Hyppää pääsisältöön

Professori Kalevi Mursulan haastattelu, 2009

Koko ilmastonmuutos voi johtua Auringosta.
Oulun yliopiston avaruusfysiikan professorin Kalevi Mursulan haastattelu

MOT: Maapallon ilmasto on lämmennyt viime vuosikymmeninä. Mitä voidaan sanoa lämpenemisen syistä?

Mursula: Sadan vuoden aikana on havaittu merkittävää ilmaston lämpenemistä. Se on sattunut samaan aikaan kun Auringon magneettisessa toiminnassa on havaittu merkittävää kasvua. Tämän perusteella on tehty arvioita siitä mikä olisi ollut Auringon osuus viimeisten sadan vuoden aikana. Tämä Auringon magneettisen aktiivisuuden merkitys on toistaiseksi perustunut lähinnä auringonpilkkuihin ja auringon kokonaissäteilymäärän arvioituun muutokseen. Tämä on ihan luonnollinen ja ensimmäinen argumentti jota täytyy tutkia, koska Auringon toiminta ja säteilymäärä periaatteessa muodostaa koko ilmaston. Mutta se jättää huomattavia muita mahdollisia vaikutuksia pois.

Toistaiseksi IPCC-paneelin arviot eivät ole ottaneet huomioon sellaisia muutostekijöitä joita aivan viime vuosina on löydetty, koska näitten merkitystä ei vielä toistaiseksi osata globaalisesti arvioida. On kuitenkin havaittu uusia aurinkoperäisiä ilmastollisia muutoksia, joilla voi olla merkittävä rooli maapallon lämpenemisessä. IPCC:n arvio Auringon pienestä ilmastomerkityksestä perustuu siihen, että viimeisen 40 vuoden aikana Auringon toiminta auringonpilkkujen määrän mukaan ei ole lisääntynyt, eikä niistä riippuva säteilymääräkään ole lisääntynyt. Tällä perusteella on tehty arvio, että Auringolla olisi hyvin vähäinen, jos ei ollenkaan merkitystä viimeisten 40 vuoden aikaiseen ilmastomuutokseen.

Mielenkiintoista uusissa aurinkotutkimuksissa on, että Auringon erilaiset toimintatavat muuttuvat eri tavalla ajan mukana. Erityisen mielenkiintoista on se että auringonpilkut ja aurinkotuulen kehitys on ollut erilaista, ja aurinkotuuleen liittyvä muutos on jatkunut aina tuonne 1990-luvulle asti kasvavana, siinä missä auringonpilkkujen kehitys on tasaantunut jo 1960 -luvulta lähtien. Ja toinen mielenkiintoinen havainto on se, että aurinkotuuleen liittyviä uusia ilmastotekijöitä on havaittu.

MOT: Miten hyvin aurinkotuuleen liittyvät tekijät tunnetaan?

Mursula: Niitä tunnetaan toistaiseksi ainoastaan toisaalta suorien eventtitutkimusten perusteella, ja toisaalta joidenkin vähän pidempien mutta epäsuorien aikasarjojen perusteella, mutta periaatteessa meillä on vielä varsin vähän suoria mittauksia, joiden globaalia merkitystä ei ole pystytty vielä ottamaan luotettavasti huomioon. Ja tämä puute tietysti näkyy myös IPCC-paneelin arvioissa.

MOT: Usein arvellaan, että auringonpilkkujen määrä korreloi maapallon lämpötilan kanssa. Miten arvioit tällaista käsitystä?

Mursula: Varmaan näin onkin pitkällä aikavälillä, mutta tämä pitkä aikaväli tarkoittaa luokkaa sataa vuotta tai sitä pidempää ajanjaksoa. Auringon toiminnalla on todellakin monta erilaista muotoa, eivätkä kaikki erilaiset Auringon toimintaan liittyvät tekijät liity, eivätkä seuraa edes muutaman kymmenen vuoden aikavälillä auringonpilkkujen kehitystä. Ja näillä muilla tekijöillä voi todellakin olla riippumattomia ilmastovaikutuksia. Tämä on mielenkiintoinen aukko IPCC- paneelin ilmastoarvioissa Auringon toiminnan osalta. Se jättää todellakin tällaisen ”aurinkotuulen puhallettavan aukon” tähän IPCC-paneelin toistaiseksi esittämään arvioon Auringon vaikutuksista.

