Hyppää pääsisältöön

Professori Juha Pekka Lunkan haastattelu, 2009

Keskiaikana oli lämpimämpää kuin nyt
Oulun yliopiston geotieteiden professori Juha-Pekka Lunkka.

MOT: Maapallon ilmasto on viime vuosisadalla lämmennyt. Mitä voidaan sanoa lämpenemisen syistä?

Lunkka: Siihen on periaatteessa kaksi syytä: Ensin ovat luonnolliset ilmastonvaihtelun mekanismit, jotka ovat aina vaikuttaneet maapallolla ja vaikuttavat tänäkin päivänä. Ja toinen varteenotettava vaihtoehto ovat antropogeeniset tekijät eli ihmisen aiheuttama muutos ilmakehässä ja yleensä hiilen kierrossa, ja sen aiheuttama pakote ilmaston lämpenemiseen.

MOT: Kumpi on tärkeämpää, luonnon vai ihmisen vaikutus?

Lunkka: Jos me ajatellaan pitkän aikavälin ilmastokehitystä, niin ilmastohistoria osoittaa, että nämä nykyiset vaihtelut sopivat niihin vaihtelurajoihin, mitä aikaisemminkin on tapahtunut ilmastossa. Eli jos suhteista puhutaan, niin me ei oikeastaan vielä tarkasti tiedetä mitkä ne suhteet on antropogeenisen ja niin sanottujen luonnollisten ilmastonmuutosten välillä.

MOT: Suuri osa tiedeyhteisöstä on sitä mieltä, että hiilidioksidi on tärkein ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä. Mitä mieltä olet tästä konsensuksesta?

Lunkka: Lähinnä tässä keskustelussa ihmetyttää se, miten lyhyitä on ne aikasarjat, joilla tätä ilmastonmuutosta ja antropogeenista ilmastonmuutosta on voitu haarukoida, ja tässähän on tietysti hyvin paljon poliittisiakin intohimoja taustalla. Minä en pysty kyllä sanomaan, ihan rehellisesti ottaen sitä, että kuinka paljon tämä antropogeeniset syyt vaikuttavat tähän ilmastonmuutokseen. Tämä IPCC:n konsensus on tietysti olemassa, mutta niinkun sanottu, niin se on konsensus.

MOT: Eli äänestyspäätös?

Lunkka: No tavallaan. Kyllähän on eittämättä totta, että 1900-luvun alusta tähän päivään ilmasto on lämmennyt sen alle asteen, 0,6–0,8 Celsiusta, sillä välillä suurin piirtein. Mutta sellaiset kauhuskenaariot, joita tietyt piirit IPCC-paneelissa ovat esittäneet, niin niissä ehkä on hieman poliittistakin makua, että ajetaan asioita tiettyyn suuntaan.

MOT: IPCC:n työn alkuvaiheessa oli vielä yleinen käsitys, että oli keskiajan lämpökausi, sitten pikku jääkausi – ehkä koko holoseenin kylmin aika – ja sen jälkeen on pikkusen lämmennyt. Sitten se yht’äkkiä 2000-luvun alussa muuttuikin se käsitys viimeisen tuhannen vuoden lämpötilahistoriasta. Miten tämä muutos niin nopeasti saattoi tapahtua, että koko vallinnut käsitys jyrättiin nurin?

Lunkka: Tässähän on kuitenkin käyty keskustelua aika pitkälle tiedemiesten piirissä, ilmastotutkijoiden piirissä, että oliko keskiajan lämpöjakso yhtä lämmin kuin tämä nykyinen, tai vielä lämpimämpi. Vaikka nyt hyvin paljon onkin viime aikoina, varsinkin tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana kiistelty tästä asiasta, niin täytyy ihan rehellisesti sanoa, että ei vielä ole tultu siihen tulokseen, ettei keskiajan lämpöjaksoa olisi ollut olemassa. Proksitieto ainakin pohjoiselta pallonpuoliskolta, ja varsinkin Länsi-Euroopasta, mistä eniten on tietoa tältä ajalta, niin se kyllä osoittaa ihan selvästi, että lämpötila on ollut yhtä lämmin tai jopa lämpimämpi kuin tällä hetkellä.

