin perustuu ajatteluun, että tän vertaisarvioinnin tuloksena ikään kuin öljy ja totuus lopulta nousevat pintaan.

Vertaisarviointi on huikea systeemi, ja on huolestuttavaa jos sitä käydään jarruttelemaan ja ohjailemaan, varsinkin tieteen ulkopuolisilla syillä, kuten että jotkut sinänsä loogiset artikkelit tai näkemykset eivät sovi tietyn porukan valtanäkemyksiin, tai että niissä on liian kriittisiä kannanottoja.

Ennakkoarvioinnin päällimmäisin kriteeri on tarkistaa, että onko artikkelissa sisäinen logiikka, eli nousevatko tulokset aineistosta ja onko johtopäätökset tehty aineiston perusteella järkevästi ja metodologisesti hyvin. Jos tämä muuttuisi sellaiseksi, että käydään ajattelemaan lopputulosta, että kuinka joku voi ymmärtää tämän tutkimuksen, tai mikä sen poliittinen sanoma on, tai että tämähän ei ole sopusoinnussa meidän omien näkemyksiemme kanssa, niin se on huolestuttavaa. Ja kun näistä viesteistä heijastuu sitä, että halutaan painostaa toimittajia, halutaan painostaa ennakkoarvioitsijoita ja valita heitä ikään kuin kaveriporukan kesken, tai jo etukäteen päätetään että nämä ja nämä tutkimukset mitätöidään ja tyrmätään ja näitä ja näitä tutkimuksia ei missään tapauksessa saa ottaa seuraavaan IPCC:n raporttiin, ja kokonaisia julkaisusarjoja, klassisia julkaisusarjoja ehdotetaan boikottiin tai julistetaan pannaan sen takia että niissä on julkaistu kriittisiä näkemyksiä tutkijoiden – ei siis minkään skeptikkojen vaan ihan normaalien ilmakehätutkijoiden toimesta – niin tää on huolestuttavaa.

MOT: Tämän ydinjoukon keskinäinen vuorovaikutus ja sen vaikutusvaltahan tulivat ilmi jo Wegmanin raportissa. Miten vaikutusvaltainen sinun tietojesi mukaan tämä ydinjoukko on nimenomaan IPCC:n työssä?

Korhola: No on se vaikutusvaltainen. Täytyy tietysti sanoa, että tää ydinjoukko on aika pieni, mutta paleoklimatologeja on huikea määrä. Tunnen myös tämän ydinjoukon ihmiset, ja ne on mukavia tyyppejä, reiluja ja rehtejä tutkijoita, niin että en usko että siellä mitään salaliittoja on sinänsä, että siellä on vain mopo irronnut käsistä. Tämä on niin politisoitunut ja kuuma aihe, että tutkijat eivät ole varautuneet siihen. Ja ulkopuolinen paine on nyt niin kova, että se saa aikaan tämmösiä epämiellyttäviä ilmentymiä. Mutta on iso joukko paleoklimatologeja, jotka tekee huippuhyvää tutkimusta ja mielenkiintoista tutkimusta, ja toivottavasti tämä nyt ei ole pilaamassa paleoklimatologian mainetta. Tämä on kuitenkin nouseva ala: yhä enemmän ja enemmän tulee nuoria mukaan, koska me tiedetään, että me tarvitaan pitkiä aikasarjoja, jotta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä ympäristön tilasta.

IPCC-prosessissa nämä ovat vaikutusvaltaisia ihmisiä senkin vuoksi, että ne pyörittää internetissä ehkä kaikkein vaikutusvaltaisinta, RealClimate- nimistä sivustoa joka ottaa kantaa ja jota suuri yleisö, politiikan toimijat ja toimittajat seuraavat. Kyllä he sitä kautta muovaavat tätä ympäristöä, ja niissä viesteissähän esiintyy esimerkiks tämmöistä, että ihmiset pohtii, kuinka he ilmaisisivat asioita IPCC-raportissa, joka ei ole sama asia kuin miten he ilmaisisivat ne asiat puhtaasti tieteessä. IPCC:ssä on tietysti tämän vuoksi joitakin raskauttavia painolasteja, koska se on poliittisesti niin äärimmäisen kuuma paperi mitä sieltä tulee.