MOT: IPCC:n käsityksen mukaan 1998 oli vuosituhannen lämpimin vuosi, ja ennen 1900-lukua lämpötila laski tasaisesti. Mikä on kantasi tähän?

Mursula: No jos tosiaankin tuhannen vuoden kehitystä katsotaan, niin tuskinpa lätkämaila on ihan oikea ainakaan kaikkialla, koska on täysin selviä tietoja siitä kuinka lämmintä esimerkiksi jossakin osissa Eurooppaa on ollut noin 600 vuotta sitten: Englannissakin viljeltiin viiniä silloin. Se on ollut pitkään poissa siellä, ja nyt uudelleen viljellään viintä Englannissa.

Globaalisti ajateltuna varmaankin lämpötilojen kehityksessä on suurta hajontaa, ja tämä hajonta pitäisi paremmin ymmärtää. En usko itse, että saadaan kovin suoraa jääkiekkomailan vartta siihen aikaiseksi jos tehdään tarkka globaali analyysi. Luulisin, että ilmasto on käyttäytynyt eri puolilla maailmaa varsin eri tavalla. Tätä pitäisi tutkia hieman laajemmin.

Mitä tulee sitten Auringon toimintaan, niin tiedetään että viimeisten 100 vuoden aikana se on ollut poikkeuksellisen voimakasta; tiedetään että se on ollut voimakkaampaa kuin ainakin tuhanteen vuoteen, mahdollisesti pidempääkin, jolloin tämä viimeaikainen sadan vuoden lämpeneminen olisi aika luonnollisesti selitettävissä Auringon toiminnan lisääntymisellä.

Mitä tulee viimeiseen kymmeneen vuoteen – joskaan tästä nyt ei voida tehdä lopullista päätelmää ilmastollisestikaan – voidaan kuitenkin sanoa, että erittäin sopivasti sopii yhteen se että Auringon toiminta on nyt ollut poikkeuksellisen hiljaista tämän aurinkosyklin ajan.

MOT: Milloin tämä Auringon hiljeneminen on alkanut?

Mursula: Auringon toiminnan hiljeneminen on itse asiassa alkanut noin 10-15 vuotta sitten, ja tämä päättyvä sykli numero 23, erityisesti sen loppuvaihe, on ollut täysin poikkeuksellinen, ja siitä on erittäin mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Voidaan sanoa, että Auringon toiminnan aktiviteetti on nyt viimeisen parin kolmen vuoden aikana sellaisella tasolla jolla se on ollut viimeksi noin sata vuotta sitten todennäköisesti. Tätä vertailua ei voi kovin hyvin tehdä, koska silloin ei ollut moderneja mittalaitteita Aurinkoa mittaamassa.

Mehän emme tietenkään tiedä Auringon toiminnastakaan varmasti mitä tulee tapahtumaan seuraavan 10–20 vuoden aikana, mutta todennäköisintä lienee nyt se, että Aurinko kun on hiljentynyt, se tulee myös jossain hiljaisemmalla tasolla jatkamaan seuraavat lähimmät aurinkosyklit, eli parikymmentä vuotta ehkä.

Varmasti tulemme näkemään seuraavan kymmenen vuoden aikana ovatko nämä aurinkotuulesta riippuvat ilmastotekijät todellakin globaalisti merkittäviä, ja tuleeko ilmasto nyt siis Auringon toiminnan mukaan entistä selvemmin, ilmeisesti, hiljenemään.

MOT: Kyse ei ole siis auringon kokonaissäteilystä vaan epäsuorista vaikutuksista?

Mursula: Viimeaikaiset havainnot osoittavat, että kokonaissäteilykin on hieman laskussa. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana on saavutettu kokonaissäteilyssä taso, joka on alempi kuin koko sen kolmenkymmenen aikana kun säteilyä on mitattu. Mutta niin kuin sanottu: kokonaissäteilyn muutos ei pysty selittämään sadan vuoden kehitystä. Eli on mielenkiintoista nyt siis nähdä se, ovatko aurinkotuulen ilmastovaikutukset ne kaikkein tärkeimmät aurinkoperäiset tekijät ilmaston havaitussa muutoksessa. Se olisi suuri yllätys, erittäin suuri yllätys ilmastotieteelle, mutta niin voi edelleenkin olla, ja jos niin on, niin silloin ilmastonmuutos voisi olla ihan ratkaisevasti aurinkoperäistä.