MOT: Mutta vasta-argumentti on, että se on vain alueellinen eikä globaali ilmiö?

Lunkka: Halusin kiinnittää huomiota oikeastaan siihen, että mitä me tarkoitetaan globaalilla lämpötilalla ja mitä me ymmärretään paikallisilla lämpötiloilla. Paikalliset lämpötilat ovat joka tapauksessa, niin Australiassa kuin Venäjällä, niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin olleet tiettynä ajanjaksona keskiaikana huomattavasti lämpimämpiä kuin esimerkiksi pienen jääkauden aikana ja tänä päivänä. Toisaalta tämän keskiajan lämpöjakson tutkijat ovat tulleet hyvin pitkälle siihen tulokseen, että ilmastonmuutokset silloinkin oli hyvin nopeita, eli tultiin kylmästä nopeasti lämpimämpään kauteen, jota kesti tietyn aikaa, ja taas mentiin pieneen jääkauteen. Tätä taustaa vasten meidän pitäisi kyllä kerätä vielä vähän enemmän aineistoa ja analysoida sitä enemmän, jotta me pystytään lopullisesti ratkaisemaan se ristiriita joka tässä nyt on olemassa.

MOT: Usein kuulee sanottavan, että juuri 1900-luvun lämpenemisen vauhti oli niin nopeaa, että vaikka ei vielä oltaisi siellä keskiajan lukemissa, niin juuri tämä vauhti oli aivan ennenkokematon. Onko se proksien resoluutio todella niin tarkka, että me voidaan sanoa 1900-luvun lämpenemistä poikkeuksellisen nopeaksi?

Lunkka: Niin, toisten mielestä kyllä näin voitaisiin sanoa, mutta kyllä paleoilmaston tutkijat ainakin ovat sitä mieltä, että se proksiaineisto mikä saadaan – oli se soista, järvistä tai meristä tai jäätiköiltä –, niin se on tarkkuudeltaan vielä (riittämätöntä). Emme pysty analysoimaan sitä niin tarkasti, että voisimme kääntää ilmastosta kertovia proksiaineistoa asteiksi; emme voi tarkkaan sanoa, kuinka paljon esimerkiksi lämpötila on kohonnut. Ja toisaalta vielä vähemmän voimme tietää siitä, miten sateisuus ja muut mahdolliset asiat, jotka myös liittyy ilmastoon, että miten ne ovat käyttäytyneet; sadanta-arvot esimerkiksi keskiajalta ovat (globaalissa mittakaavassa) selvittämättä. Kyllä mä nään niin, että meillä on ilmastohistoriassa monia vaiheita, joissa lämpötilamuutokset ovat mitä todennäköisimmin olleet paljon suurempia kuin mitä tällä hetkellä, 1900-luvulla on tapahtunut.

MOT: Mitä mieltä olet siitä, että IPCC on painottanut hyvin voimakkaasti kasvihuonekaasuja lämpenemisen syynä?

Lunkka: Siinä mielessä se tuntuu hieman omituiselta, koska ilmastohan on hyvin monimutkainen, eikä ilmakehä ei ole ainoa mikä säätelee meidän ilmastoa, eikä kasvihuonekaasupitoisuus. Luulen, että tämä tosiasia tiedostetaan hyvin laajalti, ettei ole mitään lineaarista yhteyttä hiilidioksidin pitoisuuden ja lämpötilan välillä. Siis niillä on yhteys, mutta ei mitään suoraa yhteyttä. Meillähän on tapahtunut ilmastonmuutoksia huolimatta siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on säilynyt suhteellisen samalla tasolla. Ajatellaan nyt jotain keskiajan lämpökautta, niin hiilidioksidipitoisuus oli suurin piirtein sama kuin mitä se oli esiteollisella ajalla 280–285 miljoonasosaa suurin piirtein, ja kuitenkin sinä aikana tapahtui aika suuria lämpötilavaihteluita – eikä pelkästään historiallisella ajalla, vaan myös jääkauden aikana. Yleensähän on tunnustettu, että ensin muuttuu ilmaston lämpötila, eli maapallo lämpenee, ja vasta jollakin viiveellä nämä kasvihuonekaasut reagoi siihen.