Tämän IPCC:n poliittisen painoarvon pitäisi lisätä kriittisyyttä ja tutkijoiden itsekritiikkiä, mutta nyt näyttää ettei se aina tee sitä, vaan siinä on mukana kissanhännänvetoa, että kuinka asioita ilmaistaan, ja tällaista keskustelua käydään hyvin paljon, ja siinä on mukana sitten ei ainoastaan nää paleopuolen ihmiset vaan muutkin IPCC:n johtokirjoittajat. Phil Joneshan ei sinänsä ole ole mikään puhdas paleoihminen, päinvastoin, vaan ennemminkin meteorologi joka on tehnyt näitä lämpötila-aikasarjoja.

MOT: Miten reagoit siihen, että tässä porukassakin näyttää olevan erimielisyyksiä? Mitä se kertoo niin sanotusta konsensuksesta alalla – että ovatko kaikki todellakin samaa mieltä kaikesta?

Korhola: No ei tietenkään kaikki ole samaa mieltä kaikesta. Ksitykset vaihtelee kun tullaan detaljeihin ja se on ihan luonnollista tieteessä. Minusta se on ihan terve merkki, jos ne riitelee keskenäänkin.

Tietysti mulla olis toive, että osa tällaisesta keskustelusta mitä nyt käydään sisäisesti, voitais reilusti käydä myös ulkoisesti eli julkisuudessa, ja nythän Saksassa ilmastotieteilijät suorastaan vaatii, että on aika käydä keskustelemaan suuren yleisön ja poliittisten päättäjien kanssa myös avoimesti. Esimerkiksi viimeaikainen lämpenemisen hidastuminen tai pysähtyminen, olkoon se vaikka kuinka lyhytaikaista tahansa, niin se pitäisi avoimesti tuoda esille, eikä nyt niin kuin näitä loppuun asti yritettäis ikään kuin sensuroida ja kertoa, että tätä ei oo olemassa.

Uusin Der Spiegel kiinnittää tähän huomiota ja haastattelee useita Saksan ilmakehätutkijoita ja monet on sillä kannalla, että tämä asia pitäis avoimesti ilmastotieteilijöiden ja ilmastotutkijoiden kertoa ilman, että aina se tulee sieltä toiselta suunnalta. Tämäntyyppistä avointa keskustelua ja läpinäkyvyyttä olisi hyvä saada. Mä luulen että monet huolet ja tämä polarisoituminen vähentyisivät, tämä ääretön polarisoituminen, jossa on niin kuin skeptikot ja denialistit ja ilmastotutkijat ja republikaanit ja demokraatit. Tämä on niin jännittynyt, niin polarisoitunut, että tää vapautuisi tää ilmapiiri, jos meillä olisi enemmän avoimuutta ja myös ongelmista keskusteltaisiin avoimesti. Siksi mä olen sitä mieltä, että epävarmuus ei ole suinkaan asia mistä pitäis vaieta, vaan se pitäisi tuoda julkiseen keskusteluun ja sen pitäisi antaa vaikuttaa myös päätöksentekoon sillä tavalla kuin se järkevästi siihen vaikuttaa.

MOT: Mitä arvelet, mitkä tämän CRU:n vuoto- tai hakkeriskandaalin seuraukset tulee olemaan?

Korhola: Uskon, tämä tulee aiheuttamaan joitain oikeudellisia selvityksiä ja toivottavasti tämän lopputulema on, että tieteen keskustelun avoimuus lisääntyy ja tieteen alkuperäiset kriteerit kriittisyys, itsensä arvioiminen, julkisuus, toistettavuus tulee voimakkaammin esille. Mutta koko ilmastotieteessä eletään todella mielenkiintoista vaihetta tällä hetkellä, koska meillä on paljon tietoa siitä, että tää saattaa olla monimutkaisempi ilmiö kuin on ajateltu: meillä on nämä pienhiukkaset, meillä on pitkäaikaiset kasvihuonekaasut, lyhytikäiset kasvihuonekaasut tai kemikaalit, joiden kasvihuoneominaisuuksia ei vielä edes tiedetä, samoin musta hiili eli noki, sen vaikutus, ja sitten nämä sopeutumiskysymykset ja maankäytön kysymykset, urbanisaatio ja metsänielut ja lähteet. Tätä tutkimuksen repertuaaria pitäisi laajentaa, koska meillä on oman käsitykseni mukaan liiaksi keskitytty tähän hiilidioksidiin, joka näyttää olevan vain yksi tekijä – merkittävä tekijä – täällä taustalla, mutta ei suinkaan ainoa tekijä. Tässä voi tulla vielä paljonkin yllätyksiä sen suhteen, että kuinka paljon nämä muut tekijät vaikuttaa, ja kuinka luontaiset tekijät edelleenkin säätelee voimakkaasti ilmastojärjestelmää.

MOT, Matti Virtanen
Viikissä 27.11.2009