MOT: Mitä mieltä olette siitä, että IPCC on keskittynyt kasvihuonekaasuihin. Olisiko syytä muuttaa painopistettä?

Mursula: IPCC:n ansioksi voin kyllä todeta sen että he ovat tehneet sen mikä ensiksi on täytynyt ottaa huomioon, ja sehän on tietysti tämä kokonaissäteilyn muutos ja säteilyspektrin muutos, millä on ilmiselvät ilmastolliset vaikutukset. Myöskin se täytyy sanoa, että nämä uusimmat tulokset aurinkotuulen vaikutuksesta ovat niin uusia, että niiden ilmastollisesta merkityksestä ei ole vielä olemassa globaalia arviota. Siihen pitäisi nyt ehdottomasti panostaa, ja pitäisi saada lopullinen selvitys siitä, mikä on todella Auringon kokonaisvaikutus ilmastoon. Tässä on erittäin suuri kysymys tutkimukselle, ja IPCC -paneeli on tehnyt sen minkä toistaiseksi tunnetaan. Sellaisen kritiikin voisin sanoa IPCC-paneelille, että aika vähän on siellä tutkijoita täältä avaruuspuolelta. Sitä voisi harkita lisättäväksi.

MOT: Tietovuoto CRU:sta. Mitä nämä paljastuneet tiedot kertovat siitä, miten tutkijayhteisö on takertunut käsitykseensä viimeisten tuhannen vuoden lämpötilahistoriasta?

Mursula: On vähän vaikea tehdä kokonaisarviota näin kaukaa ja epäsuorien viestien perusteella, mutta se mikä nyt tulee ensimmäisenä ilmi tässä on, että jotakin epäilyttävää varmasti on näitten aineistojen suhteen tehty, ja sen lisäksi todennäköisesti on myös niin, että on painostettu jopa toimittajia ja tutkijoita, jotka eivät ole tässä aivan samalla linjalla CRU- ryhmän kanssa.

MOT: Miten normaalia tällainen oman linnakkeen puolustaminen on omalla alallasi?

Mursula: No ihmisiähän tutkijatkin ovat, että varmaankin voi tapahtua esimerkiksi aineistojen, datojen siistimistä eri puolilla. Taikka sitten käytetään sellaisia menetelmiä, jotka painottavat jotain tiettyä haluttua aspektia. Tällaisia tutkimuksellisia virheitä saatetaan tehdä sekä tahtomatta, että joskus jopa tahallisestikin vääristellen aineistoa. En ole kylläkään itse tällaista havainnut enkäväitä sitä että tässäkään olisi nimenomaisesti tällä tavalla toimittu. Varmastikin riippumaton tutkimus asian selvittää.

MOT: Jos IPCC:n luottotutkijoiden ydin eli CRU-porukka on vahvasti sitoutunut kasvihuonelämpenemiseen, niin miten se voisi laajentua?

Mursula: Saa nähdä mitä CRU:n tutkimuksessa paljastuu ja mitä seurauksia sillä on koko IPCC- paneelin toiminnalle. Olisin kovasti sitä mieltä, että IPCC -paneelin asiantuntemusta tulisi laajentaa avaruustutkimuksen asiantuntijoihin. On erittäin oleellista se, että nyt selvitettäisiin todellakin kaikki ne mahdolliset mekanismit joilla Aurinko ja avaruus yleensäkin voi vaikuttaa ilmastoon. Tämä varatun ja neutraalin ilmakehän vuorovaikutus on erittäin oleellinen ja sillä voi todellakin niin kuin sanottu olla erittäin suuri vaikutus ilmastomuutokseen.

MOT: Mikä merkitys on CERNin CLOUD-kokella?