Se on sitten toinen asia, että hiilen kierto noin ylipäätään on erittäin vaikea mallintaa, ja osakierrot on vaikeita mallintaa. Ja hiilidioksidi on siinä merkittävä tekijä. Me ei oikeastaan vielä tiedetä mikä hiilen kierron vaikutus ilmastoon loppujen lopuksi on, mutta se että me fossiilisia polttoaineita käytetään, varmasti lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja jollakin aikaviiveellä sillä on vaikutuksia koko ilmastosysteemiin. Mutta me ei tarkasti tiedetä mitkä on palauteketjut ja miten ne toimivat. Tässä ollaan samassa tilanteessa kuin monessa muussakin asiassa, että kyllä meidän täytyy lisää vielä tutkia, ja varsinkin näitä muita mekanismeja. Siis ilmakehän tutkiminen ei ole autuaaksitekevä asia tässä lopullisessa ratkaisussa siihen, mitenkä ilmasto toimii.

MOT: Miten hyvin geologisista muodostumista voidaan lukea Auringon vaikutusta maapallon ilmastoon?

Lunkka: Auringon vaikutus on viime aikoina tullut hyvinkin tapetille: miten Auringon aktiivisuus vaikuttaa ja mitä yläilmakehässä tapahtuu erilaisissa reaktioissa. Geologit ylipäätään eivät suoranaisesti pysty tutkimaan tätä. Tietysti voidaan tutkia kosmisen säteilyn aiheuttamaa kosmogeenisten isotooppien muodostumista erilaisista sedimenttikerrostumista ja jäätiköistä, jolloin voidaan saada esiin sitä historiaa miten auringon aktiivisuus on toiminut. Mutta geologien ja geofyysikkojen yhteistyöllä on viime vuosikymmenen aikana saatu paljon uutta tietoa. Tämä auringon säteilyn vaikutuksen suuruus ilmastonmuutokseen on tietysti semmoinen, mikä on tulevaisuudessa kuumia aiheita tässä ilmastokeskustelussa.

MOT: Miten hyvin geologien ääni on toistaiseksi kuulunut IPCC:n raporteissa?

Lunkka: Niin sanottuja paleoilmaston tutkijoitahan on paljon, ja heistä suurin osa on geologeja tai geofyysikkoja koulutukseltaan, samoin kuin maantieteilijöitä. Kyllä mä näen, että siellä on hyvin edustettuina geoalan osaajia, ja IPCC:n raporteissa otetaan kyllä tätä huomioon. Mutta sanotaan näin, että IPCC:n politiikka on politiikkaa, ja se antaa aseita päättäjille tehdä päätöksiä. On ehkä tiettyjä ryhmiä IPCC:n sisällä, jotka ajavat tiettyä linjaa; kyllä mä nyt tämän voisin allekirjoittaa. Sanotaan nyt (Keith) Briffa, (Jonathan) Overpeck, siellä on tämä Phil Jones, jotka ovat hyvin vahvoja tekijöitä ja tiedemiehinä vertaansa vailla, mutta sitten täytyy kyllä joskus aina kysyä, että onko tässä poliittista agendaa mukana myös.

MOT: Jos saisit itse päättää, mitä näkökulmaa haluaisit painottaa ilmastonmuutoksesta käytävässä julkisessa keskustelussa?

Lunkka: No julkisessa keskustelussa hyvin yksioikoiset päätelmät särähtää korvaan. Ihmisille ei varmaan ole selvillä mitä tarkoittaa esimerkiksi globaali ilmasto. Se on jo sellainen termi, joka aiheuttaa heti tunnepitoisia reaktioita, että maapallo kuumenee tässä nyt sitten ja ihmiskunta tuhoutuu. Ja näinhän se ei tietysti ole. Miten globaali lämpeneminen vaikuttaa? Tietysti siten, että merenpinta kohoaa, koska jäätiköt sulaa. Mutta vielä ainakaan ei ole nähtävissä semmoista tilannetta, että jäätiköiden romahtaminen tai merenpinnan nousu olisi katastrofaalista, niin että se vaikuttaisi suoraan ihmisiin hyvin lyhyellä aikajaksolla.

MOT: Ja geologille hyvin lyhyt aikajakso on?

Lunkka: No puhutaan nyt sata vuotta, ja siitä eteenpäin. Mutta nyt esimerkiksi viimeisellä lämpimällä ilmastovaiheella, Eem-interglasiaalilla (n. 120 000 vuotta sitten), lämpötila on todistettavasti ollut varmasti kaksi astetta keskimäärin lämpimämpää kuin nyt. Eikä silloinkaan Grönlannissa ollut kuin eteläosa sulanut vielä. Ja vaikka lämpötila on korkea tänä päivänä, niin jäätiköt eli mannerjäätiköt ovat vasta aktivoituneet. Siis paljon enemmän virtausta tapahtuu jäätiköillä, mutta merkittävää sulamista ei ole tapahtunut Antarktiksen osalta. Sulaminen kyllä jatkuu Grönlannissa, mutta se, että merenpinnat nousisivat Grönlannin sulamisen vuoksi seitsemän metriä, niin nämä on sellaisia kauhuskenaarioita jotka on hyvin kaukaa haettuja ja jotka ovat vailla mitään todellisuuspohjaa.

Meidän pitäisi keskittyä tässä ilmastonmuutoskeskustelussa ja tiedottamisessa aika paljon siihen, miten ilmasto muuttuu paikallisesti, miten paikalliset olosuhteet ja ympäristöt muuttuvat. Ja tämä on se mitä on käyty läpi jo monta kymmentä vuotta, että kun ilmasto on pikkuhiljaa lämmennyt, niin kyllähän täällä muutoksia luonnossa tapahtuu niin eliöstölle kuin veden saannissa ynnä muussa. Kyllä nämä valuma-alueiden tutkimukset ovat entistä ajankohtaisempia.

Eija-Riitta Korhola, jota en tunne kuitenkaan, minun mielestäni sanoi hyvin, että ei nyt jokaisen nakkikioskin tarvitse tehdä ympäristösuunnitelmaa. Kyllä näitä pitäisi jollain tavalla realistisesti ajatella näitä asioita ja suhteuttaa vähän; en mä näe, että tässä mitään katastrofin ainesta on vielä olemassa.

MOT: Kun CRU:n aineistoja tuli julkisuuteen, minkälaisen vaikutelman se antoi tästä tämän koulukunnan ytimessä vallinneesta ilmapiiristä?

Lunkka: Sen tiedon perusteella minkä olen saanut sekä netistä että haastattelemalla tuttaviani Brittein saarilla, johon tämä kohu oikeastaan aika pitkälle keskittyy, niin täytyy sanoa, että tämähän on hyvin lähellä tätä Kööpenhaminan kokousta, ja kyllähän tässä tendenssinomaista toimintaa on ollut skeptikkojen puolesta.

Mutta mikäli ne tiedot pitää paikkansa – ja tietysti olen lukenut vain irtiotettuja lausuntoja tai sähköpostiviestejä –, niin kyllä se nyt hieman ihmetyttää. Olen ollut vähän äimän käkenä, että mitä tässä nyt oikeastaan on tapahtunut sitten loppujen lopuksi. Kyllä minä sen tiedän, että kova poliittinen taistohan tässä on meneillään koko ajan, ja niin puolelta kuin toiseltakin kannattaa pikkuisen pitää sordiinoa päällä tämän asian suhteen.