Mursula: CLOUD-koe tietysti on erittäin mielenkiintoinen ja on todella tärkeä saada selville tämä varattujen hiukkasten vaikutus pilvihiukkasten kasvuun – siitähän lähinnä on kysymys. Eli tutkitaan sitä, millä tavalla varattu ilmakehä käyttäytyy suhteessa täysin neutraaliin ilmakehään pilvimuodostuksessa. Se on osa tätä teemaa, ja liittyy siihen kysymykseen mikä on kosmisten säteitten merkitys pilven muodostukselle. Tämä on yksi varatun avaruuden mahdollinen ilmastollinen vaikutus. Muitakin siis on, ja itse olen sitä mieltä, että kosmisten säteitten merkitys ei ole ehkä kaikkein suurin, vaan että niitä ovat sellaiset mekanismit, jotka liittyvät aurinkotuuleen ja sen aiheuttamaan sekä sähköiseen että hiukkasperäisen vaikutukseen ilmakehään.

MOT: Miten keskustelussa päästäisiin eteenpäin, kun ilmatieteen laitoskaan ei suostu keskustelemaan. Mitä olet mieltä siitä asenteesta?

Mursula: Toivottavasti keskustelu kuitenkin pidetään asiallisena ja toivoisin, että tutkijat pystyisivät yli rintamien keskustelemaan hyvin asiapitoisesti ja ilman suurempia tunnelatauksia. Kyseessä on kuitenkin aika isot asiat.

MOT: Millä mietteillä olet noin yleisesti seurannut tätä ilmastokeskustelua?

Mursula: No hieman huolestuneena kyllä, koska se on niin nopeassa tahdissa politisoitunut ja tullut sellaiseksi täydelliseksi dogmaksi, että siinähän on täysin karannut mopo käsistä. Kuitenkin on kyseessä asia, jota ei ole lopullisesti ainakaan tieteellisesti todistettu. Ja se millä tavalla se on markkinoitu ihmisille, se on huolestuttavaa. Se panee ihmiset huolestumaan, jos puhutaan kauhuskenaarioista ilman että niillä on vesitiivis pohja. Olen itse isänä ollut huolestunut siitä, että tällaiset uhkakuvat aiheuttavat ihan turhaa ahdistusta ja huolta. Pitäisi puhua vain tosiasioista.

MOT: Aavistitko koskaan urasi aiemmissa vaiheissa, että avaruussään tutkimus voisi olla niin politisoitunutta kuin se on nykyään?

Mursula: No enpä todellakaan.

MOT: Mitä jos energiapolitiikassa kuitenkin pitää tehdä suuria päätöksiä, niin millä perusteella niitä pitäisi tehdä?

Mursula: No, tällä hetkellä minä näkisin, että pitäisi varautua energiapolitiikassakin kahteen hyvin vastakkaiseen skenaarioon, kun on kerran vielä tällainen mahdollisuus, että Auringon toiminta voi vaikuttaa oleellisesti ilmastoon. Me emme tiedä ainakaan kovin luotettavasti, mikä on Auringon toiminnan tulevaisuus. Mutta pitäisi myös varautua siihen, että Auringon toiminta pysyy oleellisesti hiljaisempana lähivuosina jopa vuosikymmeninä kuin viime vuosikymmenien aktiivisen aikana, ja sillä tulisi sitten tässä skenaariossa olemaan viilentävä vaikutus, jopa merkittävä viilentävä vaikutus.

Pitäisi siis varautua siihen, että ilmasto muuttuu viileämmäksi, ainakin täällä pohjoisessa. Täytyy muistaa, että Suomi on 60–70 leveysasteen välissä, ja jos katsotaan sitä energiatasapainon mukaisesti, niin me olemme erittäin suuri (lämmön) nettosaaja. Me olemme riippuvaisia lämmöstä, joka tulee etelästä päiväntasaajan tienoilta. Jos siinä tapahtuu pienikin muutos – en puhu mistään erittäin epätodennäköisestä katastrofista kuten Golf- virran heikkenemisestä –, mutta pienet meridionaalisten tuulten heikkenemiset voi johtaa siihen, että täällä ollaan jo kylmemmissä oloissa.

MOT, Matti Virtanen
Oulussa 30.11.2009

Kommentit