MOT: CRU:n viesteistä saa sen käsityksen, että ilmastotiede on mutapainia, jossa mollataan vastapuolta ja nimitellään ilkeästi. Tätäkö se on todellakin, että onko tiede vähän samanlaista kuin jääkiekko?

Lunkka: Minulla ei henkilökohtaisesti ole sellaista kokemusta ollut ainakaan toistaiseksi, vaikka tässä nyt 20–30 vuotta on tätä asiaa tehty. Kyllähän tieteessä on tietysti kova tappelu rahoista, apurahoista ja kaikesta semmoisesta, mutta kyllä mä olen periaatteessa sitä mieltä kuitenkin, että tieteen moraali on hyvin korkealla, enkä näe, että tämä olisi mitenkään normaalista poikkeavaa. Meillä on jotakin koulukunta-ajatuksia niin kuin on aina ollut. Mutta kuinka pitkälle sitten tietyillä henkilöillä saattaa – yksittäisillä tutkijoilla – mennä nää lausunnot, niin se on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta kyllä me tehdään kuitenkin pyyteetöntä työtä sen asian tiimoilta ja siinä vähemmän on tällaisia poliittisia agendoja taustalla.

Tässäkin voin sanoa, että esimerkiksi tämän jälkeen voitaisiin sanoa, että olen ilmastoskeptikko, mitä en missään nimessä ole, eli kyllä minä olen sitä mieltä, että ilmasto muuttuu, ja meidän täytyy varautua siihen ilmastonmuutokseen.

MOT: Mitäs jos se muuttuu viileämmäksi. pitääkö siihenkin varautua?

Lunkka: Kyllä. Kyllä.

MOT: Voiko tällä CRU:n tapauksella olla jotain myönteisiä vaikutuksia IPCC:n avoimuuteen tai alan sisäiseen kulttuuriin?

Lunkka: Tästähän tehdään ilmeisesti virallinen tutkinta tästä skandaalista tai Climategatesta, ja mun mielestä vasta sen jälkeen on oikeastaan aika tehdä niitä johtopäätöksiä, jotka toivottavasti puhdistavat ilmaa ja selkiyttävät IPCC:n toimintaa. Tietyt henkilöt, joita näissä sähköposteissakin mainitaan, niin ovat jo vaatineet esimerkiksi Jonesin vetäytymistä IPCC-työstä konsanaan, mutta aika näyttää mitä tapahtuu.

MOT: Suomessa Ilmatieteen laitos on ilmoittanut kieltäytyvänsä haastatteluista, joissa esiintyy heidän kanssaan eri mieltä olevia tutkijoita. Mitä arvelet tästä?

Lunkka: Niin, minäkin luin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen, joka oli ilmeisesti ilmatieteen laitoksen tiedottajan allekirjoittama. Tietysti valtion virastolla on täysi oikeus tehdä tämmöisiä linjanvetoja, ja tavallaan syystäkin. Onhan se niinkin, että jos (laitoksella) on iso joukko tutkijoita ja heitä haastatellaan ja he osallistuvat ilmastokeskusteluun – ja ilmatieteen laitos osallistuu hyvin paljon tähän ilmastokeskusteluun kaikilla foorumeilla –, niin jos siellä rivit on vähän hajalla, niin täytyyhän ne saada samaan linjaan.

Kyllä mä sillä tavalla ymmärrän tämän, mutta kyllä se muuten tietysti tuntuu omituiselta, jos siihen liittyy esimerkiksi semmoisia ideoita, että ilmastonmuutoksesta saa ainoastaan puhua meteorologit tai geofyysikot, koska kuitenkin ilmastotieteeseen liittyy niin monta muuta tiedettä. Pitäisi olla enemmän yhteistyötä ja debattia näiden eri tieteenharjoittajien välillä.

MOT, Matti Virtanen

Oulussa 30.11.2009